Äiti metalliaidan takana – Yhdysvaltain siirtolaiset näkevät läheisiään Meksikon rajalla

Korkea metallinen raja-aita erottaa ihmiset Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla Kaliforniassa. Paikka on Ystävyyden puisto, jonne uskaliaimmat siirtolaiset tulevat näkemään sukulaisia ja rakkaimpiaan aidan rakosista.

Yle maailmalla
Mereen päättyvä raja-aita Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä.
Sandy Huffaker
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7

Metalliaita rajalla

Ystävyyden puisto on pienehkö, merituulen tuivertama paikka. Yhdysvaltain puolella on San Diego, Meksikon puolella Tijuanan rajakaupunki. Raja-aluetta halkoo kaksinkertainen, metrien korkuinen aita, joka painuu Tyynenmeren aaltoihin. Puistoon saapuvat siirtolaiset, jotka haluavat nähdä sukulaisensa aidan toisella puolella.

Puistoon päästäkseen on todella tiedettävä, minne haluaa mennä ja koska. Vaikka Ystävyyden puistoa ei mainosteta, löytyy tarvittava tieto Yhdysvaltain rajaviranomaisten nettisivuilla, jos osaa etsiä. Yleisimmin tieto alueesta ja sen aukiolo-ajoista leviää siirtolaisten kesken. Yhdysvaltain puoleinen portti on auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin päiväsaikaan.

Mies itkee vasten Yhdysvaltojen ja Meksikon välistä raja-aitaa.
Monet Yhdysvalloissa asuvat siirtolaiset näkevät Ystävyyden puistossa rakkaimpiaan ensi kertaa vuosikausiin. Sandy Huffaker
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7

15 vuoden ikävä

Yksi mies nojaa metalliaitaan ja itkee vuolaasti. Ystävyyden puistossa monet kohtaavat rajan toiselle puolelle jääneet sukulaisensa ja rakkaimpansa ensi kertaa vuosikausiin. Rajalle saapuu sunnuntai-aamuna myös meksikolainen Alejandro Vera perheineen. Päästyään ensimmäisen raja-aidan läpi perhe jatkaa seuraavalle, täysin suljetulle ja tiheällä metalliverkolla vuoratulle aidalle. Alejandro ei ole nähnyt äitiään 15 vuoteen.

"Mitä minä sanoin äidille aivan ensimmäiseksi? Minulla on ollut ikävä. Rakastan sinua", Alejandro Vera, 38, kertoo. Tiukan vartioinnin vuoksi hän ei ole aikaisemmin uskaltautunut paikalle. Vihdoin aidan takaa näkyy näkyy tuttuja kasvoja. Siellä he ovat, äiti Nicolasa, veli Enrique ja veljentytär Janely! Aidan rakosista Alejandro yrittää nähdä, miltä äiti oikein näyttää ja kuulostaa, mitä hän sanoo.

Nainen kuvattuna Yhdysvaltojen ja Meksikon välisen raja-aidan läpi.
Sandy Huffaker
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7

Pilkahdus isoäidistä

Aidan rakosista näkyy iäkkäämpi nainen, joka myy Meksikon puolella tulijoille kukkia. Toinen kauppias myy ruokaa. Mutta Alejandro Veran perheenjäsenet molemmin puolin rajaa keskittyvät nyt toisiinsa. Alejandron Yhdysvalloissa syntyneet lapset Julie, 7, ja Alexander, 3, nostavat isoäidin nähtäväksi lelujaan. Eulalia-vaimo tapaa anopin.

Vaikka rajalla ei papereita kyselläkään, Veran perhe ei ole halunnut aikaisemmin ottaa riskiä joutua rajavartijoiden katseen alle. Matka Ystävyyden puistoon varmistui vasta, kun Alejandro sai ensimmäisen työlupansa Yhdysvalloissa. Työlupaan merkittiin myös hänen vaimonsa. Pariskunta työskentelee minimipalkalla Los Angelesissa t-paitoja valmistavassa tehtaassa. Lapset ovat Yhdysvaltain kansalaisia.

Isä, äiti ja kaksi lasta istuvat maassa Yhdysvaltojen ja Meksikon välisen raja-aidan vierellä.
Sandy Huffaker
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7

Karu paikka piknikille

Ystävyyden puisto on karu paikka. Asfaltilla ei ole puita tai pensaita. Valvontakameroiden vuoksi näkyvyyden on oltava alueella esteetön. Silti Veran perhe on kuin olisi tullut piknikille. Perheen äiti Eulalia Vera jakaa repusta eväitä. Pientä kinaakin syntyy lasten kesken.

Alejandro kertoo elääneensä 14 vuotta Yhdysvalloissa. "Ainut varma keino pysyä Yhdysvalloissa on ollut elää ehdottoman nuhteettomasti ilman, että olisin herättänyt poliisin huomiota. En juo tai polta, enkä kuulu jengeihin", Alejandro sanoo.

Pikkusormenpäät koskettavat Yhdysvaltojen ja Meksikon välisen raja-aidan läpi.
Sandy Huffaker
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7

Kallisarvoinen matka

Alejandro Veran äiti, veli ja veljentytär matkustivat omalle puolelleen raja-aitaa Rio Mansosta, Meksikon eteläisestä Oaxacan maakunnasta. Paikalle he saapuivat lentäen. Äidin terveys ei olisi muuta matkantekoa kestänyt. Alejandro oli säästänyt ja lähettänyt heille lentolippuja varten tuhat dollaria eli noin 900 euroa. Nelihenkiselle perheelle kyse ei ole pienestä summasta.

Kanssakäyminen aidalla on nykyisin kutistettu minimiin – vain pienimmät sormenpäät onnistuvat kurkottamaan toisiinsa verkkoaidan lävitse. Mitään tavaroita ei saa eikä pysty antamaan aidan läpi. Aikaisemmin ihmiset pääsivät helpommin paikalle. Kun vuonna 1971 silloisen presidentin vaimo Pat Nixon avasi Ystävyyden puiston, hän toivoi, että rajaesteet poistettaisiin kokonaan. Toisin kävi. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen alueelle rakennettiin toinen aita.

Mies nojaa Yhdysvaltojen ja Meksikon väliseen raja-aitaan.
Sandy Huffaker
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7

Onnea ja suurta surua

Raja-aidan molemmille puolille saapuu lisää ihmisiä. Valtaosin he ovat meksikolaisia, mutta joukossa voi olla ihmisiä ties kuinka kaukaa Keski- ja Etelä-Amerikasta. Lähes jokainen näyttää etsivän tuttavaansa rajan takaa. Osa tulee yksin ja menee mahdollisimman kauas muista saadakseen keskusteluihinsa yksityisyyttä.

Rajalla kuulee onnellisia huudahduksia, mutta täällä paljastuu myös musertavia kohtaloita. Kuinka ihmiset tulevat turhaan, kun toisella puolen ei olekaan häntä, jota tultiin tapaamaan. Kuinka vakavasti sairaita tuodaan pyörätuoleilla jättämään jäähyväiset omaisilleen. Kuinka rajalle saavutaan suurien toiveiden kanssa ja erotaan riidoissa. Kaikki avioliitot ja perheet eivät suinkaan kestä vuosikausien eroa, byrokratiaa ja kuihtuvaa toivoa perheiden yhdistämisestä.

Äiti, isä ja kaksi lasta Yhdysvaltojen ja Meksikon välisellä raja-aidalla.
Sandy Huffaker
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7

Näemmekö enää koskaan?

Hetket raja-aidalla ovat arvokkaita. Koskaan ei voi olla varma, toteutuuko seuraava tapaaminen. Veran perhe säästää jo seuraavaa rajatapaamista varten. He haluavat lennättää äidin uudelleen paikalle, yhdessä muiden sisarusten kanssa. "Haluamme Yhdysvaltain kansalaisuuden. Kun se on saatu, voin mennä käymään myös kotiseudullani", Alejandro toivoo. Mutta Yhdysvaltain nykyinen ilmapiiri huolestuttaa. "On hirvittävää kuunnella siirtolaiskeskustelua. Ihmiset tulevat tänne töihin, eivät rikollisiksi", hän sanoo.

Yhdysvaltain korkein oikeus esti hiljattain presidentti Obaman suunnitelman armahtaa miljoonia maassa laittomasti olevia siirtolaisia. Obama olisi halunnut myöntää oleskeluluvan vanhemmille, joiden lapset ovat syntyneet Yhdysvalloissa. Myönteinen päätös olisi helpottanut myös Veran perheen elämää. Onnekseen heillä on edes vuoden mittainen työlupa. Neljästä viiteen miljoonaa muuta laitonta siirtolaista odottaa nyt, koska mahdolliset karkotukset alkavat. Heille pilkahdus rakkaista Ystävyyden puistossa on liian uskaliasta.