Ennen rapuruttoa joki kuhisi saksiniekkoja – itärajalla pyydettiin jättirapuja siimalla

Ennen rapuruttoa esimerkiksi itärajalla virtaavassa Jänisjoessa oli rapuja enemmän kuin tarpeeksi. Rapuja pyydettiin käsin ja katiskoihin niitä meni enemmän kuin kaloja, kertoo rapuja kalastanut Pirjo Rinne. Tänä vuonna rapusaaliista odotetaan kohtuullista, mutta entisaikojen pyyntimääriin ei päästä.

ravut
Pirjo Rinne seisoo Piimäjärven rannalla veneen äärellä.
Siru Päivinen / Yle

Kiteeläinen Pirjo Rinne asui lapsuutensa itärajan tuntumassa Värtsilän Jänisjoen varrella, ja jokiravut olivat perheessa arkiruokaa. Jänisjoen rapusaaliit olivat 50-luvulla sitä luokkaa, että tappisilmiä riitti kalastajien riesaksi asti.

Ne olivat ihan riesa. Niitä oli varmaan kymmeniä kiloja katiskassaan.

Pirjo Rinne

Kun joelta yritettiin pyytää kaloja ruoaksi, olivat katiskat välillä yli puolillaan rapuja. Muutaman ahvenen ja särjen houkuttamana ravut marssivat joukolla katiskaan, eivätkä osanneet enää sieltä ulos, Rinne muistelee.

– Ne olivat ihan riesa. Niitä oli varmaan kymmeniä kiloja katiskassaan. Me lapset kiikutimme pienet ravut äkkiä takaisin jokeen. Isoimmat veimme sangolla kotiin äidille, Pirjo Rinne kertoo.

Ravut tulivat Rinteen sisarusparvelle tutuksi. Niiden viipottavia jalkoja ja saksia tutkittiin, ja katseltiin mahan alle. Lapsia kiinnostivat rapujen tappisilmät.

Kotilaiturilla Jänisjoen varrella rapujen pyytämiseen ei tarvinnut ihmeellisiä apuvälineitä.

– Laituri oli aika hutera, mutta siitä ihan pelkällä siiman päässä olevalla ongenkoukulla koetettiin saada rapuja, ja saatiinkin. Kun ravut tarttuivat saksillaan koukkuun, nostimme niitä varovasti ylös ja sieppasimme ämpäriin, Pirjo Rinne muistelee.

Seuraavaksi olinkin jo pää puoliväliin mutapohjassa yläsalaisin.

Pirjo Rinne

– Erään kerralla sellainen oikein iso rapu tuli juurakon alta. Ajattelin, että tuon minä kyllä otan! Rapu meni kuitenkin etemmäs ja etemmäs, ja minä kurkotin sen perässä minkä ylsin.

– Seuraavaksi olinkin jo pää puoliväliin mutapohjassa yläsalaisin. Helmat vaan heiluivat pinnalla virtaavassa vedessä. Onneksi sisarukset saivat minut kiskottua ylös joesta, Pirjo Rinne muistelee noin viisivuotiaana tehtyä rapureissuaan.

Sitten tuli rapurutto

Jänisjoesta pyydettiin runsaasti rapuja vuosikaudet. Rapumertoja oli pitkin rantoja kilometrien matkalla. Saaliita myytiin Joensuuta myöten ja edemmäskin, Rinne kertoo.

Nykypäivän harvinaista herkkua sai Rinteen lapsuudessa syödä mahansa täyteen. Pirjo Rinteen oma ravunsyöntiennätys on 21 rapua yhdeltä istumalta.

– Kerran tulin Maamiesseuran konvasta ja oli jo kova nälkä kotiin päästyä. Keittiössä oli ikkunan äärellä iso kasa keitettyjä rapuja. Minä istahdin siihen rapulautasen ääreen. Muistan, kun katselin ikkunasta kesän kauneutta ja napsin niitä rapuja siitä yksi kerrallaan, Pirjo Rinne nauraa.

Kun ravustajia mertoineen alkoi saapua muiltakin vesialueilta Jänisjoelle, toi joku matkassaan rapuruton.

– Se kävi sitten nopeasti. Se oli vain yhden kesän juttu, kun joki oli saastunut ja ravut katosivat, Pirjo Rinne suree.

Luvassa kohtuullinen rapusaalis

Itä-Suomen yliopiston rapubiologi Japo Jussila kertoo, että kevään lämpimällä jaksolla on ollut vaikutuksensa myös rapuihin. Kuorien vaihto on ohi ja jälkikasvu laitettu jo maailmalle.

– Näyttää siltä, että rapusaalista tulee aivan kohtuullinen. Saalista saadaan luultavasti hyvin heti kauden alusta asti, Japo Jussila arvioi koeravustuksen perusteella.