"Mehiläistarhauksesta on tullut trendi"

Ylen aamu-tv.ssä vieraillut Suomen Mehiläishoitajain liiton tutkimuskoordinaattori Tuula Lehtonen kertoo tarhauksen suosion kasvaneen sekä kaupungeissa että maaseudulla.

Ylen aamu
Tuula Lehtonen.
Ällistyitkö, kun tuhansien mehiläisten parvi lennähti asumaan kotinurkillesi? Naapurin pihapuuhun roikkumaan voi yllättäen tulla satojen, jopa tuhansien mehiläisten parvi. Kyseessä ovat mehiläistarhan karkulaiset. Studiossa tutkimuskoordinaattori Tuula Lehtonen Mehiläishoitajien liitosta.

Mehiläistarhauksen suosio on kovassa nousussa, kertoo Suomen Mehiläishoitajain liiton tutkimuskoordinaattori Tuula Lehtonen.

Lehtonen arvelee, että tarhauksen suosiota ovat kasvattaneet osaltaan huoli pölyttäjien määrästä sekä puheet mehiläiskadosta. Kaupunkiviljelybuumi on hänen mukaansa toinen suosiota selittävä tekijä. Kolmas on tietenkin hunajan tuotanto.

Lehtosen mukaan kevät käynnistyi mehiläisten kohdalla hyvin. Kuluva kesä alkaa kuitenkin karata mehiläisten edeltä.

– Kasvit kukkivat kovasti, mutta mehiläispesät eivät ole kaikkialla päässeet vielä vauhtiin. Pesät elävät säiden mukaan. Mehiläispesä vaatii tietyn ajan kehittyäkseen.

Parvet ovat peräisin tarhoista

Kun puhutaan mehiläisparvista, puhutaan aina tarhatuista, hunajaa tuottavista mehiläisistä. Suomessa elää Lehtosen mukaan myös luonnonvaraisia "erakkomehiläisiä", mutta ne käyttäytyvät eri tavalla ja asuvat yksin. Luonnossa elävien mehiläisten ei esimerkiksi nähdä parveilevan tarhamehiläisten tapaan.

Parveillessa osa tarhatun pesälaatikon asukeista lähtee vanhan kuningatteren kanssa etsimään uutta pesäkoloa tai laatikkoa, jossa jatkaa yhteiskuntaa. Jos parvi eksyy omalle kotipihalle, kehottaa Lehtonen ottamaan rauhallisesti ja ottamaan yhteyden paikallisiin mehiläistarhaajiin.

– Suomen Mehiläishoitajain liitolla on parvien kiinniottajien porukka, joka tulee auttamaan ja hakee mehiläisparven turvaan omaan pesälaatikkoon. Hyvin harva parveillut mehiläisyhteiskunta säilyy Suomessa hengissä talven läpi. Meillä on tosi vähän sopivia onttoja puita, joissa parvet voisivat talvehtia.

Jos parvi riippuu esimerkiksi oksasta, tapahtuu kiinniottaminen Lehtosen mukaan helpoimmillaan siten, että tarhaaja katkaisee oksan ja kopauttaa parvea niin, että se tipahtaa takaisin laatikkoon. Jos parvi menee esimerkiksi savupiippuun, on tilanne kinkkisempi.

Mehiläinen on ampiaista karvaisempi ja kimalaista kapeampi

Mehiläispesä eroaa ampiaispesästä sekä muodoltaan että materiaaliltaan. Mehiläispesä on rakennettu vahasta ja mehiläiskennoista, ampiaispesä paperimassasta. Muodoltaan ampiaispesä on selvästi pallomainen.

Itse ampiaisen tunnistaa hyvin kapeasta vyötäröstä ja selkeästi erottuvista musta-keltaisista raidoista.

– Mehiläinen on aika kaponen ja hiukan karvainen. Kimalainen on selvästi mehiläistä pyöreämpi, Lehtonen kertoo.

Jos itse mielii mehiläistarhaajaksi, tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä saa Lehtosen mukaan sekä Suomen Mehiläishoitajain liitosta että paikallisyhdistyksiltä.