Maahanmuuttajat ihmeissään palstaviljelyksillä: Miten täällä kasvaa mitään?

Mielikuva Suomen talvesta elää niin voimakkaana maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden mielessä, että kasvisten ja vihannesten viljelyn ei meinattu uskoa onnistuvan alkuunkaan. Palstaviljely tukee kotiutumista.

Puutarhapalsta
Mubarak Al Safiri Kuwaitista.

Neljä maahanmuuttajaa ja turvapaikanhakijaa Irakista, Kuwaitista ja Kongosta astelevat Kajaanissa Ensilän palstaviljelytilalla. He ihmettelevät, miten nopeasti heidän istuttamansa perunat, retiisit, kurpitsat, herneet, sipulit ja salaatit ovat lähteneet kasvamaan.

– Suomeen tullessa heillä voi olla mielikuva vain maamme talvesta, kylmyydestä ja pimeydestä. Ei oikein ole käsitystä siitä, mitä ja miten täällä viljellään. He ihmettelevät miten täällä voi kasvaa mitään, kertoo toimintakeskus Monikan (siirryt toiseen palveluun) ohjaaja Tanja Golub.

Monet palstaviljelyssä mukana olleet ovat viljelleet kotimaassaan, ja heillä on siitä hyviä muistona hyviä kokemuksia. Golubille he ovat sanoneet, että saattavat ensi kesänä ottaa kokonaan oman palstan viljeltäväkseen.

– Heidän kotimaissaan kasvuolosuhteet ovat Suomeen verrattuna erilaiset, ja perunaa istutettaessa kävi ilmi myös, että tavat viljellä eroavat.

Alnadawi Dakhil Ensilän puutarhassa.
Alnadawi Dakhil on kotimaassaan Irakissa maanviljelijä ja neuvookin mielellään muita kasvien hoidossa. Ulkona puuhaileminen rentouttaa ja auttaa koti-ikävään.

Kainuun maa- ja kotitalousnaisten luonnontuoteasiantuntija Arja Juntunen kertoo, että maahamuuttajien ja turvapaikanhakijoiden perunapenkit jäivät suomalaisesta tavasta poiketen matalemmiksi, lähes tasamaalle. Juntusen mukaan onkin mielenkiintoista nähdä, millaista satoa saadaan.

Palstalla on yhteisöllisyyttä

Kainuun maa- ja kotitalousnaisten vetämä yhteistyöhanke sai alkunsa palstaviljelykset Kajaaniin perustaneen Leena Valtasen ideasta toiminnallisesta kotiuttamisesta. Alunperin maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijaviljelijöille haettiin paikallisia palstakummeja, jotka olisivat voineet olla apuna käytännön tekemisessä. Heitä ei kuitenkaan löytynyt.

– Palstalla kuitenkin löytyy yhteisöllisyyttä, ja monet paikalliset viljelijät juttelevat kanssamme, kertovat viljelemisestä ja saaduista sadoista. He ovat innoissaan, että palstalle on saatu uusia viljelijöitä, Tanja Golub kertoo.

Toimintakeskus Monikan ohjaaja Tanja Kolu.
Toimintakeskus Monikan ohjaaja Tanja Golub tutustuttaa Kajaanissa asuvia maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita suomalaiseen maanviljelyyn.

Aktiivisia palstoja hoitavia viljelijöitä toimintakeskuksen kautta on mukana seitsemän, ja välillä muitakin Monikaan saapuneita lähtee mukaan viljelyksille. Ensilän palstalla käydään pari kertaa viikossa, ja joskus mukana on apukäsiä Kainuun maa- ja kotitalousnaisistakin.

– Monet eivät usko vieläkään, että täällä jotain kasvaa. Olen heillekin kertonut, että meillä on Suomessa lyhyt, mutta valoisa kesäaika.

Palstalla käynti ilahduttaa

Kesä on toimintakeskus Monikassa vilkasta aikaa. Kielikurssit ovat loppuneet, ja monille Monika on ainoa paikka tulla kodin lisäksi. Porukalla he ovat tutustuneet kaupunkiin, ja ulkona oleminen on monelle mieleen. Monet maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat asuvat ohjaaja Tanja Golubin mukaan kerrostalossa ja kaipaavat kosketusta luontoon.

– Sen huomaa, kun tulemme tänne palstallekin, että täällä ollaan paljon iloisempia ja he tykkäävät olla täällä. Joskus on ikävä vain istua Monikassa, sillä monet haluavat olla mukana toiminnassa. Meillä on pitkä talvi, ja tämä on hyvää vaihtelua sisällä olemiseen.

Suomeen tullessa heillä voi olla mielikuva vain maamme talvesta, kylmyydestä ja pimeydestä.

Tanja Golub

Palstalla säännöllisesti käyvät ovat oppiineet jo viljelyyn liittyviä sanoja, ja Golub kertoo, että hän suunnittelee heidän kanssaan myös vierailua Kainuun ammattiopiston Seppälän luonnonvara-alan koulutusyksikköön.

– Olen kertonut heille, että tästä on mahdollisuus opiskella myös ammatti. Se on ollut heille uusi asia. Toivottavasti saamme myös satoa, niin pystymme järjestämään sadonkorjuun aikaan säilömiseen ja ruoanlaittoon liittyvän teemapäivän.

Arja Juntunen maa- ja kotitalousnaisista kertoo, että elonkorjuun aikaan tavoitteena on saada teemapäivään mukaan järjestöväkeä ja muitakin kaupunkilaisia laittamaan yhdessä ruokaa ja tutustumaan.