Sukeltaessa maailma avautuu uusin silmin – "Ei lakkaa koskaan ihmetyttämästä, mitä kaikkea pinnan alta löytyy"

Sukellus on harrastus, jonka kautta pääsee näkemään maailmaa sellaisesta näkökulmasta, joka ei muutoin olisi mahdollista. Samalla se on kuitenkin tarkkaa puuhaa, joka vaatii paljon harjoitusta ja kylmiä hermoja.

Kuva: Sami Paakkarinen

Kuortaneen Kaatialassa sää on synkeä ja sankan pilviverhon seasta tippuu hiljakseen vettä. Ilma ei ole monelle ulkoilijalle paras mahdollinen, mutta sukeltajien valmistautuessa pulahtamaan paikalliseen avolouhokseen ei ulkoilmalla ole juuri merkitystä.

– Tässä hommassahan kastuu muutoinkin, naurahtaa sukelluskouluttaja Sami Paakkarinen.

Esimerkiksi avomerellä sää on sukelluksessa oleellinen tekijä, mutta louhoksessa, jossa vesi ei kierrä, voi sukeltaa ympäri vuoden, säässä kuin säässä. Louhoksen vesi on lisäksi hyvin kirkasta. Kaatialan vanha avolouhos onkin tunnettu monen urheilusukeltajan suosimana sukelluskohteena.

– Louhoksen kristallin kirkkaassa vedessä tuntuu kuin ilmassa leijuisi, kuvailee Paakkarinen.

Sanna ja Janne Joensuu sekä Sami Paakkarinen (oik.) tarinoivat sukelluksesta leirinuotion äärellä ennen pulahtamista Kaatialan louhokseen Kuva: Valtteri Välimäki/Yle

Sami Paakkarinen on saapunut Kaatialaan järjestämään sukelluskoulutusta. Koulutettavina ovat lehtimäkeläiset Sanna ja Janne Joensuu, jotka harjoittelevat sukeltamista suljetun kierron laitteilla. Joensuut eivät kuitenkaan ole sukeltamassa ensimmäistä kertaa, vaan molemmat ovat entuudestaan intohimoisia harrastesukeltajia. Pariskunta omistaakin Lehtimäellä Divers Bed and Breakfastin, joka tarjoaa majoitus- ja happisäiliöiden täyttöpalveluita sukeltajille, nimenomaan Kaatialassa vierailua ajatellen.

Sukeltaakseen ei tarvitse lähteä etelänmatkalle

Pääosa suomalaisista sukeltajista harrastavat sukellusta lähinnä etelän lomamatkoillaan. Paakkarinen ja Joensuut kuitenkin painottavat, että kotimaastakin löytyy paljon sukeltamiseen soveltuvia paikkoja, joita kannattaisi hyödyntää.

– Harvoilla on varaa lähteä etelään monta kertaa vuodessa. Mitä useammin käy sukeltamassa sitä paremmin taito pysyy tallella, sanoo Janne Joensuu.

Synkkä ilma ei Kaatialan louhoksessa sukeltamista haitannut Kuva: Valtteri Välimäki/Yle

Kaatialan louhoksen tunnelit puolestaan tarjoavat miltei ainutlaatuisen mahdollisuuden harjoitella kaivos- ja luolasukeltamista Suomessa, lähinnä ulkomaan sukellusmatkoja silmällä pitäen. Sami Paakarinen kehaisee paikallisista sukelluskohteista myös Itämerta, jota hän pitääkin eräänä maailman parhaista hylkysukelluskohteista.

– Itämeressä on matala suola- ja happipitoisuus, jonka vuoksi se säilöö niin puu- kuin rautalaivojenkin hylyt poikkeuksellisen hyvässä kunnossa.

Mahdollisuus kokea jotain ainutlaatuista

Sami Paakkarinen ja Joensuut kertovat sukeltamisen parhaaksi puoleksi sen, että pääsee näkemään paikkoja ja asioita, joihin ei muuten olisi mahdollisuutta. He kehuvat niin luonnon kauneutta, eläinmaailman monimuotoisuutta kuin myös sukeltaessa koettavaa painottomuuden tunnetta.

– On hämmästyttävää tajuta, että esimerkiksi kalat eivät juurikaan pelkää ihmistä, niitä pääsee käytännössä koskemaan, kertoo Janne Joensuu.

Luolasukellus tarjoaa Paakkarisen mukaan sukeltamiseen vielä täysin oman lisäarvonsa.

– Maailmassa lähes kaikki paikat ovat kartoitettuja. Nykyään myös merenpohjaa voidaan tutkia sentti sentiltä. Vedenalaiset luolastot ovat ainoita paikkoja, joissa ei välttämättä kukaan ole vielä käynyt ja niistä on mahdollisuus löytää lähes mitä tahansa uutta ja jännittävää. Ei lakkaa koskaan ihmetyttämästä, mitä kaikkea pinnan alta löytyy.

Sukeltamiseen voi käyttää monia erilaisia laiteyhdistelmiä. Edessä oikealla niin kutsutut suljetun kierron laitteet eli rebreatherit Kuva: Valtteri Välimäki/Yle

Miten harrastuksen voi aloittaa?

Sukellusharrastuksesta haaveilevia Sami Paakkarinen neuvoo ottamaan yhteyttä paikallisiin sukellusseuroihin tai -liikkeisiin ja tiedustelemaan, milloin järjestetään niin kutsuttuja sukellusintroja, joissa lajia pääsee hieman pintapuolisesti kokeilemaan.

– Vesi on kuitenkin vieras elementti, joten kannattaa varmistaa, että on varmasti sinut sen kanssa. Mikäli intron jälkeen harrastus tuntuu yhä kiinnostavalta, niin ei muuta kuin ottamaan osaa varsinaisille sukelluskursseille.

Kursseille osallistuminen on sukeltamisen aloittamiselle ehdoton vähimmäisvaatimus. Niillä opitaan sukeltamaan ja käyttämään laitteita sujuvasti ja ennen kaikkea turvallisesti.

Sami Paakkarinen tarkistaa, että Janne Joensuulla on kaikki kunnossa Kuva: Valtteri Välimäki/Yle

– Eihän kukaan lähde tekemään laskuvarjohyppyäkään ilman koulutusta, toteaa Paakkarinen.

Maltti on valttia

Sukellus on laji, joka sisältää paljon riskejä, mutta Paakkarinen ei silti pidä harrastusta vaarallisena. Hänen mukaansa tärkeintä on, että sukeltaja käy tarvittavat kurssit ja pitää sukeltaessa päänsä kylmänä. Eniten onnettomuuksia sattuu Paakkarisen mukaan nimenomaan hätiköinnin tai jonkin muun inhimillisen virheen seurauksena. Laiteteknisiä vahinkoja hän kertoo tapahtuvan aniharvoin.

– Kuten missä tahansa lajissa, myös sukelluksessa on olemassa omat vaaransa, mutta onnettomuuksia tapahtuu kuitenkin melko vähän suhteutettuna harrastajien määrään. Sitäkään kautta en pidä sukellusta mitenkään erityisen vaarallisena lajina.

Sami Paakkarinen tarkkailee, kun Janne ja Sanna Joensuu testaavat suljetun kierron sukelluslaitteistoa Kuva: Valtteri Välimäki/Yle

Valmistautuessaan pulahtamaan Kaatialan louhokseen, on Paakkarinen silmin nähden leppoisin mielin. Hän on sukeltanut louhoksessa ja sen tunneleissa useasti ja tunteekin paikan kuin omat taskunsa. Hän tietää, että 40 metriä syvässä, luolastoisessa louhoksessa ovat myös omat haasteensa, mutta vakuuttaa, että sukellusharjoituksissa vaaratilanteita ei pääse syntymään.

– Oikealla koulutuksella ja ohjauksella riskitaso pysyy ihan samana kuin normaalissa avovesisukeltamisessa. Olen itse vastuussa jokaisesta koulutettavasta jonka veteen vien. Tässä ei oteta minkäänlaisia riskejä.

Paakkariselle sukellus on elämäntapa

Sami Paakkarinen on harrastanut laitesukellusta jo vuodesta 1995 lähtien. Hän on myös kokenut luolasukeltaja ja toiminut sukelluskouluttajana vuodesta 2005. Päätoimiseksi ammatikseen hän on kouluttanut sukeltajia vuodesta 2011.

Paakkarinen matkustaa sukelluksen parissa yli 250 päivää vuodessa, ympäri maailmaa. Puolet hänen kouluttamistaan sukeltajista on suomalaisia, mutta Paakkarisen koulutukset ovat yhtä lailla arvostettuja ulkomaalaisten parissa. Hän kertookin, että suljetun kierron laitteilla sukeltamista ja luolasukeltamista harjoittaa hänen arvionsa mukaan alle 10 kouluttajaa koko Suomessa.

Sami Paakkarinen lähdössä sukeltamaan Kaatialan louhokseen Kuva: Valtteri Välimäki/Yle

Huolimatta pitkästä kokemuksesta Paakkarinen kertoo, että sukeltaminen on laji johon ei voi “leipiintyä”. Hän toteaa sen olevan itselleen enemmänkin elämäntapa.

– Mä oon tätä nyt 21 vuotta tehnyt ja joka aamu, kun herään on aina uusi innostus lähteä sukeltamaan. Teen tätä työkseni, mutta tämä on myös pääasiallinen harrastukseni, jonka parissa vietän todella suuren osan ajastani. Kyllä tämä niin hieno ja moniulotteinen laji on, että tästä löytää uutta ihmeteltävää joka päivälle.