Valtavat tuholaisparvet herkuttelivat ainakin kolmanneksen rypsi- ja rapsisadosta

Alkukesästä Suomenlahden yli lämpöaaltojen mukana tulleet suuret tuholaisparvet jakautuivat tasaisesti koko maahan. Varsinkin poikkeuksellisen suuri kaalikoiperhosten määrä on aiheuttanut isot vahingot öljykasviviljelmille.

tuhoeläimet
Stig Winqvist tarkkailee tuholaisten jälkiä pelloillaan Tuusulassa.
Stig Winqvist tarkkailee tuholaisten jälkiä pelloillaan Tuusulassa.Jouni Immonen / Yle

Alkukesän lämpöaaltojen mukana tuli Suomenlahden yli tuholaisia sankkoina pilvinä. Ennätysmäiset tuholaisparvet tallentuivat jopa säätieteilijöiden tutkakuviin laajoina ötökkämattoina.

Parvet eivät menneet jälkiä jättämättä. Varsinkin öljykasvien rypsin ja rapsin sadosta iso osa on menetetty. Tarkan arvion tekeminen tuhon laajuudesta on vaikeaa, koska sato voi vielä osittain toipua.

– Se on pikkaisen aikaista sanoa, kun kasvusto on tässä vaiheessa, mutta kyllä ainakin yksi kolmasosa, arvioi Tuusulassa pitkään öljykasveja viljellyt Stig Winqvist.

Tuholaisten määrä yllätti torjujat

Etelän terveisinä Suomeen tuli valtavia määriä kirvoja ja kaalikoiperhosia. Kirvat on onnistuttu torjumaan viljoista normaaleilla menetelmillä hyvin. Isoja haittoja on tullut kaalikasveja tuhoavasta kaalikoiperhosesta. Se on aiheuttanut myös öljykasviviljelmien tuhot.

Stig Winqvist
Stig WinqvistJouni Immonen / Yle

Winqvist kertoo, että isoa määrää kaalikoiperhosia osattiin odottaa, mutta niiden määrä yllätti viljelijät silti.

Kaalikoiperhonen on vaikeasti torjuttava tuholainen. Tuhojaan tekevät perhosen toukat piileskelevät kasvien lehtien alapinnoilla ja torjunta-aineet osuvat niihin huonosti. Kaalikoiperhoset myös tuottavat uusia sukupolvia kesän mittaan, minkä takia lopullisia tuhoja on vielä aikaista ennustaa.

Tilannetta pahentaa se, että jo kukkivilla viljelmillä torjuntaa ei enää voi tehdä.

Kaalikoiperhonen ei ole uusi tulokas, mutta koskaan aikaisemmin sitä ei ole ollut kasvustoissa yhtä massiivisesti. Se ei talvehdi Suomessa ja sen esiintyminen riippuu suoraan kaukokulkeumien määrästä. Maanviljelijä näkee kuitenkin talvehtimisessakin uhkakuvia.

– Tuhoeläimillä on kaikilla se yhteinen piirre, että ne mukautuvat yllättävän nopeasti kulloisiinkin olosuhteisiin. Kyllä ne tulee pikkuhiljaa tänne meillekin, että kyllä meidän täytyy ottaa se vakavasti huomioon, sanoo Winqvist.

Vesisuihkulla kirvoja vastaan

Kaalikoit, kirvat ja muut tuholaiset ovat löytäneet myös kotipuutarhurien palstat, ja niilläkin yritetään suojautua tuhoja vastaan. Torjuntaan voidaan käyttää tuholaisia karkottavia kasveja, ja palstoilla voidaan suosia kirvoja syöviä leppäpirkon, harsokorennon ja kukkakärpästen toukkia. Muitakin keinoja on käytettävissä.

Puutarhaneuvoja Kirsi Mäkinen tutkii kaalikoiperhosen pureskelemia kaalinlehtiä Hyötykasviyhdistyksen siirtolapuutarhassa Helsingin Haagassa.
Puutarhaneuvoja Kirsi Mäkinen tutkii kaalikoiperhosen pureskelemia kaalinlehtiä Hyötykasviyhdistyksen siirtolapuutarhassa Helsingin Haagassa.Petteri Juuti / Yle

– Hyvä torjuntakeino on ihan vesisuihku eli semmoisella sopivalla paineellä, että ei kasvinlehdet ja kukat irtoa, suihkuttelee useamman kerran viikossa niitä kirvaisempia osia, niin ne lähtee sillä. Ja oikein tiheitä kirvaesiintymiä vois listiä myös sormin, neuvoo Hyötykasviyhdistyksen puutarhaneuvoja Kirsi Mäkinen.

Tuotantoviljelmien tuholaistorjunnassa käyttämät torjunta-aineet eivät ole käytössä kotipuutarhoissa.

– Ei, ei kotipuutarhoissa varsinkaan se ei ole suositeltavaakaan. Jos on syötäviä kasveja, niin sitten ne eivät kuulu siihen, Mäkinen valistaa.