Kasvisruokaa ja aamulenkki tyhjällä vatsalla – sopisiko Paavo Nurmen tyyli nykypäivän urheilijalle?

Ravintoterapeutti löytää 1900-luvun alun ja nykypäivän urheilijoiden ruokailutottumuksista yllättävän paljon samankaltaisuuksia.

Kotimaa
Juoksijan jalat, mies juoksee.
Yle Uutisgrafiikka

Juoksijalegenda Paavo Nurmen ruokavaliota leimasi varsinkin hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan köyhyys. Nurmen isä kuoli, kun Paavo oli 13-vuotias, ja poika alkoi elättää perhettään yhdessä äitinsä kanssa.

Notkuviin pöytiin ei ollut varaa, ja monissa suomalaisperheissä nähtiin ankarina 1900-luvun alun vuosina lähes nälkää.

– Paavo Nurmi on kuitannut asian sanomalla, että oli teinivuosina kasvissyöjä. Hän oli kasvissyöjä, koska ei ollut kovin paljon rahaa ruokaan, sanoo Paavo Nurmen elämäkertaa työstävä Kalle Virtapohja.

Nykypäivän suomalaisurheilijoista harva elää vastaavassa köyhyydessä. Urheilijan ruokavalio ei silti ole aina edullinen – ihan jo määränsäkin puolesta.

Energiantarve vaihtelee lajista riippuen, mutta enimmillään se voi olla jopa 8 000–10 000 kilokaloria vuorokaudessa.

– Jos sen laadukkaalla ruualla koettaa täyttää, niin ei se ihan halpaakaan ole, ravitsemusterapeutti Roope Mäkelä Satakunnan urheiluakatemiasta toteaa.

Paavo Nurmi oli kasvissyöjä, koska ei ollut kovin paljon rahaa ruokaan.

Kalle Virtapohja

Vaikuttivatko nuoruusiän köyhyys ja puutteet ravitsemuksessa Nurmen myöhempiin suorituksiin? Sitä on hankala sanoa, mutta Mäkelä ei usko tähän.

– On tehty ravitsemustutkimuksia, joissa on haluttu selvittää niin sanotusti huonosti syövien tai nirsoilevien lasten kasvua ja kehitystä. Jos ravitsemustila myöhemmin kohenee, aiempi huono ravitsemus ei ole näyttänyt vaikuttavan haitallisesti, Mäkelä sanoo.

Puutteellinen ruokavalio on kuitenkin saattanut vaikuttaa Paavo Nurmen harjoitteluun. Jos haluaa kehittyä ja saada treenistä kaiken irti, on saatava riittävästi ravintoa.

Kasvisruokavalio voi toimia, mutta vaatii työtä

Paavo Nurmi ei ollut ainoa urheilija, joka suosi silloin tällöin kasvisruokavaliota. Esimerkiksi Tahko Pihkala noudatti kasvisruokavaliota ennen Tukholman vuoden 1912 olympialaisia.

– Hän juoksi siellä 800 metriä eikä pystynyt parhaimpaansa. Hänen voimansa olivat kadonneet kesän aikana, kertoo kirjailija Kalle Virtapohja.

Roope Mäkelä kertoo, että nykyisten huippu-urheilijoiden joukossa on myös kasvissyöjiä. Kasvisruokavalio voi olla urheilijalle hyvä, mutta sen toteuttamisessa voi olla hieman enemmän haastetta kuin sekaruokavaliossa.

– Saadakseen samat ravintoaineet, joutuu kasvisruokaa syömään enemmän ja laajemmalla skaalalla. Se vaatii suunnittelua ja perehtymistä. Noihin aikoihin kokonaisuutta ei välttämättä ole niin hyvin osattu hahmottaa. Tänä päivänä on paljon enemmän vaihtoehtoja saatavilla, Mäkelä sanoo.

Paavo Nurmi sytyttää olympialiekin Helsingin olympialaisissa 1952.
Yle

Kaikkia keinoja kokeillaan

1900-luvun alun urheilijoille oli leimallista kokeilunhalu. Tahko Pihkalan kasvisruokavaliokokeilu ennen Tukholman olympialaisia oli siitä yksi esimerkki.

Sama jatkuu myös tänä päivänä.

– Varsinkin huipulla, kun marginaalit ovat pieniä, mietitään, että jos jostakin saisi vielä vähän apua. Jos joku vielä sanoo, että keino toimii hyvin, ei ole mikään ihme, että joku haluaa sitä kokeilla, Roope Mäkelä sanoo.

Hän nostaa esille gluteenittoman ruokavalion, jota moni urheilija on viime aikoina intoutunut kokeilemaan. Gluteenittomasta ruokavaliosta on haettu apua erilaisiin vatsavaivoihin.

Varsinkin huipulla mietitään, että jos jostakin saisi vielä vähän apua.

Roope Mäkelä

– Kyllä se joskus toimiikin, mutta se ei ole gluteenista kiinni, paitsi keliaakikoilla, ja aivan harvoin ns. gluteeniherkkyydestä. Esimerkiksi fodmap-hiilihydraatit selittävät oireita, Mäkelä sanoo.

Nurmen tyyli: aamulenkki tyhjällä vatsalla

Paavo Nurmella oli tapana käydä aamuisin pitkillä, jopa 25 kilometrin mittaisilla kävelylenkeillä.

Nurmi lähti kävelylle heti herättyään, eikä syönyt sitä ennen mitään. Lasin vettä hän saattoi juoda, mutta varsinaisen aamiaisen hän nautti vasta kävelynsä jälkeen.

– Aamiaiseksi hän söi ehkä leipää ja kahvia, tai sitten puuroa, Kalle Virtapohja kertoo.

Ravitsemusterapeutti Roope Mäkelä pitää kiintoisana, että jo tuohon aikaan on urheiltu ennen aamiaista. Muutama vuosi sitten vallalla oli käsitys, että ennen aamiaista suoritettu liikunta toimisi painonpudotustarkoituksessa paremmin kuin vasta aamiaisen jälkeen tehty treeni, vaikuttaen rasvanpolttoa lisäävästi.

Mäkelä muistuttaa, että kannattaa tehdä juuri niin kuin itsestä on parasta.

– On ihan se ja sama syökö ensin vai jälkeen. Energiankulutus asian ratkaisee. Aika moni sanoo, että aamulla ei maistu ruoka, ja happihyppely saattaa herättää ruokahalun ja sen jälkeen tulee syötyä paremmin. Jos on kauhea nälkä kun herää, ei ole mitään järkeä lähteä lenkille itseänsä kiduttamaan, Mäkelä sanoo.