Vanha höyrylaiva vaatii valtavasti työtä – "höyrähtäneet" nauttivat perinneharrastuksestaan

Saimaan höyrylaivaharrastajilla on ollut juhlaviikonloppu Kuopiossa. Regatassa nähdään tuttuja ja vaihdetaan laivojen kuulumiset. Alan harrastajille oma laiva on rakas harrastus.

ilmiöt
Jukka Ikonen Parsifalin kannella valmistautumassa Kuopion höyrylaivaregattaan.
Jukka Eskanen / Yle

Kuopiolainen Jukka Ikonen on vannoutunut höyrylaivaharrastaja. Tällä viikolla kiireitä on tuonut Kuopiossa pidettävä Suomen Höyrypursiseuran Saimaan regatta. Ikonen on regattamestarina valmistellut tapahtumaa ja monta asiaa on huomioitava.

Ikonen on myös Parsifal-aluksen osaomistaja. Vuonna 1915 Varkaudessa A. Ahlströmin konepajalla rakennettu hinaaja on ollut Kuopiossa vuodesta 2004 lähtien. Satavuotiaan laivan kunnostamisessa ja ylläpidossa on paljon työtä.

Parsifalin omistajat ovat kunnostaneet laivaa harkiten ja vähitellen. Hytit ja keittiö on uusittu ja aluksessa voi yöpyä yli 10 ihmistä.

– Minulla on mennyt tänä vuonna ainakin noin 200 talkootyötuntia laivahommissa. Tässä harrastuksessa yli 90 prosenttia on muuta kuin varsinaista ajamista vesillä, kertoo Ikonen.

Seuraavaksi suunnitelmissa on kunnostaa komentosiltaa ja konehuonetta. Parsifal tekee nykyisin muutamia reissuja kesässä. Ikosen pisin reissu oli Joensuun regattaan muutama vuosi sitten.

Innokas höyrylaivamies kuvailee alan harrastajia "höyrähtäneiksi". Koneinsinööri ja siviilissä Yaralla kunnossapitopäällikkönä työskentelevä Jukka Ikonen harrasti aikaisemmin vanhoja autoja. Autoharrastus vaihtui laivaan kun pari kaveria kysyi mukaan laivakimppaan. Päätöstä ei tarvinnut paljoa miettiä.

Ikonen nauttii rauhallisesta menosta järvellä. Parsifal liikkuu tyypillisesti runsaan seitsemän solmun vauhtia ja matka taittuu hyvin äänettömästi höyrykoneen voimalla.

Koivu on parasta polttoainetta

21 metriä pitkä ja noin viisi metriä leveä laiva tarvitsee liikkuakseen vähintään kolmen hengen miehistön, mutta isommalla porukalla rantautumiset sujuvat hyvin.

Parsifalin höyrykattila on kooltaan 7,5 kuutiota eli vettä menee yli 7 000 litraa. Höyrylaivalla on oltava pätevä konemestari ja konehuoneessa on oltava tarkkana. Höyrykoneen kanssa on tiedettävä mitä tekee, turvallisuus korostuu eikä virheitä voi tehdä.

– Parasta puuta höyrykoneelle on ehdottomasti koivu. Meillä sitä menee noin 50 kuutiometriä kesässä, vähän ajoista riippuen, kertoo Ikonen.

Höyrylaivalla ajettaessa korostuu kapteenin ja konemestarin yhteistyö. Kippari antaa konekäskyt telegrammilla alas konehuoneeseen. Lisäksi on huutoputki ja siihen huikataan komentoja. Rantautumisissa on osattava ennakoida, sillä konekäskyt toteutuvat aina pienellä viiveellä.

Parsifalin osaomistaja Jukka Ikonen uskoo vahvasti höyrylaivaharrastuksen kiinnostavan myös uusia sukupolvia. Viime vuosina on löytynyt uusia "höyrähtäneitä".

– Kyllä laivoille löytyy kiinnostuneita höyryharrastajia tulevaisuudessakin. Monet höyrylaivat ovat jo yli satavuotiaita, mutta hyväkuntoisia ja kyllä ne kestävät pitkään. Miehet ja omistajat vaihtuvat välillä, mutta laivat säilyvät ajossa, arvioi Jukka Ikonen.

Saimaalla on nykyisin yli 40 höyrylaivaa. Niistä lähes puolet osallistuu viikonloppuna Kuopiossa pidettävään Suomen Höyrypursiseuran regattaan.