Marjanviljelijät kovilla: mansikkaa poimitaan jo suoraan kompostiin

Mansikan pääsatoa poimitaan parhaillaan keskisessä Suomessa, mutta kosteus on vetistänyt ja homehduttanut marjoja. Osa mansikkasadosta päätyy suoraan tunkiolle.

Kotimaa
Raakoja ja homehtuneita mansikoita
Pekka Niiranen / Yle

Sateinen sää ei ole pysäyttänyt mansikanpoimintaa, pikemminkin päinvastoin. Suonenjoella poimitaan parhaillaan Polka-mansikan pääsatoa ja esimerkiksi Vesa Soirion mansikkapellolla on joka päivä ahertanut 140 poimijan joukko.

– Töitä tehdään, satoi tai paistoi.

Erityisesti sadetta on viime aikoina riittänyt, eikä tiistai tuonut tässä suhteessa muutosta: vettä tuli poimijoiden niskaan jo heti aamusta.

Mansikkaa kahteen eri koppaan

Kosteus on vetistänyt ja homehduttanut marjoja ja monella tilalla mansikkaa on jouduttu poimimaan kahteen koppaan: myyntiin ja kompostiin.

Soirion marjatilalla pilaantuneita marjoja ei kompostoida, vaan ne kerätään rivien väliin.

– Pilaantuneet marjat kerätään pois, jotta jäljellä olevat terveet raakileet kypsyisivät syöntikelpoisiksi marjoiksi, selittää Vesa Soirio.

Lohkosta jopa yli puolet voi olla pilalla

Pilaantuneiden marjojen osuus vaihtelee eri tilojen välillä, ja eroja on myös saman tilan eri lohkojen välillä.

– Tällä lohkolla, jossa nyt poimitaan, hukkaan on mennyt arviolta viisitoista prosenttia marjoista. Toiselta lohkolta rivien väliin meni yli puolet, Soirio suree.

Pilaantuneena poimittavat marjat ovat viljelijälle pelkkä kuluerä. Se on kuitenkin välttämätöntä, sillä tavoitteena on pelastaa loput terveet marjat.

– Myöhemmin kerättävillä marjoilla pitäisi pystyä kattamaan myös pellolla aiemmin tehty siivoustyö.

Vajaa vuosi uuteen sesonkiin

Vesa ja Merja Soirion tilan varsinainen marjakausi kesti tänä kesänä käytännössä vain muutaman päivän, ennen kuin kilomäärät alkoivat sään vuoksi tyrehtyä. Viime viikonlopun aikana puskiin alkoi puolestaan ilmestyä pilaantunutta marjaa. Soirion mukaan rivien väliin poimittavista marjoista syntyviä tappioita ei kannata alkaa edes laskea.

Soirio sanoo kahdenkymmenen marjanviljelijävuoden opettaneen hänelle ainakin sen, että joka kesä tulee jokin yllätys.

– Otetaan mikä annetaan. Eihän tässä ole kuin vajaa vuosi, kun aloitetaan uusi sesonki, hän virnistää.