1. yle.fi
  2. Uutiset

Pohjalainen perinnetapahtuma kasvoi liian suureksi – Wanahan ajan päivät jäävät historiaan Soinissa

Taiteilija Reijo Kivijärvi osti parikymmentä vuotta sitten vanhan pärehöylän ja sitä pyörittämään maamoottorin. Siitä alkoi sekä intohimoinen vanhojen esineiden keräily että soinilaisen kesätapahtuman perinne. Entisaikojen työtavat ja koneet ovat tulleet vuosien varrella tutuksi ja työ tekijäänsä opettanut tässäkin asiassa.

Kotimaan uutiset
Vanhan ajan pärehöylä
Valtteri Välimäki/Yle

Vuonna 1995 vanhoista esineistä ja elämäntavasta kiinnostunut taitelija Reijo Kivijärvi osti Ähtäristä vanhan pärehöylän ja maamottorin sitä pyörittämään. Koneet kunnostettuaan hän päätti pian järjestää pärehöyläysnäytöksen.

Näytös keräsi paikalle aluksi vain muutaman kymmentä uteliasta, mutta se toimi lähtölaukauksena idealle, joka tänä päivänä tunnetaan jo 20 vuotta pitkänä perinteenä – Soinin Wanahan ajan päivinä.

Reijo Kivijärven maamoottori
Pärehöylän voimanlähteenä toimii vanha maamoottoriValtteri Välimäki/Yle

Intohimona vanhan ajan elämäntapa

Reijo Kivijärven konehankinnat eivät suinkaan tyssänneet vain yhteen maamottoriin ja pärehöylään, vaan hänen tontilleen on kertynyt kymmeniä ja taas kymmeniä vanhoja koneita lisää. Vempaimia löytyy aina vanhoista mopoista höyrykoneisiin.

Palkeet ja ahjo
Viikonloppuna nähdään muun muassa, miten käy takominen vanhan ajan sepän pajassaValtteri Välimäki/Yle

Vanhojen koneiden lisäksi taiteilijan intohimo menneisyyteen näkyy myös hänen tonttinsa täyttävässä arkkitehtuurissa. Kivijärvi on siirtänyt mailleen kymmenittäin vanhoja rakennuksia, joista vanhin, Seinäjoelta haettu aitta, on peräisin 1600- ja 1700 -lukujen vaihteesta.

Kivijärvi pohtii kiinnostuksensa vanhan ajan elämäntapaa kohtaan olevan peräisin lapsuudestaan ja lapsuuden nostalgiasta.

– Esimerkiksi aikoinaan hankin lampaita. Niille piti sitten tehdä talli, jonka vuoksi opetttelin hirrenveistoa. Sitten muistin lapsuudesta, että talleissa oli tuolloin olkikatto ja opettelin puimaan varstalla rukiita sekä rakentamaan olkikaton. Sitten lampaille piti olla pisteaita, joten harjoittelin tekemään sellaisen. Lopuksi lampaat piti tietysti lyödä lihoiksi ja savustaa, niin nekin taidot tuli kartutettua. Vähän kerin niistä villaakin, mutta kehräämistä en ole kuitenkaan opetellut, naurahtaa Kivijärvi hyväntuulisena.

“Ei viimeistä käyttöpäivää”

1700-luvun aitta
Reijo Kivijärven Seinäjoelta hakema aitta on peräisin 1600–1700-lukujen vaihteestaValtteri Välimäki/Yle

Reijo Kivijärvi ei sano olleensa koskaan suuremmin innostunut tekniikasta, mutta kertoo, että vanhat koneet on aikoinaan tehty niin yksinkertaisesti, että hänkin osaa niitä korjata. Enemmänkin Kivijärvi arvostaa vanhojen työvälineiden kestävyyttä ja sitä työprosessia, joka laitteiden kunnostamisessa on.

– Ne on aikanaan tehty sillä lailla, että niissä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Vaikka jotkin laitteet ovat saattaneet olla 40 vuotta ruostumassa kivirauniossa tai kuusen alla, niin pienellä työllä ne saattavat lähteä vaikka heti toimimaan.

Kivijärvi kertoo, että häntä myös kiinnostaa kaikki, mitä ei saa tehtyä “oikomalla”.

– Vanhoihin koneisiin ei löydy varaosia kaupan hyllyltä ja itse saan paljon suuremman nautinnon, kun saan tehdä osia ja asioita alusta pitäen, käsityönä.

Kivijärven erityistaidot ovatkin nykyisin laajassa tiedossa ja arvossa. Häneltä tilataan esimerkiksi tarjoilupäreitä eri ravintoloihin sekä tapahtumiin.

Zetor 25
Wanahoilla päivillä ihmisiä kyyditsee Kivijärven entisöimä Zetor 25. Kaivon kannella nähtävissä Kivijärven tekemiä päreitäValtteri Välimäki/Yle

Kaikella on tarinansa

Reijo Kivijärvi hankki tonttinsa 30 vuotta sitten ja sille kertyneisiin koneisiin ja rakennuksiin on ehtinyt muodostua vahvoja tunnesiteitä.

– Jokaisella rakennuksella ja koneella on oma tarinansa ja niiden hankkimiseen sekä korjaamiseen liittyy paljon muistoja. Totta kai niistä on ajan kuluessa ehtinyt tulla itselle tärkeitä.

Vanhoissa rakennuksissa ja koneissa on nähtävissä myös selkeästi elämän ja käytön jälkiä. Kivijärven mielestä onkin hienoa miettiä ja selvittää rakennusten sekä koneiden aikaisempia tarinoita ja auttaa tällä tavoin säilömään “palasia historiasta”.

Reijo Kivijärven savusauna Soinissa
Reijo Kivijärven lempipaikka on hänen pieni savusaunansaValtteri Välimäki/Yle

Suosikkipaikakseen Kivijärvi mainitsee pienen savusanunansa, jonka verannalla hän löylyjen jälkeen rentoutuu nauttien ilta-auringosta ja luonnon äänistä.

Tärkeimmäksi koneekseen Kivijärvi nimeää 40 -hevosvoimaisen hehkukuulamoottorin, jota käytetään puurunkoisen kenttäsirkkelin pyörittämisessä. Kuulamoottori oli aikoinaan ensimmäinen, joka saatiin entisöityä Suomessa takaisin käyttökuntoon, joten tämänkin vuoksi se on miehelle hyvin erityinen. Toimivia hehkukuulamoottoreita ei Kivijärven mukaan ole nykyäänkään Suomessa kuin muutamia.

Taide etusijalle

Wanahan ajan päivät järjestetään tänä viikonloppuna viimeistä kertaa. Reijo Kivijärvi kertoo, että päätös tapahtuman lopettamisesta ei johdu suosion puutteesta, vaan pikemminkin päinvastoin. Viime vuonnakin päivillä vieraili noin 5000 kävijää.

– Me järjestäjät alamme olemaan jo aika iäkkäitä, ja tapahtuma on kasvanut niin suureksi, että se vaatii monen kuukauden työmäärän. Sen takia kaikki muut asiat taas jäävät rempalleen, enkä itse ehdi esimerkiksi maalaamaan ollenkaa, Reijo Kivijärvi sanoo.

Ajatus tapahtuman loppumisesta on haikea, mutta toisaalta helpottava.

– Jatkossa pystyn keskittymään paremmin omaan leipätyöhöni eli taiteeseen. Tonttia ja aluettahan voidaan sinällään käyttää jatkossa, vaikka mihin. Täällähän on hyvä järjestää esimerkiksi taidepäiviä, käsityöpajoja, puuhapäiviä, myyjäisiä tai mitä hyvänsä tapahtumia.

Wanahan ajan päivien yhteydessä pääsee samalla tutustumaan myös Kivijärven taidenäyttelyyn, joka sijaitsee tapahtuma-aluella.

Reijo Kivijärvi sekä hänen kunnostamansa vanha hehkukuulamoottori
Reijo Kivijärven kunnostama hehkukuulamoottori on Suomen ainoita toimivia yksilöitäValtteri Välimäki/Yle

2000-luvun alussa vahvasti kasvanutta tapahtumaa hallinnoimaan perustettiin Soinin tapahtumaosuuskunta. Sekään ei aio näillä näkymin enää jatkaa samalla teemalla.

Ulkorakennus taiteilija Reijo Kivimäen tontilla
Osa Reijo Kivimäen tontilla olevista, ajan patinoimista ulkorakennuksista on kuin taidetta jo itsessään

– Koska Wanahojen päivien järjestämisen on tähän saakka mahdollistanut Kivijärven omistamat puitteet, joita ei enää ole tähän tarkoitukseen käytettävissä, tullaan tulevaisuudessa järjestämään sitten jotain muuta toimintaa. Soinin tapahtumaosuuskunta joka tapauksessa on ja pysyy, kertoo tapahtumaosuuskunnan puheenjohtaja Lasse Autio.

Lue seuraavaksi