Lääkäri arvioi kilpirauhaslääkityksen kasvua: Osa hoitokokeilusta jää pysyväksi, osa hoidoista turhia

Kilpirauhasen toimintahäiriöiden hoitoon määrätään aiempaa enemmän lääkkeitä. THL:n tutkimusprofessorin mukaan yksi merkittävimmistä syistä on se, että niin sanottua kilpirauhasen piilevää vajaatoimintaa lääkitään aiempaa enemmän. Helsingissä työskentelevä apulaisylilääkäri katsoo, että osa kilpirauhasen lääkehoidoista aloitetaan turhaan.

Kotimaa
Kuvassa tyroksiinipurkki ja pillereitä.
Anssi Leppänen / Yle

Vaikka lääkekorvausten saajien määrä on kasvussa, ei se silti välttämättä tarkoita, että kilpirauhasen toimintahäiriöt olisivat Suomessa yleistyneet.

– En osaa suoraan vastata ovatko kilpirauhashäiriöt lisääntyneet. Viime vuosina on kovasti kirjoiteltu kilpirauhassairauksista, joten ne tunnistetaan paremmin. Ihmiset osaavat pyytää laboratoriokokeita herkemmin, sanoo Kilpirauhasliiton toiminnanjohtaja Asta Tirronen.

Kilpirauhasen toimintahäiriöitä ovat kilpirauhasen liikatoiminta ja vajaatoiminta. Ylivoimaisesti eniten lääkekorvauksia saadaan vajaatoiminnan hoitoon käytettäviin lääkkeisiin.

Vajaatoiminnan tyypillisiä oireita ovat kuiva iho, hiustenlähtö, paleleminen, väsymys, lihominen, yleinen hidastuneisuus, lievät muistin poikkeavuudet ja ummetus. Oireet ovat siis varsin moninaiset.

Lääkärit: Kilpirauhastestejä tehdään tänä päivänä paljon

Helsingin Paloheinän terveysaseman apulaisylilääkärin Virpi Jolkkosen mukaan potilaat ovat nykyisin hyvin valveutuneita ja hakeutuvat herkästi lääkärin vastaanotolle kokiessaan kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyviä oireita.

Kilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoidaan laboratoriokokein ja potilaan yleisoireiden perusteella.

– Kilpirauhasen toimintakokeita otetaan valtavia määriä vuodessa terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa ja yksityislääkäreiden vastaanotoilla. Lääkehoitoja aloitetaan lievästi suurentuneen laboratoriotuloksen perusteella usein turhaan, sanoo Jolkkonen.

HYKS:n endokrinologian klinikan osastonylilääkäri Camilla Schalin-Jäntti katsoo, että lääkityksen kasvulle on löydettävissä useita syitä.

– Tärkeimmän kilpirauhasarvon [TSH:n] viiteväli määritettiin muutama vuosi sitten uudestaan HUSLAB:ssa. Viiteväli kapeni, mikä tarkoittaa, että lievästi poikkeavia arvoja todetaan enemmän. Lisäksi tänä päivänä hoidetaan herkemmin lievästi viitearvoista poikkeavia tapauksia, mikä ei aina olisi tarpeen, Schalin-Jäntti kertoo.

– Uusi ilmiö on, että välillä tapahtuu ylilyöntejä, ja hoidetaan henkilöitä kilpirauhashormonilla, vaikka kilpirauhasen toimintakokeet olisivat normaalit. Tästä ei ole hyötyä. Todellinen vajaatoiminta pitää sen sijaan aina hoitaa, Schalin-Jäntti summaa.

Tutkimusprofessori: Piilevän vajaatoiminnan lääkehoito yleistynyt

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori, sisätautien erikoislääkäri Antti Jula katsoo, että eniten kilpirauhashäiriöiden lääkehoidon yleistymistä selittää se, että kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäksi on viime vuosina alettu lääkitä enemmän niin sanottua kilpirauhasenpiileväävajaatoimintaa.

Uusi ilmiö on, että välillä tapahtuu ylilyöntejä, ja hoidetaan henkilöitä kilpirauhashormonilla, vaikka kilpirauhasen toimintakokeet olisivat normaalit.

Camilla Schalin-Jäntti

– Tämä on ehkä sellainen, mitä viime aikoina moni on lähtenyt tietyissä tilanteissa hoitamaan liian aikaisin, sanoo Jula.

Myös Kilpirauhasliitosta arvioidaan, että tällaisia koelääkityksiä tehtäisiin aiempaa enemmän.

Piilevässä kilpirauhasen vajaatoiminnassa aivolisäkkeen erittämä kilpirauhasta kiihdyttävän hormonin TSH:n pitoisuus veressä nousee viitealueen yläpuolelle, mutta kilpirauhashormonin tyroksiinipitoisuus on normaali.

– Hoitokokeilu voi olla perusteltua, jos tyroksiinipitoisuus on piilevässä kilpirauhasen vajaatoiminnassa viitealueen alarajalla, kilpirauhasen vasta-aineet ovat koholla ja potilaalla esiintyy selviä vajaatoiminnan oireita, kertoo THL:n tutkimusprofessori Antti Jula.

Julan mukaan lääkehoitoa voidaan jatkaa, jos oireet kokeilun aikana häviävät tai lievittyvät selvästi, mutta oireetonta piilevää kilpirauhasen vajaatoimintaa ei tulisi lääkitä.

Apulaisylilääkäri Virpi Jolkkonen toivoo, että diagnostiikan tarkkuuteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

– Potilaat toivovat epämääräisille oireilleen selitystä ja päädytään lääkehoitokokeiluun, joka jääkin pysyväksi, Jolkkonen sanoo.

"Muotitaudin leima" taakkana

Kilpirauhasen piilevän vajaatoiminnan diagnosointi ei ole aivan yksinkertaista, koska piilevässä vajaatoiminnassa hormonitasot ovat viitearvojen rajalla. Diagnoosia täytyy harkita huolella.

Lääkärin täytyy siis poissulkea, ettei taustalla ole muita syitä, esimerkiksi anemia tai mielenterveydelliset syyt.

– Kun kaikki tämä on poissuljettua, on toki pidettävä mielessä, että joidenkin kohdalla piilevä [vajaatoiminta] voi aiheuttaa oireita ja hoitokokeilu on tarpeen. Jos kokeilusta ei ole hyötyä, silloin pitää löytää muut taustasyyt ja tutkia potilas huolellisesti, THL:n tutkimusprofessori Jula sanoo.

Kilpirauhashäiriöistä on viime vuosina puhuttu paljon ja tietyllä tapaa kilpirauhasen vajaatoiminta on saanut "muotitaudin" leiman. Tämä leima ei Kilpirauhasliiton mukaan ole hyväksi.

– Nyt kun kilpirauhassairauksista on paljon kirjoitettu, osaa oireileva potilas pyytää kilpirauhaskokeita. Olemme saaneet palautetta, että joskus lääkärit ovat tässä tilanteessa vähätelleet potilaan tilannetta ja vedonneet ”muotisairauteen”, sanoo Kilpirauhasliiton toiminnanjohtaja Asta Tirronen.