Miten Suomessa voi viettää unohtumattoman kesäloman, maailmanmatkaaja Riku Rantala?

Jos Madventuresista tuttu seikkailija Riku Rantala saisi täysin vapaasti valita, miten kesäänsä viettäisi, hän lojuisi riippumatossa ja lukisi kirjoja mökillä Suomessa. Rantala kehottaa kesälomalaisia tutkimaan omaa kotikaupunkia, sillä niinkin voi löytää hienoja paikkoja ja saada elämyksiä. Kasvokkain on juttusarja, jossa esitellään joka lauantai ajankohtaiseen teemaan liittyvä henkilö.

matkailu
Riku Rantala
Riku Rantalan mielestä emme aina itse oivalla, kuinka hieno paikka Suomi on.Pekka Tynell / Yle

Riku Rantala, olet Madventures-ohjelmasta tuttu maailmanmatkaaja ja nähnyt ja kokenut yhtä jos toista. Kerrohan nyt, onko Suomessa mahdollista viettää kiinnostava kesäloma?

– Aivan varmasti on, se on selvä. Suomi on maailmanluokan matkakohde, mikä on huomattu yhä enemmän myös kansainvälisessä mediassa. Olemme niin pieni kansa ja pieni kielialue, että meille on erittäin tärkeää reissata ulkomailla ja oppia uusista kulttuureista. Kesällä kuitenkin kannattaa panostaa Suomeen, koska täällä on helpointa matkustaa. Kesällä myös taloudelliset esteet vähentyvät talveen verrattuna ja on mahdollista säästää esimerkiksi majoittumalla luonnossa.

Mitkä ovat parhaita kohteita lomailla kesä-Suomessa? Paljasta meille parhaat vinkkisi!

– Itse viihdyn ehdottomasti veden äärellä. Siihen on täällä mahdollisuuksia ehkä enemmän kuin missään muualla. Itselleni maistuu kaikki, ajatellaan sitten vaikka alavia jokilaaksoja Länsi-Suomessa, Ahvenanmaata, joka on kuin ulkomaille menisi, Turun saaristoa tai liiankin usein unohdettua itäisenSuomenlahden saaristoa. Se on yksi omistani suosikeistani ja itselläni on siellä kesämökki. Ja tietenkin järvet. Itä-Suomessa hyvä reitti voisi olla soutaa 150 kilometriä Heinäveden Kermajärveltä Koloveden kansallispuistoon.

Lähimatkailu edellyttää pientä asennemuutosta: sitä, että havahdutaan huomaamaan, että aivan lähellä saattaa olla huikeita matkakohteita.

– Uskon myös, että lähimatkailu tulee kokemaan renessanssin, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia kaukomatkailu varmastikin vähentyy tulevaisuudessa. Lähimatkailu edellyttää pientä asennemuutosta: sitä, että havahdutaan huomaamaan, että aivan lähellä, jopa samassa kaupungissa parin kilometrin päässä, saattaa olla huikeita matkakohteita ja voi saada elämyksen ja muiston vaikka loppuiäksi. Voi käydä vaikkapa lapsuudesta tutuissa paikoissa.

– Helsingissä lähimatkailupaikkoja on vaikka millä mitalla, esimerkiksi kaupungin edustan saaret. Tuskin kukaan on myöskään käynyt kaikilla pääkaupunkiseudun uimarannoilla. Vanhassa kotikaupunginosassani Kruununhaassa voi kävellä Siltavuoren kallioille, josta avautuu mahtavat auringonlaskumaisemat. Sieltä näkee Hakaniemeen, Kallioon ja Töölönlahdelle ja itään päin Sompasaareen ja Korkeasaareen. Voi olla todella hieno matkakokemus, kun käy siellä istuskelemassa tunnin illalla ja miettimässä asioita. Eikä vaadi yhtään rahaa.

Riku Rantala
Riku Rantala.Pekka Tynell / Yle

Eli vaikka rahat ovat vähissä, kesästä voi silti Suomessa nauttia?

– Kyllä voi. Polkupyörä, teltta, laavu ja makuupussi – siinä on loistava yhdistelmä hyvinkin pienellä rahalla toteutettavaksi. Varsinkin nuorena vaelsin paljon ja kävin viikonloppuisin metsässä retkeilemässä. Vaellukset olivat todella vaikuttavia kokemuksia paitsi luonnossa olemisen, stressistä vapautumisen ja retkeilyn, niin myös suoriutumisen näkökulmasta. Sai onnistumisia siitä, että osasi sytyttää itselleen nuotion, tehdä ruoat ja rakentaa majoitteen. Nyt vanhana ukkona ja pienten lasten isänä ei ehdi samalla tavalla, mutta jossain vaiheessa täytyy alkaa opettaa poikia.

Polkupyörä, teltta, laavu ja makuupussi – siinä on loistava yhdistelmä hyvinkin pienellä rahalla toteutettavaksi.

Voiko tavalliselle tallaajalle tulla Suomessa vastaan vielä jotain uutta ja eksoottista?

– Aivan varmasti. Se riippuu ihan siitä, miten avaa silmät. Itä-Suomesta kotoisin olevalle länsisuomalainen tapa ja tyyli olla voi edelleen olla eksoottista. Itse aikoinaan helsinkiläispoikana palvelin varusmiehenä Sodankylässä, mikä oli aikamoinen kokemus. Tiedän varsin hyvin, että siellä selkosilla on paljonkin erilaista eksotiikkaa ja kulttuuri aivan toista kuin eteläisemmässä Suomessa.

– Esimerkiksi jouluaattona kiipesin suksilla Itä-Lapin korkeimman tunturin Sokostin päälle Saariselällä. Aurinko käväisi korkeimmassa lakipisteessä taivaanrannan takana ja valaisi kymmeniä tuntureita matkalla itään Korvatunturille. Se oli käsittämättömän kaunis maisema ja hiljaisuus oli täydellinen. Jos olisin tuonut sinne ulkomaalaisen omilta reissuiltamme, olisimme molemmat pudonneet perseillemme.

– Myös Kolin maisema on häkellyttävä siitä huolimatta, että olen käynyt Himalajalla, Tyynenmeren paratiisisaarilla, Andien vuoristossa, Amazonin viidakoissa ja monessa muussa paikassa.

Kun reissaa ulkomailla, oppii erinäisiä asioita maailmasta ja kulttuureista ja parhaassa tapauksessa osaa katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Voiko mielestäsi myös Suomessa matkatessa oppia uutta?

– Samalla tavalla sitä erilaisuutta ja erilaisuuden ihmettelyä ja sietämistä se täälläkin on, kun lähtee kotoa pois. Suomalaisilla heimoilla on ollut omintakeiset kulttuurinsa ja kielikin on ollut toisenlaista. Vaikka olemme yhtenäistyneet, pidän merkittävänä, että meillä on savolaiset, karjalaiset, pohjalaiset, hämäläiset, varsinaissuomalaiset, keskisuomalaiset, kainuulaiset ja lappilaiset kulttuurit. Ehdottomasti on siis vielä eksotiikkaa ja opittavaa.

Samalla tavalla erilaisuutta ja erilaisuuden ihmettelyä ja sietämistä se täälläkin on, kun lähtee kotoa pois.

– Voi myös mennä omassa kotikaupungissa vaikka keskellä päivää katsomaan huonomaineisena pidettyyn lähiöön, että mikä meininki siellä on. Sen ei tarvitse olla tirkistelyä, vaan terveellistä asioiden näkemistä, että miten maailma makaa.

Entä jos tuo ulkomaalaisen ystävän Suomeen, mihin hänet kannattaa viedä?

– Veisin sinne, missä itse viihdyn, koska silloin olen hyvä isäntä. Jos on jostain paikasta innostunut ja vaikuttunut, sitä fiilistä on hyvä välittää eteenpäin. Kysyisin kuitenkin myös, millaiset asiat vierasta kiinnostavat. Se on hyvää vieraanvaraisuutta. Joku toinen saattaa olla vaikuttunut metsästä ja joku toinen lättyjen syömisestä paikallisella torilla.

Kuinka hyvin Suomi on mielestäsi onnistunut matkailumielessä markkinoimaan sitä, mitä meillä on?

– Ei kovin hyvin, mutta en haukkuisi siitä matkailuviranomaisia. On maamielikuvia, jotka ovat hirvittävän tiukassa. Tästä on hyvä esimerkki Ranska. Heitä alkoi harmittaa, että aina puhutaan Eiffel-tornista, punaviinistä ja juustoista, vaikka Ranska on paljon muutakin, esimerkiksi avaruusteknologiaa ja autoteollisuutta. Kulutettiin valtava määrä rahaa ja resursseja, kun tietoisuutta haluttiin lisätä. Lopputulos: edelleen puhutaan Eiffel-tornista, punaviinistä ja juustoista.

Emme aina itse oivalla, kuinka hieno paikka Suomi on. Olemme EU:n viimeinen villi rajaseutu.

– Me emme aina itse oivalla, kuinka hieno paikka Suomi on. Olemme EU:n viimeinen villi rajaseutu: olemme viimeinen alue unionissa, joka on käännytetty kristinuskoon, meillä on viimeiset laajat erämaat ja upeat mahdollisuudet somettomaan ja teknologiattomaan retriittilomailuun. Positiivisia asioita ovat myös aitous, turvallisuus ja korkea koulutus.

Riku Rantala
Riku Rantala.Pekka Tynell / Yle

Kun olet reissannut maailmalla ja tavannut ihmisiä, millaisena Suomi sinulle sieltä katsottuna näyttäytyy?

– Olen ehdottomasti ylpeä Suomesta, mutta myös surullinen. Usein tuntuu, että Suomessa ei osata arvostaa riittävästi sitä, miten poikkeuksellisessa yhteiskunnassa saamme asua. On selvää, että täälläkin osalla ihmisistä menee huonosti ja on paljon korjattavaa. Silti samaan aikaan on käsittämätöntä, että voi olla tällainen yhteiskunta, jossa esimerkiksi koulutus on kaikkien saatavilla, on annettu lähtökohtaisesti ihmisarvo kaikille ja viranomaiset ovat lähes korruptoitumattomia.

– Yhteisöllisyyden vähentyminen on mielestäni ikävä asia, mutta se on tapahtunut kaikkialla, missä vaurastutaan. Ihmiset kaipaavat omaa tilaa ja eristävät itsensä hienoihin linnoihinsa. Ulkomailla etenkin kehitysmaissa monet ihmettelevät, että onko todella niin, että ette asu vanhempienne kanssa. Että kyllä pitäisi asua.

Entä kaipaatko koskaan ulkomailla ollessasi Suomeen? Mitä asioita?

– Olen kaivannut lämmintä suihkua, toimivia lukkoja ja ruisleipää. Samoin melko usein suomen kieltä. Pitkillä reissuilla ei ole ollut mahdollisuutta kantaa mukana hirveästi kirjoja, mutta minulla on ollut pieni taskupainosSeitsemästä veljeksestä ja olen kuunnellut Isokynä Lindholmia.

Olen kaivannut lämmintä suihkua, toimivia lukkoja ja ruisleipää. Samoin melko usein suomen kieltä.

Nyt olet kuitenkin kesälomalla ja vietät sitä pääosin saaressa itäisellä Suomenlahdella. Itsekin viihdyt siis kesämökillä ja Suomessa kesäaikaan?

– Kyllä. Kesällä olen mieluiten Suomessa ja talvella muualla. Nyt kun on pieniä lapsia, tykkään tehdä kesälomalla niitä asioita, jotka pitävät heidät tyytyväisenä. Ne ovat aivan perusasioita kuten onkimista, futiksen pelaamista, saunomista ja uimista. Mutta jos saisin valita ihan vapaasti, tuskin tekisin mitään muuta kuin olisin riippumatossa ja lukisin. Välillä voisin nousta savustamaan kalaa.

Minne ulkomaille aiot seuraavaksi matkustaa?

– Ehkäpä pieni pyrähdys Kööpenhaminaan, Amsterdamiin tai Barcelonaan maistuisi. Seuraava reissu kaukomaille on ensi talvena. Luulen, että se tulee olemaan jonnekin saarelle. Saarissa on jotain minun sisäisiä kieliäni koskettavaa, ehkä halua eristäytyä. Saaret ovat hallittavissa olevia kokonaisuuksia ja poissa kaikesta.