Irakilainen Sabah Anzi odotti onnensa kääntymistä neljä vuotta: Tämä päätös tuhosi minut

Yli 17 000 turvapaikanhakijaa odottaa yhä tietoa kohtalostaan Suomessa. Sen jälkeen kun turvapaikkapolitiikkaa kiristettiin toukokuussa, esimerkiksi irakilaisista kolme neljästä on saanut kielteisen päätöksen. Sabah Anzille, 40, pettymys kielteisestä päätöksestä oli niin suuri, ettei hän kyennyt edes kertomaan siitä perheelleen.

Kotimaa
Sabah Anzi odottaa paluumatkaa Punavuoren vastaanottokeskuksessa.
Sabah Anzi odottaa paluumatkaa Punavuoren vastaanottokeskuksessa.Ronnie Holmberg / Yle

Siististi pukeutunut mies saapuu vastaanottokeskuksen aulaan mukanaan lentolaukullinen tavaroita. Hän tervehtii ystävällisesti.

– Hei, olen Sabah. Sabah on etunimi, Anzi sukunimi.

Anzi kertoo vievänsä ensin tavarat huoneeseensa. Hän on vasta muuttanut tuttaviensa luota takaisin vastaanottokeskukseen.

Hetken kuluttua Anzi kipuaa hieman vaivalloisesti portaat ylös vastaanottokeskuksen luokkahuoneeseen kanssamme. Olemme sopineet tekevämme haastattelun täällä. Hän laskee aurinkolasit pöydälle ja alkaa kertoa. Kerrottavaa on paljon.

He pitivät minua vasikkana ja uskoivat, että teen yhteistyötä amerikkalaisten kanssa.

Sabah Anzi

Anzi kohottaa oikeaa käsivarttaan. Se on vääntynyt kyynärtaipeen kohdalta luonnottomalle mutkalle. Näin kävi, kun vihamiehet hyökkäsivät hänen kimppuunsa, mursivat käsivarren ja uhkasivat tappaa.

Anzin ongelmat Bagdadissa alkoivat jo vuonna 2005. Hän piti pientä kioskia, jonka eteen amerikkalaissotilaat tapasivat pystyttää tarkastuspisteen. Koska Anzi puhui englantia, sotilaat ryhtyivät juttusille ja alkoivat pyytää tupakkaa, suklaata…

Kun merkittävästä, isosta suvusta Bagdadissa – nimeä Anzi ei halua mainita – vietiin kahdeksan miestä epäiltyinä muun muassa kytköksistä Al Qaidaan, uhittelevat sukulaiset saapuivat Anzin ovelle.

– He pitivät minua vasikkana ja uskoivat, että teen yhteistyötä amerikkalaisten kanssa. He sanoivat, että koska meidän poikamme vietiin, me viemme nyt sinun poikasi.

Anzi ei jäänyt odottamaan, vaan pakeni perheineen Syyriaan. Mukaan lähtivät isä ja äiti, veljet, vaimo sekä kaksi pientä tytärtä.

Syyriassa vierähti seitsemän vuotta. Anzi teki töitä internet-kahvilassa, oppi tietokoneista ja niiden korjaamisesta. Vuonna 2012 Syyriassa oli kuitenkin jo niin levotonta, että perhe katsoi parhaaksi palata Bagdadiin.

– Ajattelin, että seitsemän vuoden jälkeen voisin jo mennä takaisin. Ehdin kuitenkin nukkua vain yhden yön vanhempieni vanhassa kotitalossani, ennen kuin kimppuuni hyökättiin jälleen.

Anzi, jolla on polion heikentämät lihakset ja yksi jalka lyhyempi toista, pakeni jälleen. Hän oli jo muualla, kun asemiehet seuraavana yönä saapuivat kotiin, tulittivat ikkunoita, ovia ja seiniä.

Hän sanoi, että aikoi kyyditä muutamia ystäviä Suomeen. Haluaisinko lähteä mukaan?

Sabah Anzi

Tällä kertaa Anzi pakeni yksin. Mies muistelee, että matka Lähi-idästä Ruotsiin maksoi 10 000–12 000 dollaria. Ei hänellä ollut varaa tuoda perhettä mukanaan.

– Ajattelin, että kuuden, kahdeksan kuukauden kuluessa saisin vaadittavat paperit ja he pääsisivät luokseni.

Anzi jätti turvapaikkahakemuksen Ruotsiin. Sen jälkeen elämä täyttyi odottamisesta. Hän sai kielteisen päätöksen, valitti päätöksestä ja odotti jälleen.

Vuoden 2014 lopussa turvapaikkavalituksen käsittely oli enää neljän päivän päässä. Tuolloin ystävä ehdotti, että he lähtisivät käymään Suomessa.

– Tai oikeastaan hän on kuin serkku. Hänen veljensä meni naimisiin minun tätini kanssa ja me olemme tunteneet toisemme lapsuudesta saakka.

– Hän sanoi, että aikoi kyyditä muutamia ystäviä Suomeen. Haluaisinko lähteä mukaan? Olin todella stressaantunut, odotin valitukseni käsittelyä ja olin kaukana perheestäni. Reissu saisi meidät paremmalle tuulelle. Viipyisimme vain kuusi tuntia ja tulisimme takaisin, Anzi muistelee ystävänsä sanoja.

Anzi oli oppinut Schengen-alueesta ja vapaasta liikkuvuudesta. Hän arveli, ettei reissussa ollut mitään ongelmaa ja hyppäsi kyytiin.

Suomessa heidät pidätettiin. Anzi ja sukulaismies saivat syytteen valtionrajarikoksesta ja törkeän laittoman maahantulon järjestämisestä. Oikeudessa muut kyydissä olleet todistivat, etteivät he tunteneet Anzia entuudestaan, eikä Anzi ollut pyytänyt heiltä rahaa.

Anzin toimittamasta käräjäoikeuden tuomiosta käy ilmi, että hän on ylittänyt Suomen rajan pelkkä turvapaikanhakija-kortti taskussaan, vaikka on Irakin kansalainen. Anzi on vedonnut oikeudessa erehdykseen ja tietämättömyyteensä molemmissa asioissa, mutta oikeus ei ole pitänyt kertomusta uskottavana.

– Jos olisin ihmissalakuljettaja, niin kai minulla olisi ollut rahaa? Pidätyshetkellä minulla ei ollut penniäkään taskussa. Jos olisin salakuljettaja, niin kai olisin tuonut perheeni Ruotsiin?, hän puolustautuu.

Anzi tuomittiin vuoden ja 5 kuukauden vankeuteen. Lakimies neuvoi, ettei valittaminen kannattanut. Ensikertalaisena hän istuisi vain puolet kakusta ja siitäkin kuukausia oli jo kulunut tuomiota odotellessa. Valittaminen tietäisi vain pidempää odotusta, kurjemmissa oloissa.

Punavuoren vastaanottokeskus
Lasten piirustuksia vastaanottokeskuksen luokkahuoneessa.Ronnie Holmberg / Yle

Elokuussa 2015 Anzi oli kärsinyt tuomionsa. Hänet siirrettiin Metsälään säilöönottoyksikköön ja aiottiin palauttaa Ruotsiin.

Dublin-sopimuksen nojalla turvapaikanhakija yleensä palautetaan siihen maahan, jossa turvapaikkaprosessi on laitettu vireille. Sekä takaisinottopyynnölle että takaisinottovelvollisuudelle on kuitenkin määräajat.

Anzin tapauksessa palauttaminen ei syystä tai toisesta onnistunut. Hän jätti turvapaikkahakemuksen Suomeen.

Anzi sitä paitsi tiesi, että Suomesta irakilainen saattaisi saada oleskeluluvan helpommin kuin Ruotsista, jossa linjaa oli kiristetty.

– Olin ollut niin epäonninen ja kärsinyt vääryyttä kahdeksan kuukautta. Ajattelin, että ehkä nyt minua onnistaisi, saisin paperit ja voisin tuoda perheen luokseni.

Turvapaikkapuhutteluunsa asti Anzi asui Kaarlenkadun vastaanottokeskuksessa. Odotellessaan hän yritti etsiä töitä, mutta eihän se ollut helppoa – vankilatuomion kärsineelle turvapaikanhakijalle.

Hän teki erinäisiä vapaaehtoistöitä, sujuvan englantinsa ansiosta toimi esimerkiksi tulkkina vastaanottokeskuksissa. Anzi ehti myös tutustua suomalaisiin. Turvapaikkapuhuttelun jälkeen hän muuttikin yksityiseen majoitukseen ystäviensä luo.

Puhuttelu järjestyi joulukuussa 2015. Hänet kutsuttiin paikalle kahdesti, 7. ja 21. joulukuuta. Anzi laskeskelee, että kului vielä kuusi kuukautta ja kaksi viikkoa, ennen kuin hän sai päätöksen.

Ne olivat kamalat kuusi päivää. Koko elämäsi riippuu tästä päätöksestä.

Sabah Anzi

Päätös kerrottiin Anzille Pasilan poliisiasemalla 29. kesäkuuta. Hän oli saanut kutsun tapaamiseen kuusi päivää aiemmin.

– Ne olivat kamalat kuusi päivää. Koko elämäsi riippuu tästä päätöksestä.

Virkamies kertoi lyhyesti, ettei maahanmuuttovirasto nähnyt perusteita turvapaikan myöntämiselle. Viranomaiset eivät uskoneet, että hänen henkensä olisi todella uhattuna Irakissa.

Anzi puistelee epäuskoisena päätään. Viivytettiinkö hänen päätöstään tarkoituksella kesäkuuhun saakka?

Tuokokuussa maahanmuuttovirasto linjasi, että esimerkiksi Irakiin voidaan palauttaa ihmisiä kaikille alueille ilman, että aseelliset selkkaukset aiheuttaisivat heille suoraa hengenvaaraa.

Anzi uskoo, että vanhoilla kriteereillä hän olisi saanut oleskeluluvan, uusilla enää ei. Miksi hänen piti odottaa niin kauan, kun joidenkin turvapaikkahakemukset käsiteltiin parissa kuukaudessa? Miksi jotkut hänen tuttavistaan joutuvat odottamaan vieläkin kauemmin?

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon mukaan on kuitenkin "aivan absurdi ajatus", että virasto ensin tutkisi, mikä päätös on tulossa, ja sitten jättäisi päätöksen tekemättä.

– Meillä on niskassa todella kovat tavoitteet, Repo sanoo sisäministeriön asettamiiin tulostavoitteisiin viitaten.

Maahanmuuttoviraston mukaan päätöksiä on syntynyt kesäkuussa aiempaa enemmän muun muassa siksi, että työhön on palkattu lisätyövoimaa. Lisäksi kielteisten päätösten suureen määrään on vaikuttanut viraston sisäinen töiden organisointi: alkukesästä on ratkaistu paljon niin sanottuja "selkeitä kielteisiä tapauksia" ja tapauksia, jossa ei ole ollut tarvetta lisäselvityksille.

Sabah Anzi
Sabah Anzi on huomannut, että lähes kukaan irakilainen ei enää saa oleskelulupaa Suomeen.

Anzi kertoo, että hän rakastaa suomalaisia ihmisiä, jopa suomalaisen poliisin toimintaa hän ymmärtää. Mutta maahanmuuttoviranomaisia hän ei ymmärrä yhtään.

Hän haluaisi passittaa Bagdadiin ne suomalaiset päätöksentekijät, jotka ajattelevat, että Irakiin on turvallista käännyttää takaisin ihmisiä. Vai onko normaalia, että ostosreissu päättyy autopommi-iskuun ja satoja ihmisiä kuolee?

Anzin oma perhe on elänyt neljän seinän sisällä viimeiset neljä vuotta. He pelkäävät paitsi pommeja, myös vihamiehiä, jotka saattaisivat tulla kostamaan.

Anzin myöhemmin toimittamasta päätösasiakirjasta käy ilmi, että moni asia hänen tapauksessaan on ollut miehen oman kertomuksensa varassa. Kertomusta tukevia dokumentteja ei juuri ole ollut. Anzille on tehty kielianalyysi, ja virasto on ottanut todesta esimerkiksi miehen kertomuksen alkuperästään.

Maahanmuuttovirasto "hyväksyy tosiseikkana" myös sen, että Anzi on ollut uhattuna maassaan vuonna 2005. Osin kertomus on kuitenkin epäjohdonmukainen, eivätkä viranomaiset usko, että yli kymmenen vuoden takaisten tapahtumien vuoksi hän olisi edelleen vaarassa kotimaassaan.

Voin valittaa jo odottaa jälleen vuoden. Entä sitten? Ei minulla ole enempää todisteita.

Sabah Anzi

Anzi on kertonut tarinaansa rauhallisesti, katsonut silmiin, hymyillytkin välillä. Jokin pitää häntä vielä koossa, antaa toivoa?

– Ei. Ei mikään. Tilanteeni on niin vaikea. Luulen että olen vielä shokissa päätöksestä, koska joskus vain istun kotona ja… en tiedä.

Mutta voit valittaa päätöksestä?

– Voin valittaa jo odottaa jälleen vuoden. Entä sitten? Ei minulla ole enempää todisteita.

Mitä aiot tehdä?

– Aion palata takaisin Irakiin, mutta en jää sinne. Yritän viedä perheeni Turkkiin tai Libanoniin tai Jordaniaan, koska Syyriassa… tiedäthän, siellä tilanne on vielä pahempi kuin Irakissa.

Se, että on syyllistynyt rikokseen, ei ole peruste turvapaikan eväämiselle. Anzin rikostuomio johti kuitenkin siihen, että hänet määrättiin maahantulokieltoon. Hän ei toistaiseksi ole tervetullut yhteenkään Schengen-maahan.

Päätösasiakirjan alle on kirjoitettu käsin: "Suostun käännyttämisen täytäntöönpanoon ennen sen lainvoimaisuutta. En aio valittaa tästä päätösestä." Anzi on allekirjoittanut paperin.

Odottaminen ei sittenkään ole ohi, vaan nyt hän odottaa tietoa avustetusta paluulennosta Irakiin. Hän on myös kertonut perheelleen, että palaa takaisin, on vakuutellut, että valmistelee jo seuraavaa siirtoa.

Paluun varsinaisesta syystä, kielteisestä päätöksestä, hän ei kuitenkaan kyennyt kertomaan.

Anzi on ollut erossa perheestään neljä vuotta, seurannut tyttäriensä kasvua teini-ikäisiksi Whatsappin ja Skypen välityksellä. Vaimon veljet ovat elättäneet perhettä, kun hän ei ole siihen kyennyt.

Neljä vuotta hän on unelmoinut rakentavansa perheelleen paremman elämän Pohjoismaissa. Nyt hän palaa kotiin taskut tyhjinä, kielteisen turvapaikkapäätöksen kanssa.

– Ei, en vain kyennyt sanomaan sitä heille.

Tuhannet lähetetään takaisin

  • Heinäkuussa Suomessa oli noin 17 000 turvapaikanhakijaa, jotka odottivat päätöstä. Heistä lähes 10 000 on Irakista, 3 700 Afganistanista, 1500 Somaliasta, vajaat 500 Syyriasta ja runsaat 400 Iranista.
  • Maahanmuuttovirasto on kiristänyt päätöksenteon tahtia keväällä. Työhön on palkattu 500 uutta ihmistä, päätöksiä syntyy runsaat 500 viikossa.
  • Turvapaikan voi saada henkilökohtaisen vainon perusteella. Toissijaista suojelua myönnetään heille, joita uhkaa kotimaassa esimerkiksi kuolemanrangaistus tai vakava henkilökohtainen vaara aseellinen selkkauksen vuoksi.
  • Jos turvapaikan tai toissijaisen suojelun ehdot eivät täyttyneet, henkilö saattoi toukokuuhun saakka saada Suomesta myös humanitaarista suojelua. Tämä poistettiin ulkomaalaislaista 17.5.
  • Maahanmuuttovirasto linjasi toukokuussa, että Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan voidaan palauttaa ihmisiä ilman, että tästä koituisi heille vakavaa henkilökohtaista vaaraa. Virasto voi perustella kielteistä päätöstä myös sillä, että henkilöllä on mahdollisuus maan sisäiseen pakoon.
  • Tiukentunut linja on näkynyt välittömästi kielteisten päätösten määrän kasvuna. Kesäkuussa esimerkiksi irakilaisille tehdyistä päätöksistä 77 prosenttia oli kielteisiä, 10 prosenttia myönteisiä. Tammi-toukokuussa kielteisen päätöksen sai 28 prosenttia irakilaisista, myönteisen 22 prosenttia. Loput hakemuksista jätettiin tutkimatta tai ne raukesivat.Lähde: Maahanmuuttovirasto

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus