Professori: Liian nopea laihduttaminen voi saada aikaan sappikivet ja "sisäsyntyisen kannibalismin"

Liian ripeä laihduttaminen voi tuoda mukanaan muun muassa kihtiä, sappikiviä ja ravintoaineiden puutosta. Elimistö saattaa myös menettää paljon muuta kuin rasvakudosta. Professori Aila Rissanen on kutsunut lihas- ja luukudoksen katoamista sisäsyntyiseksi kannibalismiksi.

Kotimaa
Nainen tarkkailee painoaan digitaalivaa`an avulla.
Arja Lento / Yle

Nopea laihduttaminen on fysiologisesti aika mahdotonta – jos laihduttamisella tarkoitetaan sitä, että halutaan eroon rasvakudoksesta, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemusyksikön erikoistutkija Heli Kuusipalo.

THL:n mukaan sopiva laihtumisnopeus on 1–2 kiloa kuukaudessa.

– Rasvakudos palaa hitaasti elimistön käyttöön, eikä sitä pysty polttamaan päivässä kovin suuria määriä. Tätä kautta rasvakudoksen sopivaksi palamisvauhdiksi on määritelty kilo tai kaksi kuukaudessa, Kuusipalo kertoo.

– Jos painoa alkaa pudota liian nopeasti, se kertoo elimistön kuivumisesta. Ei siis siitä, että rasvakudosta poistuisi sopivaa vauhtia, hän jatkaa.

Ripeä tahti voi aiheuttaa monia ongelmia, kuten esimerkiksi ravintoaineiden puutosta, ahmimissyömistä, kihtiä ja sappikiviä.

Jos painoa alkaa pudota liian nopeasti, se kertoo elimistön kuivumisesta. Ei siis siitä, että rasvakudosta poistuisi sopivaa vauhtia.

Heli Kuusipalo, THL

Professori ja sisätautilääkäri Aila Rissanen HUSin Lihavuustutkimusyksiköstä kertoo, että sappikivet ovat yksi tavallisimmista terveysongelmista, jonka liian nopea laihduttaminen aiheuttaa. Tällöin kolesterolia vapautuu rasvakudoksesta hyvin paljon lyhyessä ajassa, ja osa siitä saattaa kiteytyä sappikiviksi.

– Tämä on tunnettu ja tavallinen liikapainoisuuden hoidon yhteydessä tuleva haitta. Se tulee tietysti sitä todennäköisemmin, mitä nopeammin sappi kyllästyy kolesterolilla, Rissanen sanoo.

"Kaksi suurinta haittaa"

Professori Rissanen toteaa sappikivien olevan suhteellisen helposti hoidettavissa, sillä ne voidaan liuottaa ja leikata tähystyksessä. Hän nostaa esiin mielestään kaksi suurempaa ja pysyvämpää ongelmaa.

Hän puhuu ensinnäkin sisäsyntyisestä kannibalismista, jossa lihakset ja luut hupenevat. Liian nopeassa laihduttamisessa elimistö voi menettää paljon muuta kuin rasvakudosta: käytännössä vettä sekä luu- ja lihaskudosta.

– Lihas- ja luukudoksen takaisinsaaminen on hankalaa, varsinkin ikääntyvillä. Toki se on mahdollista, mutta hyvin paljon vaikeampaa kuin niiden säilyttäminen.

Toisena suurena asiana Rissanen nostaa esiin energiantarpeen pysyvän pienentymisen, mikä johtaa hyvin helposti uudelleen lihomiseen. Rasvattoman kudoksen määrä määrittää perusaineenvaihdunnan. Kun rasvattoman kudoksen määrä vähenee runsaasti, seurauksena on perusaineenvaihdunnan pieneneminen, Rissanen kertoo.

– Sen jälkeen energiantarve on pienentynyt ja uudelleen lihomisen vaara on hirmuisen suuri, jos yhtään lipsahtaa entisille tavoille.

– Väärin tehty nopea laihduttaminen johtaa melkein eittämättä pysyvään energiantarpeen pienenemiseen ja sitä kautta äärimmäisen herkästi lihomiseen. Elimistön koostumus muuttuu sillä tavalla epäedullisesti, että elimistö menettää lihasta ja luuta, Rissanen summaa.