1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Palomies menetti terveytensä, työnsä ja ystävänsä – asuu nyt kovien kipujen kanssa hevostalleilla: "En saa apua"

Mika Salakka on loukannut päänsä useissa onnettomuuksissa ja tapaturmissa niin pahasti, ettei pärjää yksin. Apua hänen on vaikea saada, koska hänen kaltaisilleen potilaille ei ole olemassa sopivaa palvelujärjestelmää. Aivovammaliiton mukaan Salakalla on satoja kohtalotovereita Suomessa.

Mika Salakka asuu majoitustilassa hevostalleilla. Hän kutsuu kotiaan parakiksi. Kuva: Terhi Toikkanen

48-vuotias Mika Salakka – entinen pelastusalan ammattilainen – on uupunut. Ei pelkästään siksi, ettei hän pysty nukkumaan, vaan myös kovien kipujen vuoksi. Niiden taustalla ovat useat autokolarit ja tapaturmat, joihin hän on joutunut viimeisten 20 vuoden aikana.

– Viimeksi niskani taittui, kun löin pääni auton A-palkkiin ja kattoon ketjukolarissa talvella 2011. Jouduin lopettamaan työni palokunnassa, koska olin pihalla kuin lumiukko.

Salakka oli ennen urheilullinen ja aktiivinen mies. Nykyään olemus on kumara. Oireet vaihtelevat päivittäin. Kipujen lisäksi on puhe- ja kävelyhäiriöitä sekä tajuttomuuskohtauksia. Pidätyskyky on mennyt. Mies esittelee potilaspapereitaan: vuosien varrelta on kertynyt useita diagnooseja kuten vaikea aivovamma, niskan retkahdusvamma ja selkäydinvamma.

Unitutkimuksissa hänellä on todettu erittäin vaikea unihäiriö. Unettomuus alkoi viimeisen kolarin jälkeen.

– En pääse mihinkään unen vaiheeseen edes napeilla. En saa apua mistään. En pärjää kotona, mutta minua ei oteta hoitoon. Ystäväni ja perheeni ovat yrittäneet parhaansa mukaan auttaa, mutta kaikki ovat palaneet loppuun tässä helvetissä.

Sosiaalisia suhteita miehellä ei enää ole. Hän asuu syrjäisillä hevostalleilla sijaitsevassa majoitustilassa Nurmijärvellä. Lähimpään kauppaan on useita kilometrejä matkaa.

Tarvitsee apua perusasioissa

Salakka muutti hevostalleille keväällä sen jälkeen, kun kuntoutukseen liittyvä asumiskokeilu oli epäonnistunut. Asunnon hänelle järjesti Nurmijärven kaupunki. Mies elää työkyvyttömyyseläkkeen ja hoitotuen varassa. Vuokra on edullinen, ja sen maksaa sosiaalitoimi.

Ystäväni ja perheeni ovat yrittäneet auttaa, mutta kaikki ovat palaneet loppuun tässä helvetissä.

Mika Salakka

Mies on asuntojonossa ja odottaa pääsevänsä hänen tarpeilleen sopivaan asuntoon, mutta kaupungin asuntotilanne on huono.

Vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n mukaan Salakan tilanne on hyvin vaikea.

– Hän ei osaa pyytää apua tai ei pysty kutsumaan sitä ajallaan. Hänellä ei ole näläntunnetta eikä janontunnetta. Hän tarvitsee toisen ihmisen ohjaamaan toimintaansa ihan perusasioissa: että nyt pitää syödä, mennä suihkuun, nyt on pestävä hampaat, kertoo Salakkaa vammaispalveluasioissa avustava Kynnys ry:n lakimies Terhi Toikkanen.

Ei hoidon tarpeessa eikä kotikuntoinen

Salakka on soittanut useita kertoja ambulanssin tai hakeutunut oireidensa takia päivystykseen. Hän kertoo muun muassa kaatuneensa useamman kerran pahasti. Potilaspapereissa lukee, ettei hän ole sairaalahoidon tarpeessa mutta ei myöskään kotikuntoinen.

Yksityisen puolen lääkärit tosin ovat kirjoittaneet vetoomuksia ja lähetteitä hoidontarpeen puolesta, mutta osastolle miestä ei kuitenkaan ole otettu.

Papereista löytyy mainintoja joidenkin oireiden psyykkisestä alkuperästä. Osa lääkäreistä on eri mieltä.

Välillä hänelle on myönnetty apuvälineitä kuten sairaalasänky ja -patja, mutta sitten toinen taho on vienyt ne pois. Kela on hylännyt useita kuntoutushakemuksia perusteettomina.

Oma "luukku" puuttuu

Aivovammaisen oireiluun kuuluu unohtelu, saamattomuus ja kontrolloimattomuus omassa toiminnassa. Terhi Toikkasen mukaan Salakan tapaus on murheellinen esimerkki siitä, miten aivovammaisen ongelmista kasvaa sekava ja vaikeasti purettava vyyhti.

– Systeemi ei Suomessa ymmärrä, etteivät he pysty huolehtimaan asioistaan. Jos Mikalle antaa jonkun vastaanottoajan, se löytyy liian myöhään jostain paperipinosta pöydältä. Jos pitää tilata taksi, hän tilaa sen liian myöhään. Sitten tulkitaan, että hän on tehnyt oharit.

Systeemi ei Suomessa ymmärrä, etteivät he pysty huolehtimaan asioistaan.

Terhi Toikkanen

Aivovammaliitto jakaa Kynnys ry:n huolen siitä, ettei Suomessa ole tahoa joka huolehtisi potilaista akuutin vaiheen jälkeen. Liiton hallituksen puheenjohtaja Heikki Harri arvioi, että Suomessa on satoja syrjäytymisvaarassa olevia aivovammapotilaita.

– Ongelmavyyhti lähtee siitä, ettei ole yhtä luukkua jonne potilas voisi mennä ja kysyä, mitä palveluja ja tukia hänelle kuuluu. Aivovammainen ja omaiset joutuvat sitten seikkailemaan byrokratiaviidakossa.

Aivovammaliitolla on vertaisryhmiä ympäri maata, mutta Harrin mukaan sillä ei ole resursseja tapauskohtaiseen apuun. Pääosin vapaaehtoispohjalta toimiva liitto saa kuitenkin runsaasti yhteydenottoja vaikeassa tilanteessa olevilta potilailta.

– Viestejä tulee jatkuvasti. Reagoimme niihin kyllä ja yritämme neuvoa, mihin suuntaan pitäisi lähteä.

Mika Salakka lepää yönsä paksun tyynypinon tukemana niskavammansa vuoksi. Kuva: Terhi Toikkanen

Ongelmat alkavat jo diagnoosista

Aivo­vamman saa Suomessa vuo­sittain noin 35 000 ih­mistä, ja erias­tei­sista aivo­vam­mojen jälki­ti­loista kär­sii 100 000–250 000 suoma­laista. Kyseessä on siis merkittävä potilasryhmä.

Tuhansia aivovammapotilaita hoitanut TYKSin ylilääkäri, dosentti Olli Tenovuo sanoo, että aivovammapotilaan hankaluudet alkavat usein jo diagnoosihetkellä. Luotettavia tutkimusmenetelmiä aivovamman poissulkemiseksi ei ole.

– Jos tietokonekuvauksessa ei näy kallonsisäistä vuotoa tai muita vaurioita, katsotaan, ettei ole merkittävää aivovammaa. Ongelma liittyy solutason vaurioon, joka on tavallisin aivojen vaurioitumismekanismi. Se ei näy tietokonekuvauksessa eikä magneettikuvauksessakaan kovin helposti, Tenovuo toteaa.

Lääkäreillä on puutteita tiedoissa. Opetus ja hoito on kovin hajautunutta.

Olli Tenovuo

Tilanne on erityisen hankala niillä potilailla, joilla mukana on "sekoittavia tekijöitä" kuten useat fyysiset vammat, päihtymys tai vaikeat kipuongelmat tapaturmaan liittyen. Lisäksi lääkärien tietämys aivovammoista on usein heikko. Tenovuo kertoo, että lääkärin peruskoulutukseen on saattanut kuulua vain yksi luento aivovammoista.

– Aivovammat eivät kuulu selvästi millekään erikoisalalle. Kun vetovastuuta ei ole kenellekään, lääkäreillä on puutteita tiedoissa. Opetus ja hoito on kovin hajautunutta.

Puolet potilaista kuoli 20 vuodessa

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa on selvitelty aivovammapotilaiden pitkän ajan kuolleisuutta. Selvitystä varten kerättiin 3 500 potilaan tiedot 20 vuoden ajalta.

– Pitkän ajan seurannassa kuolleisuus on yllättävän iso. Lähes puolet potilaista oli kuollut. Aivovamma altistaa uusille tapaturmille ja lisää myös itsemurhakuolleisuutta. Psyykkisten sairauksien riski kasvaa ja aivojen rappeumailmiöt aikaistuvat.

Tenovuon mukaan etenkin yksin asuvat aivovammapotilaat ovat vaarassa syrjäytyä, koska kattava hoito- ja palvelujärjestelmä puuttuu. Kuntoutuksen ja muun tuen ulkopuolelle putoavat etenkin ne, joilla ei ole vakuutusta.

– Palvelujärjestelmän pitäisi pystyä ottamaan huomioon heidät, jotka eivät pysty itse huolehtimaan asioistaan. Pitäisi olla riittävästi tukiasuntoja ja henkilökohtaisia avustajia.

Hankalia potilaita

Aivovammaliiton ohella Kynnys ry pyrkii auttamaan vaikeaan tilanteeseen joutuneita aivovammaisia, mutta sekään ei pysty tarjoamaan heille oikeanlaista apua.

– Meihin otetaan yhteyttä, kun kaikki on jo kaatunut. Meidän apumme rajoittuu kuitenkin suurelta osin puhelin- ja sähköpostiyhteyksiin, kun aivovammaiset tarvitsisivat kädestäpitäjän. Hirveän usein on sellaista, että asiat jäävät vuosiksi pöydälle, kun jokin kirje jää lähettämättä, kertoo lakimies Terhi Toikkanen.

Soppaa sekoittaa entisestään se, että aivovammaiset usein avuntarpeestaan huolimatta vastustavat apua silloin, kun sitä olisi tarjolla. Esimerkiksi kotipalvelu vaihtuvine henkilöineen ei heille sovellu, koska uusien asioiden sisäistäminen vie aikaa.

Päiväkuvio pitäisi suunnitella yksilöllisesti ja opastaa avustaja ohjaamaan päivää.

Terhi Toikkanen

– Kun kotiin tulee satunnainen henkilö epämääräisinä aikoina, aivovammainen voi mennä ihan pois tolaltaan ja käskeä tätä painumaan helvettiin.

Monet Salakkaa hoitaneet ovat myös väsyneet auttamaan häntä mielialanvaihteluiden ja jatkuvien yhteydenottojen vuoksi.

Ruotsista mallia?

Toikkanen ei syytä ketään vaan toivoo Suomeen Ruotsin mallia, jossa valtio rahoittaa vaikeimmin vammautuneiden avustamispalvelut.

– Siellä kotiin järjestetään niin paljon apua kuin he tarvitsevat, vaikka vuorokauden ympäri. Päiväkuvio pitäisi meilläkin suunnitella yksilöllisesti ja opastaa avustaja ohjaamaan päivää.

Toinen tärkeä asia olisi osaamiskeskus, johon aivovammaisten tuki olisi keskitetty.

– Silloin heidän ei tarvitsisi hakea tietoa ja tukea eri puolilta, koska he eivät siihen pysty. Suomessa on vain muutama taho, joka heitä ymmärtää. Kaikki muut puhuvat ihan eri kieltä.