Näkökulma: Turkki on huonolla tolalla

Iskuissa on kuluneen vuoden aikana kuollut 229 siviiliä. Silti tiistai-iltainen hyökkäys ei juuri vaikuta ihmisten arkeen, Leena Reikko kirjoittaa.

Ulkomaat
Turkin lippu liehuu.
David Pearson / AOP

"Joko taas" on ollut täällä Turkissa yleinen tunne eilisiltaisen iskun jälkeen.

Toimittaja Leena reikko.
Leena Reikko

Maassa, jossa on käyty sisällissotaa 1980-luvun lopusta alkaen, on totuttu monenlaiseen, mutta viime aikojen veriset iskut ovat jotakin aivan muuta kuin kaakkoiselta kurdialueelta kantautuvat sotauutiset.

Kuitenkaan niihin ei voi tottua.

− Jokainen isku on yllätys ja joka kerta yhtä hirvittävä, sanoo istanbulilainen Ipek Calislar eilisiltaisesta hyökkäyksestä Istanbulin Atatürkin kansainväliselle lentokentälle.

Turvatarkastusten kanssa on Turkissa eletty jo vuosikymmeniä, mutta kaikkeen ei voida koskaan varautua. Iskuja on tehty väkirikkaissa kohteissa, joiden täydellinen turvaaminen on mahdotonta.

Jokainen isku on yllätys ja joka kerta yhtä hirvittävä.

Istanbulilainen Ipek Calislar

Uutissivusto Bianet on laskenut, että iskuissa on kuluneen vuoden aikana kuollut 229 siviiliä. Kolmen viimeisen vuoden luku on vain vähän korkeampi eli 281.

Jokapäiväiseen elämään tämäkään hyökkäys ei juuri vaikuta. Jokainen isku puhuttaa ihmisiä, mutta ainakin päällisin puolin miljoonakaupungin elämä jatkuu kuten ennenkin.

− Kotiinkaan ei voi jäädä pelkäämään. Elämää on elettävä eivätkä mitkään turvallisuustoimenpiteet voi estää heitä, jotka ovat päättäneet tappaa kanssaihmisiään. Mitä enemmän turvatoimia lisätään, sitä enemmän kavennetaan ihmisten vapauksia, sanoo toimittaja Nadire Mater.

Myös talous huolestuttaa ihmisiä.

Turismista tulevat voitot pienenevät koko ajan, koska lomailu epävakaassa maassa ei houkuta.

Matkailuala on hykerrellyt tyytyväisyyttä siitä, että Turkki on juuri normalisoinut suhteitaan sekä Israelin että Venäjän kanssa – eilisiltainen veriteko oli kuitenkin kuolinisku haaveille, joissa venäläiset ja israelilaiset turistit palaisivat Turkin aurinkorannoille.

Mitkään turvallisuustoimenpiteet eivät voi estää heitä, jotka ovat päättäneet tappaa kanssaihmisiään.

Turkkilainen toimittaja Nadire Mater

Asuin Istanbulissa lähes koko 1990-luvun ajan.

Se oli vuosikymmen, jolloin itsenäisyyttä tavoitteleva Kurdistanin Työväenpuolue PKK ja Turkin armeija ottivat mittaa toisistaan Kaakkois-Turkissa. Se oli myös vuosikymmen, jolloin sananvapautta rajoitettiin kovalla kädellä ja ihmisoikeusloukkaukset olivat jokapäiväisiä.

Tämän päivän Turkki on monella tapaa samanlainen – mutta siitäkin vielä paljon huonommalla tolalla.

− Olen neuvoton ja huolissani. Hallituksen pitäisi turvata kansalaisten hyvinvointi, mutta niin ei tällä hetkellä ole. Ainaisessa vaarassa ja poikkeustilassa eläminen on raskasta, sanoo 35-vuotias sosiologi Nazli Doğuoğlu.

Sotatoimet kurdialueella ovat huomattavasti rajumpia kuin 1990-luvulla ja maan johdon arvosteleminen vie vankilaan todella helposti.

Kun tähän lisätään vielä toinen toistaan seuraavat veriset itsemurha- ja pommi-iskut, ei Turkin tilanteessa ole paljon hurrattavaa.

Leena Reikko

Kirjoittaja on Turkissa kahdeksan vuotta asunut, Istanbulissa parhaillaan vieraileva toimittaja.