Todelliset hinnat esiin ja kisamatkat kuriin – Näin liikuntapomot tekisivät lasten urheilusta halvempaa

Monen vanhemman lompakossa on syvä lovi lapsen liikunnan ilosta: jäsenmaksut, vakuutukset, matkakulut, leirit, väline- ja vaateostokset. Urheiluviisaat pohtivat, kuinka kuluista saataisiin kohtuullisempia.

urheilu
Tyttö hyppää pituutta.
Seppo Haavisto / AOP

Liikuntaharrastamisen ja kilpaurheilun kustannukset ovat nousseet useissa seuroissa.

Esimerkiksi jalkapallon harrastaminen maksaa vuositasolla keskimäärin päälle 1800 euroa, yleisurheilu 1700 euroa ja taito- ja muodostelmaluistelu melkein 5200 euroa. Kaikissa lajeissa kustannusten haitari on suuri, edullisesta kalliiseen, ja kotikunnalla siinä iso merkitys.

Hinta rajoittaa osallistumista ja tekee lapsista eriarvoisia, vaikka harrastamisella olisi suuri merkitys kasvun kannalta ja yhteys terveellisempään elämään.

Syksyllä 2015 opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä alkoi pohtia keinoja alentaa liikuntaharrastamisen kustannuksia, ja ryhmän tulokset esitellään ministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.) tänään torstaina.

Tässä poimintoja työryhmän ehdotuksista.

Seuroille

Harrastuksesta kertova "tuoteseloste" on saatava seuran nettisivuille, jotta perheiden on helpompi arvioida, riittävätkö aika ja rahat. Näkyviin ainakin lajista koituvat maksut, harjoitusten ajankohdat ja tieto siitä, tähtääkö toiminta harrastamiseen vai kilpailemiseen. Vielä toistaiseksi useat perheet joutuvat kokoamaan tiedot liikunnan kokonaiskustannuksista ja sitovuudesta eri lähteistä.

Jatkuvia kilpailumatkoja tulee rajoittaa ja keskittää reissaamista muutamiin viikonlopputurnauksiin. Matkakustannuksia kertyy vähemmän, kun harrastajajoukko ei ole yhtenään tien päällä. Turnausten mielekäs tiheys ja se, voidaanko niitä vieläpä sijoittaa maakunnittain, riippuu lajista.

Vaatimuksia harrastuspaikoista ja -varusteista tulee keventää. Lajiliittojen ja seurojen pitää kohtuullistaa sääntöjään esimerkiksi sen suhteen, tarvitseeko lasten salibandyjoukkue treeneihinsä aikuisten kentän, tai tarvitseeko lasten jalkapalloharjoituksia järjestää hiekkatekonurmella, vaikka olisi kunnan hiekkakentätkin olemassa. Näin eri liikuntalajit pystyisivät hyödyntämään edullisempia tiloja.

Rentojakin liikuntaharrastuksia on oltava tarjolla. Useissa lajeissa pelkkien harjoitusten määrä nousee 4-5 kertaan viikossa 11 ikävuoden tienoilla, ja siihen kisat päälle. Osalle lapsista, ja harrastuksen maksavista vanhemmista, riittäisi se, että saa liikkua pari kertaa viikossa kivassa porukassa ilman huomattavaa kilpailuhenkisyyttä.

Sovitaan ikäraja, jota nuoremmat harrastajat eivät kilpailumatkoja tee. Esimerkiksi Norjassa lajiliitot ovat sopineet, että alle 12-vuotiaille ei ole valtakunnallista kilpailusarjaa missään lajissa, vaan sen ikäisten kisaaminen rajoittuu muun muassa ystävyystapahtumiin ja leireille.

Kunnille

Liikuntapaikkojen käyttövuorot tulisi tarjota lasten ja nuorten liikuntaan maksuttomasti tai nimellisin kustannuksin. Osalla kunnista on jo kirjalliset perusteet vuorojen jakamiseen.

Harrastusmahdollisuudet tulee koota helposti löytyvään paikkaan esimerkiksi kunnan verkkosivuille. Lapsiperheille tiedottamisessa pitää huomioida kuntalaisten monet kielet.

Rahan jakajille

Toimeentulotuen yhteydessä lasten ja nuorten harrastuskustannuksia pitää tukea yhteisin linjauksin koko maassa, kun toimeentulotuen maksatus siirtyy ensi vuonna kunnilta Kelalle. Kuntien vastuulla pienituloisten perheiden lasten harrastukset on otettu huomioon vaihtelevasti.

Liikuntajärjestön saaman valtioavustuksen määrään pitää vaikuttaa se, miten järjestö on edistänyt yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Tähän kehottaa liikuntalaki 2. pykälässään (siirryt toiseen palveluun). Työryhmä haluaa avustuksia myöntävän opetus- ja kulttuuriministeriön ottavan varoja jakaessaan huomioon, miten eritaustaisten lasten osallistumismahdollisuudet kussakin seurassa toteutuvat.

Toteutuvatko hyvät aikeet?

Ehdotuksia tehneeseen työryhmään kuului jäseniä muun muassa Olympiakomiteasta ja valtion liikuntaneuvostosta. Ryhmä kuunteli työnsä tueksi esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Partiolaisten ajatuksia.

Monet suosituksista koskevat kuntia, ja niillä on itsemääräämisoikeus. Liikunta- ja urheiluseurat ovat puolestaan itsenäistä kansalaistoimintaa. Ehdotuksia tehnyt työryhmä sai kuitenkin huomata, että harrastuspiireissä on halua muuttaa liikunta vielä helpommin lähestyttäväksi, joten pari seuraavaa vuotta näyttävät, tuleeko helpotuksista totta.

Juttua varten on haastateltu ylitarkastaja Sari Virtaa opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä toiminnanjohtaja Juha Liedestä Lasten Liikunnan Tuki ry:stä.