Millainen on Turkin valtava armeija? Tässä kuusi tärkeintä faktaa

Turkin armeija on ollut ennen vallankaappausyritystä hyvin yhtenäinen, sanoo Turkissa puolustusasiamiehenä toiminut Juha Wihersaari. Lue tästä, millainen on esimerkiksi Turkin armeijan vahvuus, sotilaskalusto ja taisteluvalmius.

Turkki
Turkin armeijan sotilaita paraatissa.
Turkin armeijan sotilaita paraatissa Istanbulissa elokuussa 2014.Sedat Suna / EPA

Vahvuus

Turkin asevoimien vahvuus on yli 600 000 henkilöä, joten henkilöstömäärällä mitattuna asevoimat ovat erittäin isot.

– Turkki on rankattu asevoimien koossa kahdeksanneksi suurimmaksi maailmassa ja henkilöstömäärällä mitattuna kyseessä ovat Yhdysvaltojen jälkeen Naton suurimmat asevoimat, sanoo eversti (evp) Juha Wihersaari, joka toimi Turkissa Suomen puolustusasiamiehenä vuosina 2012–2015.

Esimerkiksi maavoimien vahvuus on Turkissa reilut 300 000, ilmavoimien 60 000 ja merivoimien vajaa 50 000.

Reserviläisiä Turkissa on vajaa 400 000.

Rakenne

Turkissa asevoimat jakautuvat maavoimiin, ilmavoimiin ja merivoimiin sekä puolisotilaalliseen santarmilaitokseen. Lisäksi on laivaston alla toimiva rannikkovartiosto.

Turkin armeija on pääsääntöisesti varusmiesarmeija. Turkissa on pyritty siirtymään osittain ammattilaissotilasjärjestelmään, mutta rekrytointi ei ole onnistunut halutulla tavalla.

– Armeijat eivät pysty juuri missään maassa tarjoamaan sopimussotilaalle niin hyvää palkkaa ja muita etuja, että sinne rekrytoituisi väkeä. Turkissa ammattisotilaita käytetään erityisesti Kaakkois-Turkissa, jossa on kaiken lisäksi mahdollisuus kuolla taistelussa, Wihersaari perustelee haluttomuutta ammattisotilaaksi.

Varusmiespalveluksen pituus on maassa 6–12 kuukautta riippuen koulutustasosta.

– Turkissa varusmiespalvelus on arvostettu, mutta ei yhtä arvostettu kuin esimerkiksi Suomessa. Ongelmana on ollut, että rikkaat ovat voineet ostaa lapsensa pois palveluksesta eli ohittaa sen rahalla. Tällä hetkellä tästä järjestelystä on luovuttu.

Johtamisrakenne Turkin armeijassa on normaali: yleisesikunnan alla ovat puolustushaarat ja ylipäällikkönä toimii presidentti.

Puolustusmenot ja sotilaskalusto

Turkissa on hyvät asevoimat ja hyvä sotilaskalusto, kuvailee Wihersaari. Turkin ilmavoimilla pääkalusto on F16, joka on sama kuin Israelissa ja joka toimii pääkalustona myös Yhdysvalloissa.

Turkilla on noin 670 lentokonetta ja noin 470 taisteluhävittäjää. Maa on myös saamassa uusia F35-hävittäjiä.

– Moneen muuhun maahan verrattuna Turkki on ainoita, jotka edelleen suunnittelevat itse valmistavansa oman hävittäjälentokoneen. Turkilla on hirveän kunnianhimoinen suunnitelma olla täysin omavarainen kaikissa puolustushankinnoissa jatkossa, vaikka se tulee erittäin kalliiksi verrattuna hankintoihin ulkomailta.

Tämä kielii Wihersaaren mukaan suurvalta-aseman tavoittelusta.

Hän kertoo, että Turkissa satsataan puolustusteollisuuteen, mutta maa ei kuitenkaan ollut viime vuonna 15 merkittävimmän sotilasbudjetin omaavan maan joukossa. Turkin puolustusbudjetti oli toissavuonna noin 13 miljardia, mutta määrittely ei ole yksinkertaista.

– Mikä sitten menee puolustusbudjettiin. Esimerkiksi Turkin tiedustelupalvelun budjettia on kasvatettu laittamalla nollia perään eikä se näy puolustusmenoissa. Myöskään panostukset oman maan puolustusteollisuuteen eivät näy puolustusmenoissa.

Turkin armeijan hävittäjiä lentonäytöksessä.
Turkin armeijan hävittäjiä lentonäytöksessä Gallipolissa huhtikuussa 2015.Sedat Suna / EPA

Taisteluvalmius

Muiden maiden silmissä Turkin asevoimien suurin pelote on suuri koko, sanoo Wihersaari.

– Turkin ilmavoimien iskukyky on hyvä. Turkilta tosin puuttuu ilmapuolustusta, ja siksi Nato onkin lähettänyt Patriot-ilmatorjuntaohjuksia Etelä-Turkkiin.

Wihersaari kuitenkin huomauttaa, että kyseessä on varusmiesarmeija, jota ei voi käskeä hyökkääämän tuosta vain, eikä hän pidä Turkkia muutenkaan tällä hetkellä uhkaavana esimerkiksi naapurimaiden näkökulmasta.

– Mutta maan kalustohankkeet voivat jossakin kenties herättää huolta siitä, mitkä ovat sen tavoitteet jatkossa. Turkki hankkii lentotukialuksia, jolloin sen sotilaallinen käsi on jatkossa pidempi. Turkki voi valvoa myös hyvin omaa aluettaan ilmastakin ja sillä on hyvin kunnianhimoinen tiedustelusatelliittiohjelma.

Wihersaari huomauttaa, että Turkin sotilaallinen strategia 2000-luvulla on ollut olla osallistumatta Naton kriisinhallinta- ja taisteluoperaatioihin taistelujoukoilla.

– Turkki on selkeästi pyrkinyt välttämään tilannetta, jossa turkkilaisia joukkoja vastassa olisi toisia muslimijoukkoja.

Yhtenäisyys

Wihersaaren mukaan Turkin armeija on ollut ennen vallankaappausyritystä hyvin yhtenäinen.

– Turkin upseerikoulutus on havaintojeni mukaan korkealaatuista. Upseerit ovat hyvin voimakkaasti eliittiä ja tietävät sen itsekin.

Hänen mukaansa merkittävin muutos tapahtui joitakin vuosia sitten, kun silloin pääministerinä toiminut nykyinen presidentti Recep Tayyip Erdogan ryhtyi johtamaan vuosittaista kokousta, jossa päätetään kenraalinimityksistä. Nyt siis maan poliittinen johto päättää ylennyksistä, kun aiemmin sen teki asevoimat itse.

– Sen seurauksena Erdogan on pystynyt nimittämään mieleisiään henkilöitä kenraalikunnassa sillä tavalla, että suurin osa on hänelle lojaaleja.

Wihersaari huomauttaa, että Turkissa asevoimien ei tarvitse myöskään miettiä, saavatko ne rahaa.

– Erdogan näkee, että asevoimat ovat hänenkin menestyksensä avain ja että Turkki tarvitsee hyvät sellaiset.

Toisaalta Erdoganin näkökulmasta Turkki tarvitsee asevoimat, joissa upseeristo on sataprosenttisen lojaali poliittiselle johdolle ja ennen kaikkea presidentille, hän lisää.

– Tästä näkökulmasta heidät pitää pystyä homogenisoimaan. Yksi tae lojaalisuudesta on se, että he ovat hartaita muslimeja.

Sekularismi

Turkin armeija on ollut sekularismin viimeinen linnake ja asevoimat on pitänyt siitä tarkasti kiinni, kuvailee Wihersaari. Tällä tarkoitetaan sitä, että uskonnollista opetusta ei anneta asevoimissa eikä sitä pidetä valintakriteerinä.

– Tämä on ollut selkeä raja asevoimien ja poliisin välillä, koska poliisi on islamilaistettu. Poliisiksi hakijoiden vaatimuksia laskettiin: merkittävimmäksi vaatimukseksi tuli, että he olivat kunnon muslimeja ja tätä kautta lojaaleja valtapuolue AKP:lle.

Wihersaari kuitenkin huomauttaa, että sen jälkeen, kun Erdogan sai alkaa tehdä kenraalinimityksiä, uskonto on alkanut näkyä esimerkiksi niin, että alkoholia ei enää käytännössä tarjota missään asevoimien tiloissa.

Hän muistuttaa, että modernin Turkin perustajan Kemal Ataturkin perintö on ollut, että uskonto on henkilökohtainen asia eikä sitä sotketa valtiollisiin asioihin tai työhön.

– Yksi asevoimien tehtävistä oli huolehtia, että valtio säilyy sekulaarina. Tämän takia aina kun näytti siltä, että hallinto on liian islamistinen, asevoimat otti vallan itselleen tai vaihtoi pääministeriä. Erdoganin aikana lakia on muutettu eikä asevoimien tehtävä ole enää huolehtia, että Turkki säilyy sekulaarina.

Aikaisemmin, kun upseerit tekivät niin sanottuja vallankaappauksia, he noudattivat sotilasvalaansa, Wihersaari sanoo.

– Nyt he rikkovat sotilasvalaansa ryhtyessään kapinaan hallitusta vastaan, ja siinä on aika huima ero.

Wihersaari uskoo, että vallankaappausyrityksen jälkeen vanhasta periaatteesta joudutaan antamaan periksi ja islamilainen opetus tulee asevoimiinkin.

– Olettavasti tullaan pyrkimään samaa suuntaan kuin poliisissa.