Palkittu tuottaja kritisoi keikkailevia artisteja: "Ei riitä, että ottaa CD:n kainaloon ja on esiintyvinään"

Mainetta niittäneen Saimaa-orkesterin Matti Mikkolan mielestä bändi on riittävän iso vain silloin, kun se mahtuu perinteiseen keikkabussiin. Taustanauhojen kanssa keikkaileva nykyaika ei Mikkolan ymmärrykseen mahdu.

kulttuuri
Matti Mikkola
Matti MikkolaYle

Matti Mikkola heräsi aamulla vanhalta laverilta bussin perältä. Tien kuopat tuntuivat pehmeinä keinahduksina, verhot sulkivat kesän ikkunan ulkopuolelle. Aivan kuten silloin kauan sitten, kun bussi vielä kuljetti miehen toista tunnettua bändiä Tehosekoitinta keikoille.

Nyt vuoden tuottajanakin palkittu Mikkola on bussissa menestystä niittäneen Saimaan kanssa. Pienempään autoon bändi ei mahdu. Se on Mikkolalle ja koko Saimaalle se juttu, tekemisen ydin.

Iso porukka, jonka kanssa keikoilla luodaan yhdessä jotain uutta, sovitetaan tutut palaset uudelleen ja tehdään ainutkertainen kokonaisuus. Päivän versio.

– Se pitää skarppina, kun jatkuvasti on muutosta jossain, sanoo Matti Mikkola.

Bussi on pysähtynyt huoltoaseman pihaan. Vessatauko, pahoittelee Mikkola taustalta kuuluvia ääniä.

Taustanauhojen kanssa muka esiinnytään

Festareilla Saimaata kuljettava bussi parkkeerataan nykyään yhä useammin henkilöautorivistön jatkeeksi. Mikkola sanoo ylpeänä, että samanlaisia busseja ei keikkapaikoilla enää juuri näy.

Tupakan marinoimat penkit ja ikkunoista avautuva kesäinen Suomimaisema, se on oikeastaan kaikki siinä.

Matti Mikkola

– Tämä on harvinainen näky enää nykyään. Ei kukaan enää busseja tarvitse. Ei riitä, että ottaa CD:n kainaloon ja on esiintyvinään, hän puuskahtaa.

Saimaassa soittavien muusikoiden kokoonpano riippuu keikasta ja lavasta. Aina soittajia on kuitenkin vähintään kymmenen, suurimmillaan orkesterin koko on miltei 30 soittajaa.

– Mä tykkään siitä, kun ihmiset ja soittajat saa yhdessä vääntää. Me ei laiteta taustanauhoja soimaan ja hypitä sen tahtiin.

Keikkabussielämysmatkailu

Mikkola intoilee vanhan keikkabussinsa luomaa tunnelmaa. Parhaat unetkin tulevat bussin laverilla nukkuen.

Mä tykkään siitä kun ihmiset ja soittajat saa yhdessä vääntää.

Matti Mikkola

– Tupakan marinoimat penkit ja ikkunoista avautuva kesäinen suomalainen maisema, se on oikeastaan kaikki siinä.

Niin komea kokemus vanhalla keikkabussilla taitetut kilometrit ovat, että Mikkola maalailee siitä jo kuvia tulevaisuuteen. Muidenkin pitäisi saada tilaisuus kokea sama, mikä Mikkolalle ja Saimaalle on osa kesän arkea.

– Kun sitten joskus vanhana ei musan teko enää onnistu, voisin alkaa vetää näillä elämysmatkoja.