Inkeriläisten paluumuutto päättyy perjantaina – "Lähdimme tuntemattomaan, otimme riskin"

Kun inkeriläinen Aili Mehiläinen muutti Suomeen lähes kolmekymmentä vuotta sitten, se oli kuin matka "pystymetsästä pystymetsään". Perhe otti riskin, koska halusi kasvattaa lapsensa suomalaisiksi. Heinäkuun alusta inkerinsuomalaisten oleskeluluvan hakeminen Suomesta muuttuu.

Inkerinmaa
Aili Mehiläinen
Aili MehiläinenYle

Inkeriläinen Aili Mehiläinen muutti perheensä kanssa Suomeen Petroskoista vuonna 1991. Suomeen lähdettiin suin päin, ilman tarkkaa suunnitelmaa, hän muistelee.

– Pystymetsästä pystymetsään. Meillä ei ollut oikeastaan mitään hajua mistään tai miten asiat hoituvat. Meillä oli kaksi matkalaukkua ja kaksi lasta kainalossa, sitten muutettiin.

Mehiläinen oli valmistunut Petroskoin yliopistosta suomen kielen opettajaksi, mutta Suomessa ensimmäinen työpaikka oli Saab-Valmetin autotehdas Uudessakaupungissa.

Halusimme olla suomalaisia ja kasvattaa lapsemme suomalaisiksi.

Aili Mehiläinen

– Lähdimme tuntemattomaan, otimme riskin. Halusimme olla suomalaisia ja kasvattaa lapsemme suomalaisiksi. Jopa minun sukupolveni oli kovaa vauhtia venäläistymässä. Halusimme säilyttää suomen kielen ja kulttuurin. Se oli se perimmäinen syy, miksi lähdimme.

Inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen päättyy

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto sanoi keväällä 1990, että inkeriläisiä kohdellaan Suomessa paluumuuttajina. Myös se kannusti lähtemään.

Sen jälkeen inkerinsuomalaisia on muuttanut Suomeen 30 000–35 000. Vielä kesäkuussa hakemuksia on tullut yli 200.

Muuton edellytyksenä on ollut, että paluumuuttajan, toisen vanhemmista tai vähintään kahden isovanhemman täytyy olla kansallisuudeltaan suomalainen. Lisäksi vaatimuksena on riittävä suomen kielen taito.

Nyt Inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen päättyy. Viimeinen mahdollisuus hakea oleskelulupaa paluumuuton perusteella on perjantaina. Jatkossa inkerinsuomalaisiin sovelletaan samoja myöntämisperusteita kuin muihinkin oleskeluluvan hakijoihin.

Poikkeuksena ovat Inkerin siirtoväkeen toisen maailmansodan aikana kuuluneet ja Suomen armeijassa vuosina 1939–1945 palvelleet inkerinsuomalaiset. He voivat jatkossakin hakea oleskelulupaa paluumuuttajina.

Paluumuutto on tullut nyt tiensä päähän.

Marianne Laine

– Aika monta sukupolvea on jo muuttanut, eli puhutaan jo kolmannesta sukupolvesta. Jotka halusivat muuttaa Suomeen inkeriläisinä paluumuuttajina, ovat jo tulleet. Paluumuutto on tullut nyt tiensä päähän, sanoo paluumuuttotiimin päällikkö Marianne Laine Maahanmuuttovirastosta.

– Viime vuosina Suomeen on lähdetty etsimään parempaa elintasoa, eikä oikeastaan yksikään paluumuuttaja puhu äidinkielenään enää suomen kieltä, hän jatkaa.

Aili Mehiläinen on paljolti samaa mieltä.

– Minusta päätös tuntuu oikealta. Kaikki, jotka olivat yritteliäitä, joilla oli säilynyt inkerinsuomalainen identiteetti, lähtivät ensimmäisessä aallossa.

Nainen haistaa suurta kukkaa.
Inkeriläinen Aili Mehiläinen.Yle

Aili ei ole lähtöä katunut

Aili Mehiläisen äiti on syntynyt Oravan kylässä Inkerinmaalla. Isovanhempien kanssa katsottiin Suomen televisiota ja radiosta kuunneltiin jumalanpalvelukset, aamu- ja iltahartaudet. Juhlapyhät vietettiin suomalaisen almanakan mukaan.

– Kun koulussa ei vielä opetettu suomen kieltä, minulla oli pyhäkoulu kotona. Mummoni opetti kirjoittamaan ja lukemaan suomea.

Kotoutumista Suomeen helpotti kielen osaamisen lisäksi myös se, että inkerinsuomalaiset sukulaiset ja ystävät muuttivat itärajan takaa samaan aikaan.

Venäjällä ei ole meille mitään eikä ketään.

Aili Mehiläinen

– Totta kai olot Suomessa on paljon paremmat kuin Venäjällä. Jos haluaa, siellä voi aina käydä, mutta oikeastaan siellä ei ole meille mitään eikä ketään.

Nykyisin Aili asuu isossa omakotitalossa Pornaisissa, keskisellä Uudellamaalla. Hän työskentelee maahanmuuttajien suomen kielen opettajana.

– Teimme paljon töitä ja olemme menestyneet.

Kukkanen-
Yle

Mehiläinen toimii aktiivisesti Suomen Inkeri-liitossa ja toivoo, että häntä sanotaan inkeriläiseksi tai inkerinsuomalaiseksi.

– Suomalaiseksi en ole syntynyt, mutta inkeriläinen olen ollut ja sellaisena pysyn aina.

– Oletko koskaan katunut Suomeen tuloa?

– En ikinä. En päivääkään!