1. yle.fi
  2. Uutiset

Se oli pienestä kiinni: Venuksesta olisi voinut tulla rehevä ja Maasta elinkelvoton

Yhdysvaltalainen tutkimus haastaan vakiintuneen käsityksen siitä, että elämää voi esiintyä vain meidän aurinkokuntamme kaltaisilla edellytyksillä. Kun tieto eksoplaneetoista lisääntyy, on syytä laajentaa katsantokantaa, tutkimus kehottaa.

Ulkomaat
Keskeltä kahta jaettu planeetta.
Havainnekuvassa näkyy, mitä etäisyys emotähdestä planeetalle tarkoittaa: vasemmalla meristä sininen Maa, oikealla rutikuivaksi paahtunut Venus. Arie Wilson Passwaters / Rice University

Jos olosuhteet olisivat aurinkokuntamme lapsuudessa olleet vain hivenen erilaiset, Venus saattaisi nyt olla planeetoista kukoistavin, mutta Maassa ei olisi elämää. Näin sanovat yhdysvaltalaisen Ricen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkijat Astrobiology (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Venus on Maan naapuri, toinen planeetta Auringosta, ja sisareksikin kutsuttu, koska koko ja massa ovat lähellä Maan mittoja ja rakennekin varsin samanlainen. Tavallinen taivaan tarkkailija tuntee sen sekä Aamu- että Iltatähden nimellä.

Venus on verhoutunut pilviin, joiden alla aikoinaan uskottiin olevan rehevä paratiisi. Tosiasiassa siellä on yli 460-asteinen pinta, josta meret ovat kiehuneet olemattomiin, ja Maahan verrattuna yli 90-kertainen paine. Lähes täysin hiilidioksidista muodostunut kaasukehä aiheuttaa voimakkaan kasvihuoneilmiön.

Lisää tietoa, uusia kysymyksiä

Maa sijaitsee niin sanotulla kultakutrivyöhykkeellä, onnekkaalla etäisyydellä emotähdestään Auringosta. Täällä on kyllin lämmintä, mutta ei niin kuumaa, että vesi haihtuisi ja elämä olisi mahdotonta. Vyöhyke on myös varsin turvassa meteoriittien pommitukselta.

Kultakutrivyöhykkeen välttämättömyyttä elämälle on sovellettu sellaisenaan myös muiden tähtien kiertolaisiin eli aurinkokuntamme ulkopuolisiin eksoplaneettoihin. Astronomi Adrian Lenardicin mielestä katsantokanta on liian kapea.

– Pitkään olemme olleet vain yhden kokeen eli oman aurinkokuntamme varassa. Mutta olisiko tulos sama, jos voisimme tehdä tuon kokeen uudelleen? Pitkään se oli vain filosofinen kysymys, mutta nyt kun meillä on havaintoja muita tähtiä kiertävistä planeetoista, voimme esittää saman kysymyksen astronomisena.

Jos jostakin toisesta aurinkokunnasta löytyy tähteään Venuksen etäisyydellä kiertävä planeetta, jossa onkin elämän merkkejä, on selvää, ettei meidän aurinkokuntaamme voi soveltaa yksiselitteisesti koko avaruuteen, Lenardic sanoo.

Hullut ideat voivat poikia uusia teorioita

Tutkimus kyseenalaistaa myös sen käsityksen, että mannerlaattojen liikkuminen on ollut ratkaisevan tärkeää Maan elämälle.

– Nuori Maa, sanotaan vaikka 2–3 miljardia vuotta sitten, näytti aivan vieraalta planeetalta. Tiedämme, että kaasukehä oli aivan toinen. Happea ei ollut. Tutkijat epäilevät myös, ettei ollut liikkuvia mannerlaattojakaan. Silti tiedämme aivan varmasti, että täällä oli elämää.

Lenardic kehottaakin tutkijoita miettimään, kannattaako eksoplaneetta tuomita toivottomaksi, jos siellä ei ole merkkejä hapesta ja laattojen liikkeet poikkeavat selvästi nyky-Maasta.

Antaakseen ajatukselleen pontta Lenardic viettää tämän kesän kokouksissa, joissa pohditaan insinöörien kanssa tulevaisuuden avaruusteleskooppeja. Oikeat välineet kasvattavat tuntuvasti kaukaisten aurinkokuntien havaitsemista, luokittelua ja mahdollisesti jopa elämän merkkien löytymistä, hän sanoo.

– Horisontissa on asioita, joista puhuminen olisi opiskeluaikanani ollut silkkaa hulluutta. Tutkimuksessamme iso sija on mielikuvituksella, mutta fysiikan, kemian ja biologian puitteissa. Kun meillä nyt on enemmän havaintomateriaalia, meidän ei pitäisi rajoittaa mielikuvitustamme ja sulkea pois vaihtoehtoisia teorioita, Lenardic sanoo.

Lue seuraavaksi