Kaunis mutta myrkyllinen – vaarallinen tulokas leviää lämpenevällä Välimerellä

"Leijonakala" on ahnas peto, jota suojelevat myrkylliset piikit. Laji kutee joka neljäs päivä ympäri vuoden ja syö moninkertaisesti oman painonsa verran muita kaloja ja äyriäisiä.

Ulkomaat
Piikikäs, monivärinen kala ui merenpohjassa.
Pterois miles kuvattuna Välimeressä.Maria Papinikola

Välimeren vesien lämpeneminen ja Suezin kanaalin laventaminen ovat avanneet ovet kalalajille, joka on ulkonäöltään värikäs mutta ruokahalultaan ahne ja piikeiltään myrkyllinen. Siipisimppu, Pterois miles, uhkaa levittäytyä siinä määrin, että sillä voi olla mullistavia vaikutuksia Välimeren ravintoketjuun.

Lajin yleistyminen ei ole hyvä uutinen myöskään uijille ja sukeltajille, sillä piikit ovat ihmisillekin myrkyllisiä ja voivat pahimmillaan aiheuttaa jopa kuoleman, ellei niistä pääse nopeasti eroon. Akvaarioissa laji sen sijaan on ulkonäkönsä ansiosta suosittu.

Siipisimppuon peräisin Tyyneltä valtamereltä ja Intian valtamereltä, mutta se on levittäytynyt myös Atlantille ja nyt myös Välimerelle. Sukeltajilta ja kalastajilta kerättyjen tietojen mukaan laji on vuoden aikana asettautunut Kyproksen vesille.

Huima lisäys yhdessä vuodessa

Brittiläis-kyproslaisessa tutkimuksessa epäillään, että Välimerelle ilmestyneet kalat ovat vasta etujoukko, ja lisää tulokkaita on odotettavissa levennetyn ja syvennetyn Suezin kanavan kautta.

– Meille on selvinnyt, että laji on lisääntynyt huimasti ja asuttanut vuodessa lähes koko Kaakkois-Kyproksen rannikkovedet Limasolista Protarasiin. Siinä on auttanut myös veden lämpiäminen, sanoo tutkija Demetris Kletou.

Tutkimus on vapaasti luettavissa Marine Biodiversity Records (siirryt toiseen palveluun) -lehden verkkosivulta. Hyvin huolissaan lajin leviämisen ekologisista, terveydellisistä ja taloudellisista vaaroista on myös kansainvälinen luonnonsuojeluliitto UICN (siirryt toiseen palveluun) viime kuussa julkaistussa omassa selvityksessään.

Sukeltajat hätiin

Harjamaisten piikkiensä vuoksi englanniksi leijonakalaksi kutsutulle lajille kelpaavat ruoaksi monenlaiset kalat ja äyriäiset. Naaraat kutevat joka neljäs päivä, ympäri vuoden, mikä tarkoittaa noin kahta miljoonaa mätimunaa vuodessa. Ne voivat odotella kuoriutumista jopa kuukauden, joten meren aallot ehtivät kuljettaa niitä laajalle alueelle.

Lajin valtteja uusien elinalueiden valloittamisessa ovat myös nopea varttuminen sukukypsäksi sekä se, etteivät muut petokalat halua kajota myrkkypiikien suojelemaan simppuun. Lajin isot jäsenet eivät tosin kaihda syömästä pienempiä sukulaisiaan.

Tutkija Jason Hall Spencer toivoo, että tieto lajin leviämisestä saa puuttumaan tilanteeseen. Hän ehdottaa muun muassa palkkioita kalastajille ja sukeltajille, jotta he alkaisivat pyydystää simpputulokkaita. Karibian matalissa vesissä se on tuottanut tulosta. Jos piikit poistetaan huolellisesti, lajista on myös ruokapöytään.

Toinen keino on tuoda vesiin sellaisia petokaloja, joita piikit eivät karkota, Hall Spencer sanoo. Lisäksi hän vaatii Suezin kanavalle esteitä, jotka tukkisivat reitin siipisimpuilta.