1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Kirjahuutokaupassa outous on valttia – arvoa voi olla teollisuuden myyntiluettelolla tai kirjoitusvirheitä vilisevällä kartastolla

Suomessa järjestetään pari kertaa vuodessa vanhojen kirjojen huutokauppa. Joskus myyntiin tulee huippuharvinaisia kirjoja, mutta kiinnostusta herättävät myös kummalliset teokset.

Vanhat salapoliisiromaanit ovat haluttuja keräilijöiden piireissä. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Bibliofiilit eli kirjojen keräilijät rynnivät tutkimaan kirjoja heti, kun salin ovet avautuvat Sylvään koululla. Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivillä pidetään vuosittain huutokauppa, joka on kirjojen keräilijöiden vuoden kohokohta. Kirjahuutokauppoja järjestetään enää kerran tai pari vuodessa, sillä toiminta on siirtynyt nettiin.

Sastamalassa kirjoja pääsee käsin koskettelemaan ja tutkimaan. Myynnissä on noin 150 teosta, joiden joukossa on muutamia harvinaisuuksia. Vanhimmat teokset ovat 1700-luvulta, lisäksi tarjolla on Elias Lönnrotin ensipainoksia. Kovinta kilpailua odotetaan kuitenkin Mika Waltarin kirjoittamasta näytelmästä Hankala kosinta vuodelta 1942. Vaatimattomasta vihkosesta on aiemmin maksettu lähes pari tuhatta euroa. Huutokaupan meklari ja entinen antikvariaatin pitäjä Anssi Arohonka uskoo, että hinta ei kohoa nyt aivan yhtä korkealle, mutta lähelle kuitenkin.

Mika Waltarin kirjoittama näytelmä jaettiin 40-luvulla lähes jokaiseen kotiin. Sitä jakoi sotien aikainen "kierrätysjärjestö" Maan romu. Kuva: Jouni Immonen / Yle

– Erikoisen tästä vihkosesta tekee se, että tämä jaettiin lähes jokaiseen kotitalouteen. Mutta ilmeisesti kukaan ei säästänyt sitä, vaikka Waltari oli jo tuolloin nimekäs kirjailija, naurahtaa Arohonka.

Juuri erikoisuudet ovat valttia kirjahuutokaupoissa. Sastamalassa keräilijöitä kiinnostaa kartasto Tampereen ja Virtain vesireiteistä. Se ei haittaa, että venäläisten laatima kartasto on otsikkoa myöten täynnä kirjoitusvirheitä.

– Keräilijöillä on usein hyvin rajattu aihealue, mitä he hankkivat. Waltarin lisäksi kysyntää on paikallishistorialla ja vanhoilla dekkareilla.

– Myös yllättävät asiat, kuten tekniikan ja teollisuuden alan myyntiluettelot, ovat hyvin himoittuja, paljastaa Arohonka.

Suomessa kirjoista ei paljon puliteta

Vaikka bibliofiilit suhtautuvat intohimoisesti harrastukseensa, on kirjojen keräilyn rahallinen arvo kuitenkin melko pientä. Suomessa kirjoista joutuu pulittamaan yleensä vain muutaman kympin, joistain harvinaisemmista teoksista maksetaan satasia. Kalleimmat kaupat on tehty parilla tuhannella eurolla.

Anssi Arohonka. Kuva: Jouni Immonen / Yle

– Maailmalla hinnat ovat aivan toista luokkaa. Suomi on niin pieni kielialue, eikä meidän kirjallisuus taas kiinnosta maailmalla.

Sastamalassa huutokauppayleisö uskoi maltin säilyvän, vaikka joistain teoksista kilpailua syntyisikin.

– Kyllä lähtökohta on, että edullisesti pitäisi saada. Mutta joskus voi iskeä ahneuden piru. Jos salista löytyy toinen samanlainen, niin silloin pitää miettiä, että syödäänkö ensi viikolla mitään, naureskelee Alavudelta huutokauppaan tullut Seppo E. Järvinen.

Kirjojen keräilijöistä enemmistö on miehiä. Myös keski-ikä on melko korkea. Alalle kaivattaisiinkin kiihkeästi uutta polvea.

– Valitettavasti poistuma on paljon suurempi kuin uusien harrastajien määrä, huokaa Arohonka.

Mika Waltarin tuotanto kiinnostaa keräilijöitä. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Sastamalassa huutokauppa sujui, kuten ennakkoon aavisteltiin. Kalleimmaksi teokseksi nousi Hankala kosinta, josta maksettiin 1 300 euroa. Toiseksi eniten huudettiin kirjoitusvirheitä vilisevästä kartastosta. Sen sai 600 eurolla.

– Olen ihan tyytyväinen tulokseen. Tietysti vanhana Lönnrotin keräilijänä harmittaa, että monet Lönnrotin ensipainokset menivät aivan pilkkahintaan muutamalla kympillä, sanoo Arohonka huutokaupan jälkeen.