Yhdenvertaisuus ei toteudu vaalikopissa – mittava tutkimus viime eduskuntavaalien taustoista

Neljän yliopiston yhteisponnistuksena syntynyt kansallinen vaalitutkimus kertoo, kuinka epätasa-arvoiset eväät äänestäjillä on poliittiseen vaikuttamiseen. Tuloerojen myötä myös erot politiikan seuraamisessa ja äänestyshalukkuudessa kasvavat.

politiikka
Ihmisiä äänestämässä vaalikopissa.
Yle

Oikeusministeriön, Åbo Akademin ja Tampereen, Turun ja Helsingin Yliopistojen tekemä tutkimuskokonaisuus (siirryt toiseen palveluun) kertoo, kuinka varallisuus ja muu hyväosaisuus vaikuttavat siihen, ketkä äänestävät ja ketkä pääsevät käyttämään poliittista valtaa.

Mitä vähemmän tuloja, koulutusta tai kotoa saatua äänestämisen mallia kansalaisella on, sitä todennäköisemmin hän jättää äänestämättä, kiteytetään Sami Borgin ja Hanna Wassin tutkimusosassa.

Vähän koulutetut eivät kiinnostu äänestämisestä missään elämänsä vaiheessa.

Yleensä äänestysinto kasvaa iän mukana. Nykyisin tosin nuorten passiivisuus jatkuu pidempään kuin takavuosina.

Eniten ansaitsevan neljänneksen ja vähiten tienaavan neljänneksen äänestysero oli yli kymmenen prosenttiyksikköä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Tämä johtaa poliittiseen epätasapainoon, eduskunta ei edustakaan koko Suomea.

Hyvin toimeentulevat äänestävät myös kaltaisiaan eduskuntaan. 2015 vaaleissa valittiin aiempaa enemmän hyvin toimeentulevia ja koulutettuja poliitikkoja. Sen sijaan naiset ja nuoret ovat nykyisessä eduskunnassa aliedustettuina.

Empatiavaje lisää eriarvoisuutta

Kun köyhemmät ja vähemmän koulutetut eivät äänestä edustajiaan eduskuntaan, eriarvoisuuden kuilu kasvaa, tutkimus kertoo. Kun hyväosaiset eivät tunne äänestämättä jättävien maailmaa, syntyy empatiavaje, kyvyttömyys asettua toisten asemaan.

Vaalit väliin jättävät kansalaiset suhtautuvat esimerkiksi muita kielteisemmin maahanmuuttoon ja EU:hun. Jos päättäjillä ei ole kykyä ymmärtää toisin kokevia ja -ajattelevia, äänestämättä jättävät voivat joutua myös poliittiseen marginaaliin, tutkimuksessa pohditaan.

Tilannetta pahentaa myös äänestämättä jättävien syyllistäminen. Puhutaan nukkuvista äänestäjistä, jotka eivät mene vaaliuurnille välinpitämättömyyttään.

Jos äänestyspassiivisuuden ja taloudellisen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden yhteyttä ei huomata, kasvaa epäluottamus koko järjestelmää kohtaan.

Vanhempien malli vaikuttaa nelikymppiseksi

Äänestysinto imetään jo äidinmaidossa. Varakkaan perheen vesa osallistuu vaaleihin todennäköisemmin kuin köyhän perheen jälkikasvu. Perheen vaikutus jatkuu nelikymppisesti saakka.

Niiden alle 40-vuotiaiden, joiden molemmat vanhemmat äänestivät vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, oma äänestystodennäköisyys oli 27 prosenttiyksikköä korkeampi kuin niillä, joiden kumpikaan vanhempi ei äänestänyt.

Ilmainen opetuskaan ei ole tasannut äänestyseroja. Mitä matalampi koulutustaso, sitä todennäköisemmin jättää äänestämättä. Korkeasti koulutettu seuraa politiikkaa ja äänestää.

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden äänestysprosentti oli viime vaaleissa 30 prosenttiyksikköä korkeampi kuin perusasteen käyneillä.

Ero on vielä dramaattisempi alle 34-vuotiaiden joukossa. Korkeakoulutettujen todennäköisyys äänestää oli 2,5-kertainen peruskoulutettuihin verrattuna.

Puolue yhteiskunnallisen aseman mukaan

Aiemmin äänestämättä jättäneet löysivät kaksissa edellisvaaleissa itselleen puolueen, perussuomalaiset. Puolue on ollut suosittu etenkin pitkäaikaistyöttömien joukossa. Kannatuksen pysyvyyttä on tutkija Jussi Westisen mukaan vaikea ennustaa, koska populististen puolueiden kannatus on muita alttiimpaa poliittis-taloudellisille suhdannevaihteluille. Vaalien jälkeisissä kannatusmittauksissa perussuomalaisten suosio on puolittunut.

Westisen mukaan eduskunnassa ei ole enää vasemmistolaista työväenpuoluetta. Vasemmistoliitto on perinteisen oikeisto-vasemmisto akselilla mitaten asiakysymyksissä vasemmalla, mutta kannattajat eivät ole enää työntekijöitä.

SDP:n kannattajat puolestaan eivät ole asiakysymyksissä vasemmalla, mutta demarit on leimallisesti työntekijöiden puolue.

Vihreät ja kokoomus ovat hyvin toimeentulevien ylempien toimihenkilöiden ja johtajien puolueita. Vihreät äänestäjät mieltävät itsensä oikeisto-vasemmisto akselilla vasemmalle. Vihreät onkin nyt vasemmistolainen ylempien luokkien puolue.

Keskusta sai ääniä varsin tasaisesti eri ammatti- ja koulutusryhmistä. Se on silti leimallisesti maaseudun haja-asutusalueiden ja maatalousyrittäjien puolue. Yllättävää on, että tästä huolimatta Keskustan äänestäjät eivät enää pidä aluepolitiikkaa tärkeänä. Alueellisten erojen kaventaminen saa yhä vähemmän kannatusta keskustalaisten joukossa.