Malarialla on synkkä historia Suomessa – taudin paluukaan ei ole mahdotonta

Euroopassa ei ole virallisesti malariaa. Aina ei ole ollut näin. Suomessakin malaria on tappanut pahimmillaan tuhat ihmistä vuodessa.

luonto
Malariaa levittävää hämäräaktiivista ja äänetöntä horkkahyttystä eli malariasääskeä on Suomessa kolmea eri lajia.
Malariaa levittävää hämäräaktiivista ja äänetöntä horkkahyttystä eli malariasääskeä on Suomessa kolmea eri lajia.AP Graphics Bank

Niin kauan kuin malariaa on jossakin päin maailmaa, on aina mahdollista että se palaa myös Eurooppaan.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti Euroopan vapaaksi malariasta tämän vuoden huhtikuussa. Viime vuonna ei tavattu yhtään Euroopassa saatua tartuntaa. WHO uskoo, että tilanne voidaan säilyttää tulevaisuudessakin.

Viime vuonna maailmassa oli 214 miljoonaa malariatapausta. Tautiin kuoli 438 000 ihmistä. Suurin osa malariatapauksista ja kuolemista todettiin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

WHO:n mukaan Euroopan alue on julistettu vapaaksi malariasta nykyisen tilanteen perusteella ja todennäköisyydellä, että tilanne myös pystytään säilyttämään tulevaisuudessa.

Porkkalan miehityksen aikaan viimeisin epidemia

Vielä toisen maailmansodan lopulla malariaa esiintyi yleisesti suuressa osassa Etelä-Eurooppaa. Jatkosodan asemasotavaiheessa Karjalan kannaksella oli malariaepidemia.

Suomen viimeisin epidemia koettiin Porkkalan miehityksen aikaan. Molemmissa tapauksissa malariatartunnan toivat Venäjän eteläisemmistä osista venäläiset sotilaat.

Eurooppa on julistettu jo kerran aiemmin vapaaksi malariasta vuonna 1975. Tauti kuitenkin levisi takaisin. 1990-luvulla esimerkiksi Pariisin Charles De Gaullen lentokentällä todettiin endeemisiä malariatapauksia.

Vielä vuonna 1995 malarian sai Euroopassa noin 90 000 ihmistä. Vuonna 2012 malariaa esiintyi Georgiassa, Kreikassa ja Turkissa, minne tauti levisi Pakistanin, Intian ja Afganistanin alueilta. Tuolloin Euroopassa saatuja tartuntoja oli WHO:n mukaan 251.

Kotoperäinen malaria viihtyi Suomessa satoja vuosia

Apteekkari Johan Julinin muistolaatta Torikatu 7:ssä Oulussa
Apteekkari Johan Julin perusti Ouluun Suomen ensimmäisen malarialääkettä valmistaneen kiniinitehtaan 1800-luvun alussa. Julinin muistolaatta sijaitsee entisen Oulun Vanhan Apteekin ulkoseinässä.Timo Sipola/ Yle

Malaria on vastoin yleistä luuloa ollut yleinen ja vakava sairaus Suomessa. Tauti tuli suuressa mittakaavassa maahan 1600-luvulla todennäköisesti 30-vuotisen sodan lieveilmiönä, mutta sitä oli esiintynyt jo paljon aiemminkin.

Erityisen paljon malariaa sairastettiin Suomessa 1700- ja 1800 -luvuilla. Kyse oli nimenomaan vivax-malariasta.

Malaria levisi meillä vuosisatoja pääasiassa sisätiloissa, koska malariasääski eli horkkahyttynen, jonka kolmesta lajista tärkein välittäjä on meillä ollut Anopheles messeae, talvehti ihmisasunnoissa, joissa oli ympäri vuoden malarialoisen lisääntymisen edellyttämä lämpötila. Taudista käytettiin nimityksiä vilutauti, horkka tai ruotsiksi frossa.

Vuosien 1750 ja 1850 välillä Suomessa kuoli malariaan 10 000 ihmistä, mutta vuosissa oli suuria eroja. Lämpiminä kesinä horkkahyttysiä kuoriutui paljon, mikä tiesi pahaa malariaepidemiaa ja korkeaa kuolleisuutta seuraavana vuonna.

Suomen ensimmäinen malarialääkettä valmistanut kiniinitehdas perustettiin 1800-luvun alussa Ouluun. Cinchona-puun kuoresta kiniiniä valmistavan laitoksen perusti apteekkari Johan Julin.

Maailman pohjoisin malariatapaus Jäämeren rannalla

Arviolta runsas kolmannes väestöstä sairasti horkan jossakin elämänsä vaiheessa. Malaria menestyi erityisen hyvin suurten vesien äärellä.

Ahvenanmaalla tautia esiintyi niin paljon, että käytännössä jokainen ahvenanmaalainen sairasti sen ainakin kerran elämässään. Maailman pohjoisimmat malariatapaukset on kirjattu Norjan Ruijasta.

Suomen pohjoisin kotoperäinen malariatapaus tiedetään Utsjoelta, mutta epidemioita oli aina Kittilää myöten.

Dosentti Lena Huldén Helsingin yliopistosta kertoo, että syyskesästä kuoriutuva ja aikuisena talvehtiva pitkäikäinen Anopheles-sääskinaaras talvehti Suomessa asumuksissa levittäen öisin taudin aiheuttavaa pieneliötä, malarialoista, ihmisestä toiseen.

– Vanhoista pirteistä löytyi sääskille hyvin piilopaikkoja, toteaa Lena Huldén.

Rakennuksissa oli paljon rakoja, joista yöaktiivinen hyttynen löysi itselleen piilopaikan päiväksi. Toinen tärkeä asia oli kosteus. Nykyaikaisissa taloissa malariasääski ei pysty talvehtimaan koska ne ovat liian kuivia.

Malarialoinen huijaa sääsken pistämään

Elokuun puolessa välissä kuoriutuneet ja asuintiloihin hakeutuneet Anopheles-hyttyset aktivoituivat puolihorroksesta talojen lämmityksen alkaessa syystalven aikana. Se tarvitsi yhden veriaterian munien kehittämiseen.

Loista kantamattomien malariahyttysten pistot voivat laukaista ihmisessä lepotilassa olevan malarian. Tällöin ihminen paitsi sairastuu, myös tartuttaa malarialoisen sääskeen.

Lena Huldén

Jos jollakin asunnossa yöpyjistä oli malarialoinen elimistössään, sääski sai sen häneltä. Malarialoinen manipuloi hyttysen pistämään jopa 40 kertaa talven aikana ja näin malaria levisi ihmisestä toiseen. Loisen lisääntyminen sääskessä edellyttää parin viikon jaksoa, jolloin lämpötila on jatkuvasti yli 16 astetta.

Anopheles on arka ja vaikea saada hengiltä. Se pisti arkuutensa takia jopa useita kertoja saman yön aikana ja levitti malariaa ihmisestä toiseen.

Ennen isojakoa vallinnut tiivis asutus ja suuret perhekoot selittävät tutkijan mukaan malarian tehokkaan leviämisen. Kun asuttiin lähekkäin, oltiin paljon tekemisissä keskenään.

Loinen väijyi ihmisessä infektiota kantamattomia hyttysiä

Ihmisessä lepotilassa ollut malarialoinen aktivoitui kun ihmistä pisti horkkahyttynen, joka ei kantanut infektiota. Horkkahyttyset aktivoituivat kevättalvesta valon ja lämmön lisääntymisen seurauksena ja epidemiat puhkesivat yleensä keväällä.

Ilmeisesti sairaassa ihmisessä olevat loiset pystyvät ilmaisemaan itsensä malariasääskelle hengitysilman tai hien kautta. Niillä on myös hämäräaktiivisen horkkahyttysen elämäntapoihin hyvin sopiva vuorokausirytmi. Sääski pistää tämän takia mieluummin sairasta kuin tervettä ihmistä.

– Loista kantamattomien malariahyttysten pistot voivat laukaista ihmisessä lepotilassa olevan malarian. Tällöin ihminen paitsi sairastuu, myös tartuttaa malarialoisen sääskeen, kertoo Huldén.

Malaria oli merkittävä tappaja Suomessa

Malariakuolleisuus oli Suomessa noin kaksi prosenttia, mutta malaria altisti myös monille muille sairauksille ja usein seurauksena oli erilaisia vaarallisia jälkitauteja.

Vanhoista pirteistä löytyi sääskille hyvin piilopaikkoja.

Lena Huldén

Vuosien 1750 ja 1850 välillä Suomessa kuoli malariaan 10 000 ihmistä. Lapsia malariaan kuoli eniten, kuten useimpiin muihinkin sairauksiin.

Lämpiminä kesinä horkkahyttysiä kuoriutui paljon, mikä tiesi pahaa malariaepidemiaa seuraavana vuonna. Pahimpina epidemiavuosina kuolleita oli yli tuhat.

Perhekoon pieneneminen nujersi malarian

Suurin syy endeemisen malarian hiipumiseen Suomessa oli perhekokojen pieneneminen, mikä taas liittyy olennaisesti elinolojen parantumiseen. Sähkövalo ja uudet rakennusmateriaalit tekivät asumuksista malariasääskille epämukavia ja ne muuttivat kellareihin, kesämökeille ja karjasuojiin, eivätkä enää talvehdi entiseen tapaan ihmisen kanssa.

Huldenin mukaan malarian katoamiseen vaikutti ratkaisevasti isojako ja perhekoon pieneneminen. Hän on ollut mukana Helsingin yliopiston, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja kanadalaisen Guelphin yliopiston yhteisessä tutkimuksessa, missä selvitettiin että koko maailmassa merkittävin malarian häviämisen taustatekijä on perhekoon pieneneminen.

Malaria voisi elää jopa ostoskeskuksessa

Jos malaria joskus Suomeen palaa, se tulee todennäköisimmin samaan tapaan kuin se tuli 1990-luvulla esimerkiksi Pariisin Charles de Gaullen lentokentälle. Tällä Ranskan Afrikan lennoista vastaavalla kentällä oli silloin useita malariatartuntoja, joiden saajat eivät olleet käyneet Euroopan ulkopuolella.

Malariahyttynenvoi nykyoloissa elää meilläkin ympäri vuoden paitsi suurilla lentoasemilla, myös suurissa ostoskeskuksissa tai vaikkapa ympäri vuoden lämpimissä parkkihalleissa.

Todennäköisesti puhutaan armeijan keittiön tai leipomon kaltaisista tiloista, missä on voinut ollut riittävän lämmintä riittävän pitkään.

Lena Huldén

Se tosin pystyisi pahimmillaankin levittämään vain lievempää vivax- malariaa. Vivax-loisen lisääntymiseen sääskessä riittää noin kahden viikon kestävä yli 16 asteen lämpötila. Sellaisia lämpötiloja ei Suomen luonnossa ole horkkahyttysen elokuun puolivälissä tapahtuvan kuoriutumisen jälkeen, eikä talven horrostaneen hyttysen seuraavana keväänä kestävän lyhyen lisääntymiskauden aikana.

Jos kevään tai loppukesän lämpötilat nousevat nykyistä olennaisesti korkeammiksi ilmastonmuutoksen myötä, tilanne voi muuttua. Nykytietämyksen valossa malarian leviäminen on kuitenkin paljon enemmän riippuvainen sosiaalisista oloista ja perhekoosta kuin pelkästä lämpötilasta.

Trooppisissa kylpylöissä on otolliset tropiikin olosuhteet

Pääasiassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ihmisiä tappava falciparium-malarialoisio vaatii kehittyäkseen hyttysessä ihmisille infektioita aiheuttavaksi muodoksi vähintään kolmen viikon jakson jolloin vuorokauden keskilämpötila on 28 astetta tai enemmän.

Teoriassa falciparium-malarialoinen voisi kehittyä hyttysessä ihmiselle vaaralliseksi trooppisissa kylpylöissä, missä ilman lämpötila saattaa olla jatkuvasti jopa 30 astetta.

– Käytännössä tällaista vaaraa tuskin on, koska tällainen skenaario vaatisi toteutuakseen falciparium-malariaa sairastavan ihmisen oleskelua kylpylässä. Mutta en usko että kukaan sellaisessa tilanteessa hakeutuisi kylpylään, arvioi Huldén.

Riittäviä lämpötiloja falciparium-malarialoisen lisääntymiseen Suomen luonnossa mahdollistavaa ilmastonmuutosta ei ainakaan kovin nopeasti ole näköpiirissä.

Arkangelissa on ollut tappavaa falciparium-malariaa

Falciparium-malariaa on ollut Suomen lähialueilla. Esimerkiksi Arkangelista noin Oulun korkeudelta tiedetään kotoperäisiä tartuntoja. Kyse lienee ollut poikkeuksellisen kuumissa oloissa talvehtineista hyttysistä.

– Todennäköisesti puhutaan armeijan keittiön tai leipomon kaltaisista tiloista, missä on voinut ollut riittävän lämmintä riittävän pitkään. Nyky-Suomessa tällaisia olosuhteita ei liene missään, arvioi Huldén.

Suurin riski sairastua malariaan on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Riski on siellä monikymmenkertainen vertainen verrattuna Kaakkois-Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan.

Suomessa todetuista malarioista valtaosa on peräisin Afrikasta, vaikka sinne matkustetaan paljon vähemmän kuin vaikkapa Kaakkois-Aasiaan.