1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Ketunpoikaset Lissu ja Hessu tulivat työmiesten syliin – valtavasta teollisuuskuvien merestä löytyy helmiä

Imelästi tuoksahtavia sokeritoppia, sellutehtaan kylmää metallia ja sahan vihlovia parkaisuja. Vanhojen valokuvien ääressä menneet vuosikymmenet heräävät elämään. UPM:n Pietarsaaren tehtailla on kymmenien tuhansien valokuvien kokoelma. Nyt kiinnostavimmat kuvat digitoidaan.

Kotimaan uutiset
Mustavalkokuva Pietarsaaren UPM:n tehtaan räjäyttämisestä. Kuvassa tehdas romahtaa.
Pertti Puranen

Pertti Puranen kiipesi konttorirakennuksen katolle. Kamera oli valmiina. Kun äänisireeni kajahti merkiksi moottoriperä alkoi laulaa, ja hän sai 36 kuvaa vanhan tiilisen sulfiittitehtaan räjäytyksestä UPM:n Pietarsaaren tehtailla.

Räjähdyksen käynnisti napin painallus.Tehtävän oli saanut syntymäpäivälahjakseen johtaja Magnus Wangell. Kaikki oli suunniteltu etukäteen, mutta yksi asia oli unohtunut. Viereisellä terveyasasemalla olevalle siivojalle oli unohdettu kertoa asiasta. Valtava pamaus oli tietysti melkoinen shokki. Pöly on laskeutunut kauan sitten, mutta vanhat valokuvat ovat edelleen tallessa.

Sylikettuja ja piipunvaltaajia

UPM:n tontilla ja lähialueella teollinen toiminta on iäkästä ja monimuotoista. Vuosikymmenten uurastuksesta on karttunut kymmeniä tuhansia valokuvia.

Kukaan ei enää tunnista puutavaralastissa olevia hevosmiehiä, mutta työmiesten ruokkimat vuoden 1976 ketunpoikaset ovat hyvässä muistissa. Lissu ja Hessu kiipesivät sylikuvaankin.

Kuvassa mies, jolla on sylissään kaksi pientä kettua.
Pertti Puranen

Paljon korkeammalle, 96 metriä korkean tehtaanpiipun huipulle kipusi puolestaan aloitteellinen työntekijä, joka halusi avittaa piipun valaisemisessa. Kaveri heitti kiivetessään puutikkaattikkaat edellään ukkosenjohdatinta varten kiinnitettyihin tappeihin ja pääsi huipulle. Valokuvassa hän tietysti näyttää pelkältä muurahaiselta.

Piipunnokassakin pilkahtivat aikanaan valot, vaikka yhtiön johto oli sanonut, ettei tehdasta pysäytetä niiden asentamisen takia.

Nahkakansia ja lasinegatiiveja

Eläkkeellä oleva tehtaiden valokuvaaja Pertti Puranen lehteilee kuvia ja tarinoi. Hän digitoi valokuvista kiinnostavimmat yhden miehen projektina. Kymmenien tuhansien kuvien joukossa on jokunen lasinegatiivi, on dioja, värikuvia ja mustavalkoisia. Jotkut ovat nahkakantisissa albumeissa. Monet tarinatkin ovat vielä' "nahkakansissa". Jonkun vain pitäisi koota muistelijat pöydän ääreen ja tallentaa tarinat.

Kuvakokoelmista poimitaan keskusarkistoon kiinnostavimmat kuvat uusien tuotantolinjojen vihkiäisistä, arvovieraista, harjannostajaisista ja persoonista. Johtajien nimet ovat hyvässä muistissa Schaumaneista alkaen.

Koneiden ja laitteiden kohdalla muisti voi sakata. Tehtaalla on vielä töissä muutama tarkkamuistinen, joka pystyy sanomaan, onko joku kuva Link-linjan käynnistystilaisuudesta vai sulfaattitehtaan uumenista tai mistä ja milloin kuvat on otettu. Vanhimmissa kuvissa uurastus pullistaa hauista. Meteliä piisaa, vaikka se ei kuvissa kuulukaan. Tuoreissa kuvissa väki istuu valvomossa.

Valtavasta teollisuuskuvien merestä Puranen saalistaa talteen 2–3 prosenttia. Ne menevät keskusarkiston kuva-arkisto-ohjelmaan Valkeakoskelle. Loput jäävät Pietarsaareen, ehkä paikallinen museokin on kiinnostunut.

Pietarsaaren arkistojen hiljaisuudessa Pertti Puranen joutuu välillä pysähtymään, ja muistot alkavat elää. Tuossa ärähtää vanha patruuna, tuossa pääluottamusmies panee tupakaksi. Puranen on ollut tehdaskuvaajana 1970-luvulta lähtien. Hänkin tuntee talon ja ihmiset. Ja muistaa.

Lue seuraavaksi