Seikkailu-urheilija kannustaa sitkeyteen: "Ihan sama kuinka korkealle pääset, kunhan olet antanut kaikkesi"

Seikkailija Olli Salpakoski syntyi keskosena ja hänellä on CP-vamma. Salpakoski haluaa näyttää esimerkillään, ettei ole "maailman hirvein asia, jos sattuu syntymään vammaisena".

terveys
Olli Salpakoski.
Terri Niemi / Yle

Seikkailija Olli Salpakoski rakastaa luontoa. Siellä hän saa olla oma itsensä.

– Minua on aina kiehtonut luonnossa se, että ei ole mitään vammaisten väylää. Täällä on niin paljon helpompi olla. Ei tarvitse selitellä ihmisille mitään. Täällä tavallaan olet vain Olli Salpakoski. Ei tarvitse olla se vammainen Olli Salpakoski.

Salpakoski syntyi keskosena terveen kaksossisaren perässä. Lääkäri arveli pojan elävän vain kolme päivää.

– Pitkät on nämä kolme päivää olleet. Mittarissa on kumminkin jo 41-vuotta. Jos on ne huonot kortit jaettu, niin niillä pitää pärjätä ja niillä pärjää, jos vaan yrittää.

Haluan näyttää esimerkilläni, ettei ole maailman hirvein asia, jos sattuu syntymään vammaisena.

Olli Salpakoski

Salpakoski on nimenomaan yrittänyt – ja selättänyt esteen kerrallaan. Hän on kiivennyt Mont Blancilla, kiertänyt Gotlantia pyörällä ja melonut Norjan Lofooteilla. Hänellä ei ole tapana antaa periksi piiruakaan enempää kuin on pakko.

Melkein huipulla pommien keskellä

Kesällä 2015 Salpakoski tarttui tähän mennessä suurimpaan haasteeseensa. Hän lähti kiipeämään tiiminsä kanssa Turkissa sijaitsevan Araratin huipulle.

Ararat-vuori sijaitsee Turkin, Armenian ja Iranin raja-alueella. Uinuva tulivuori on karu, vaikeakulkuinen ja toisinaan rauhaton.

Kesken kiipeämisen Salpakosken retkueen opas sai tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että vuori on suljettu. Turkin hallituksen ja PKK:n välille oli puhjennut taisteluita. Kiipeilijöillä oli kolme päivää aikaa poistua vuorelta tai heitä pidettäisiin terroristeina.

– Tiesimme etukäteen, että vuorella voisi olla esimerkiksi ISIS-järjestön porukoita, mutta kun lähdimme reissuun tilanne oli rauhallinen.

Ihan sama kuinka korkealle pääset, kunhan olet antanut kaikkesi.

Olli Salpakoski

Kun ilmoitus puhjenneista taisteluista tuli, olivat kiipeilijät ehtineet kavuta 4 200 metriin. He olivat leiriytyneet kakkosleiriin, josta oli tarkoitus aloittaa kiipeäminen huipulle, yli 5 100 metriin.

Pian osoittautui, että oppaan saama viesti olikin saapunut vuorokauden myöhässä, joten kiipelijöille tuli kiire. Laskeutuminen ei ollut helppoa kenellekään, mutta Salpakoskelle laskeutuminen oli yhtä taistelua.

– Ylhäältä näimme pommituksia. Emme olisi voineet laskeutua helikopterilla, koska taistelijat olisivat ampuneet sen alas.

Jos joku sanoo mulle, että en pysty johonkin, treenaan niin kauan, että pystyn.

Olli Salpakoski

Kiipeilijät laskeutuivat noin 30 kilometrin matkan yhtä soittoa, vain kymmenessä tunnissa. Onneksi matkassa oli hevonen, jonka kyytiin Salpakoski pystyi turvautumaan.

– Se seikkailu oli rajummasta päästä. Katsoin hevosen selästä, että tästä jos tippuisi, se olisi vähintään henki pois. Ratsastuksesta ei tullut lempiharrastusta.

Araratin huippu siintää vielä Salpakosken silmissä. Kiipeilijät pitävät edelleen oppaaseen yhteyttä Whatsappin kautta. Oppaan mukaan vuori on pysynyt suljettuna.

– Oppaamme mukaan viimeksi, kun vuori suljettiin, se oli kiinni kymmenen vuotta.

Salpakosken mukaan huipun saavuttaminen ei ole hänelle kaikkein tärkeintä. Parasta on, kun tietää, ettei pysty antamaan enää rahtustakaan itsestään.

– Ihan sama kuinka korkealle pääset, kunhan olet antanut kaikkesi.

Ararat opetti turvautumaan muihin

Salpakoski kiipeää noin kolme kertaa hitaammassa tahdissa kuin terve kiipeilijä. Reissut on aikataulutettava hänen tahtinsa mukaan, jotta kiipeilyporukka ehtii leiripaikoille ajoissa.

Turkissa Salpakoski joutui täysi retkikumppaniensa armoille. Joka puolella oli irtokiviä, jotka olisivat saattaneet viedä tasapainon kanssa kamppailevan miehen mennessään.

Olli salpakoski istuu kannolla.
Terri Niemi / Yle

– Useamman kerran paiskoin kiviä menemään, kun kaikkeen piti pyytää apua. Vessareissullekin piti kysyä kaverilta, että tuletko katsomaan, etten lähde kivien mukaan.

Arjessa Salpakoski ei juuri apua pyytele. Yhtäkkinen avuttomuus oli hänen mukaansa kasvattava kokemus.

– Nykyään on helpompi pyytää apua. Se on hyvä asia, koska eihän meikäläisen liikuntakyky säily tällaisena, kun ikää alkaa tulla.

Kaikki unelmat ovat saavutettavissa

Salpakoski haluaa olla esimerkki erityisesti vammaisille lapsille ja nuorille. Hän kannustaa yrittämään, olemaan sitkeä ja periksiantamaton.

– Omalle kohdalle ei ihan täysin voi hyväksyä sitä, että syntyi vammaiseksi, mutta sen kanssa pitää oppia olemaan. Haluan näyttää esimerkilläni, ettei ole maailman hirvein asia, jos sattuu syntymään vammaisena.

Olli Salpakoski.
Seikkailu-urheilija Olli Salpakoski rakastaa luontoa, koska siellä hän voi olla täysin oma itsensä. Ei tarvise tulla kohdelluksi "vammaisena Olli Salpakoskena".

Salpakoski toivoo voivansa näyttää esimerkkiä aivan kaikille, jotka joutuvat kamppailemaan saavuttaakseen unelmansa. Hänen mukaansa melkein kaikki on mahdollista, kunhan vain paiskii töitä.

– Jos joku sanoo mulle, että en pysty johonkin, treenaan niin kauan, että pystyn. Ainut asia, mikä ei ole minulle mahdollista, on 110 metrin aidat. Siinä tulisi vain otsa kipeäksi.