Miehemme maailmalla: Pelon ilmapiirissä Algeriassa

Algerialainen Bugaran kylä eli vuosikausia vuorilta hyökkäilevien sissien ja hallituksen erikoisjoukkojen luomassa pelon tilassa. Miehemme maailmalla -radiosarjassa vieraillaan kylässä, jossa ei pärjännyt ilman Kalashnikovia.

Ulkomaat
Algerian parlamentti hyväksyi helmikuussa perustuslain muutoksen, joka rajoittaa presidentin valtaoikeuksia ja laajentaa demokratiaa.
Algerian parlamentti hyväksyi helmikuussa perustuslain muutoksen, joka rajoittaa presidentin valtaoikeuksia ja laajentaa demokratiaa. STR / EPA

Voit kuunnella_ Miehemme maailmalla _-sarjaa tästä linkistä. Sarjan tämän viikon jaksossa palataan 19 vuoden takaiseen Algeriaan, jolloin sitä pidettiin jopa maailman vaarallisimpana paikkana toimittajalle.

Algerian sisällissota jatkui vuoteen 2002 saakka ja siinä kuoli yli 100 000 ihmistä. Nykyään Algeria on epävakaa, mutta kohtalaisen turvallinen maa.

Miehemme maailmalla, Ylen ulkomaantoimittaja Mika Hentunen.
Ylen ulkomaantoimittaja Mika Hentunen

Asemiehet noutivat koneesta 

Kesällä 1997 Algeriassa järjestettiin parlamenttivaalit. Maa oli tuolloin kärsinyt sisällissodasta yli viisi vuotta.

Sotilashallinto päästi maahan ulkomaalaisia toimittajia ja varmisti, että mitään ei pääse tapahtumaan. En ole muualla törmännyt vastaaviin turvatoimiin.

Hotellistani oli sata metriä viereisessä rakennuksessa sijaitsevaan EBU:n, Euroopan yleisradioliiton lähetyskeskukseen, josta tv-juttuni lähetettiin Suomeen. Edes tuota matkaa en saanut kävellä yksin.

Kun saavuin Algeriaan, kaksi aseistettua turvamiestä otti minut maastoautoonsa suoraan koneen laskuportailta.

He veivät minut hakemaan matkalaukkuni hihnalta. Vieressäni oli mies, jolla oli kärryssä ilmeisesti koko maallinen omaisuutensa, ainakin kuusi laukkua. Ninjaksi kutsutun turvamiehen ei tarvinnut sanoa kuin yksi sana, jotta mies alkoi repiä laukkujaan pois kärrystä ja juoksuttaa sitä eteeni.

Ymmärsin, että on parempi hyväksyä tarjous mukisematta. Tapaus kertoi tuolloin tavallisten algerialaisten suhteesta turvallisuusjoukkoihin.

Islamilaisen pelastusrintama FIS:in poliitikot tuomitsivat väkivallan. FIS:in vaalitilaisuus kesällä 1997.
Islamilaisen pelastusrintama FIS:in poliitikot tuomitsivat väkivallan. FIS:in vaalitilaisuus kesällä 1997.Mika Hentunen / Yle

Saattuessa kylään

Ajoimme 40 kilometriä pääkaupunki Algerista luoteeseen vuoristoisissa maisemissa. Määränpäämme oli Bugara-niminen paikkakunta.

Meitä oli joukko länsimaisia toimittajia. Istuimme letkana ajavassa farmariautosaattueessa. Jokaisessa autossa oli aseistettu turvamies.

Sisällissota syttyi hallituksen keskeytettyä edelliset parlamenttivaalit. Syynä oli se, että voittajaksi oli nousemassa Islamilainen pelastusrintama FIS. Vallan otti upseerijuntta.

FIS:ää kannattavat radikaalit aloittivat sissisodan ja tekivät terrori-iskuja. Muutaman tuhannen asukkaan Bugara oli joutunut kärsimään erityisen paljon.

Sissit iskivät vuorilta laaksoon

Bugara oli aiemmin FIS:n kannatusaluetta. Kun puolue vaalien jälkeen kiellettiin, myös siellä osa kannattajista tarttui aseisiin. Kylän miehiä liittyi ääri-islamististen sissien riveihin.

Kylä on vehreässä laaksossa, jonne sissit iskivät ympäröiviltä vuorilta. Pelkoa lisäsi juuri se, että heidän joukossaan oli miehiä, jotka tunsivat paikat ja mahdollisesti kostivat.

FIS:n sisseistä oli etsintäkuulutuksia lyhtypylväissä otsikolla: ”Turvallisuusjoukot etsivät tämännäköisiä rikollisia.”

Julisteessa oli seitsemän miehen kasvokuvat. He olivat pari-kolmekymppisiä, heistä neljällä oli pitkä parta.

Bugaralainen mies kertoi, että kylän perheistä jokainen oli menettänyt jonkun jäsenensä.
Bugaralainen mies kertoi, että kylän perheistä jokainen oli menettänyt jonkun jäsenensä. Mika Hentunen / Yle

69 kuolonuhria hiljattain

Bugarassa pölyisillä kaduilla ja kylän torilla oli valoisaan aikaan paljon väkeä, mutta pimeän tullen niillä ei liikkunut ketään. Sissit olivat pari viikkoa aiemmin tappaneet 69 kyläläistä. Huppupäiset miehet rynnivät yöllä taloihin ja surmasivat uhrinsa leikkaamalla heidän kurkkunsa auki.

Uhrien talot olivat nyt tyhjillään ja niitä ympäröi aavemainen hiljaisuus. Turvamiehet kävivät tarkistamassa nuo talot, ettei niissä ole räjähteitä tai tarkka-ampujia. Vasta sitten meidät päästettiin autoista ulos torille.

Yksin emme saaneet mennä mihinkään. Rynnäkkökiväärein varustautuneet turvamiehet pitivät meitä kuin lapsikatrasta kasassa.

Pääsin jututtamaan vanhempaa herrasmiestä. Hän oli tumma iholtaan ja siitä päätellen lähtöisin Algerian eteläosista, Saharasta.

Puhuessamme ympärille alkoi kertyä uteliasta väkeä. Turvamiehet estivät heitä pääsemästä kosketusetäisyydelle.

Mies arvioi, että kylässä oli muutaman vuoden aikana tapettu jopa 500 ihmistä. Se taisi olla liioittelua, mutta kukaan ei tiennyt tarkkoja lukuja.

Osa iskuista oli ollut kylän ulkopuolella ja monet olivat lähteneet muualle viestejä jättämättä. Pois lähteneiden tilalle oli vastaavasti muuttanut uutta väkeä.

Painajaismainen hiljaisuus

Kylän ilmapiiri oli ahdistunut. Kukin keskittyi vain omiin asioihinsa.

– Bugarassa ei ole yhtään perhettä, joka ei ole menettänyt jäsentään, mies sanoi.

Kylän laitamilla oli hautausmaa. Useammalta haudalta puuttuivat muistolaatat.

Lähes jokaisella haudalla oli tuoreita kukkia. Uusien hautojen kuoppia oli valmiina siellä täällä.

Hiljaisuus tuntui ajoittain painajaismaiselta, kun iltapäivän yli 30 asteen helteessä oli täysin tyyntä ja kauempaa kylältä kuuluu vain yksinäisen koiran haukuntaa.

Pimeällä ei kuulunut edes sitä, mutta siinä vaiheessa meidät ulkomaalaiset oli jo viety turvaan pääkaupunkiin.