Äänimaisemat katoavat – tallenna ympäristösi ääniä tänään!

Ääni sinänsä ei merkitse mitään, vaan se tarvitsee äänimaisemassa kuuntelijan ja merkityksen tullakseen tärkeäksi, sanoo professori Heikki Uimonen. Äänimaisemat ovat muuttuvia ja katoaviakin, ja siksi niitä pitää tallettaa. Maailman kuuntelupäivänä jokaista kehotetaan taltioimaan äänimaisemaansa.

kulttuuri
Ihmisiä ottamassa aurinkoa laiturilla
Yle

Kesälomallaan suomalainen hakeutuu maaseudun rauhaan, pois kaupungin hälinästä. Hiljaisuuteen – tai siihen, mitä pidämme hiljaisuutena.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian populaarimusiikin tutkimuksen professori Heikki Uimonen kehottaa rauhoittumaan paikassa, jota pidämme hiljaisena. Terästäytymään ja kuuntelemaan, miten monimuotoisen äänimaiseman keskelllä olemme silloinkin.

– Hiljaisuus näyttäisi tarkoittavan äänten puutetta, mutta aina on jokinlaista ääntä olemassa, Uimonen sanoo ja muistuttaa, että myös ihmisen keho tuottaa ääniä kuten sydämenlyöntejä, hengitystä…

Uimonen toteaakin, että joskus hiljaisuutta käytetään rentoutumisen, rauhallisuuden ja virkistymisen synonyymina.

– Se on mielestäni vähän harhaanjohtavaa, sillä silloin hiljaisuuteen liitetään vain positiivisia ominaisuuksia. Hiljaisuus pystyy olemaan myös äärimmäisen ahdistavaa ja pelottavaa. Siitä puolesta keskustellaan harvemmin.

Äänimaisemat katoavat nopeastikin

Maanantaina 18. heinäkuuta vietetään Maailman kuuntelupäivää. Myös Suomessa toivotaan, että ihmiset äänittäisivät päivän aikana ääniympäristöjään, taltioisivat niitä ja jakaisivat vaikka kampanjan sivuilla (siirryt toiseen palveluun).

– Äänimaisema on jatkuvassa muutoksessa ja, jos sitä halutaan dokumentoida tai pohtia äänten merkitystä, ne täytyy tallentaa. Muutaman vuoden päästä ne saattavat olla täysin kadoksissa ja hävinneitä. Taltioinnit ovat mittaamattoman arvokkaita, kun ruvetaan pohtimaan millaisessa ääniympäristössä olemme eläneet, Heikki Uimonen sanoo.

Uimonen on tutkinut äänimaisemia ja ollut mukana myös Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeessa, jonka toimesta on muun muassa seurattu suomalaisessa äänimaisemassa tapahtuneita muutoksia. Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hanke on mukana Maailman kuuntelupäivän vietossa.

Maailman kuuntelupäivän teema on tänä vuonna ”kadonneet ja löydetyt äänet”. Kun professori Heikki Uimosen kanssa pohditaan sitä, mitä kadonneet ja löydetyt äänet voisivat olla, keskustelu kääntyy muistoihin ja äänten merkitykseen niille.

– Ihmisten äänimuistot ovat monenlaisia. Äänet liittyvät tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin elämyksiin ja elämänvaiheisiin ja ovat merkitykselliisiä, kun elämää pohditaan taaksepäin. Jotkut liittyvät tapahtumiin, jotkut juhliin, jotkut arjen viettoon, Uimonen sanoo.

Turvallisuuden tunne ja siihen liittyvät hyvät tai pelottavat äänikokemukset ovat vahvoja. Uimonen toteaa, että esimerkiksi poikkeusolot, kuten sota-ajat ja niihin liittyvät äänet, ovat jääneet ne eläneille hyvin mieleen. Toisaalta vahvan äänimuiston on saattanut jättää vaikka 1970-luvun pankkisali tai Suviseurojen äänimaisema.

Vinyylisoitin
Vinyylilevyn rasahduksetkin ovat äänimuistoja.Jaakko Vähämäki / Yle

Rahinan merkitys

Yksi esimerkki harvinaistuneesta, osin kadonneestakin äänestä voisivat olla vinyylilevyt. Niitä kuunneltiin aikanaan ahkerasti ja osa levyistä kärsi pieniä vahinkojakin käyttäjiensä käsittelyssä.

– Yksi syy miksi vinyylilevyjä varmaan kuunnellaan vielä, ovat juuri ne rahinat tietyssä kohdassa ja tietyssä levyssä. Netistä striimatussa kappaleessa ei ole kulumisen ääniä, mikä tietyllä tavalla poistaa esineen historian. Sen, mikä tekee siitä esineestä persoonallisen, Heikki Uimonen sanoo.

Uimonen muistuttaa, että äänet kiinnittävät ihmisen tiettyyn paikkaan ja hetkeen. Juuri äänen käyttöyhteys on se, mikä kiinnostaa tutkijaa ja myös luo sen merkityksen, mikä äänillä ihmiselle on.

– Äänihän sinänsä ei merkitse mitään. Kun äänellä on äänimaisemassa kuuntelija ja merkitys, niin siitä tulee ihmiselle tärkeä.

Yle Elävä Arkisto: Äänien illoissa kuunnellaan kadonneitakin ääniä