Sadan Jokapoika-paidan omistaja ei innostu käyttäjäksi –  "Vaatemakuni on vähän erilainen"

Kun Leif Jakobsson oli pieni kaikilla perheessä oli Jokapoika-paidat. Vain hän ei  viihtynyt paidassaan. Se oli aivan liian kova ja jäykkä. Silti  hän on kerännyt yli 100 kappaleen kokoelman. Se on nyt esillä Pietarsaaressa Malmin kartanon salissa.

Kotimaa
Leif Jakobsson ja Jokapoika-paitoja.
Kalle Niskala / Yle

Kaikki alkoi lahjoituksesta. Jakobssonilla oli suomalaisen kanssa avioitunut amerikkalainen tuttava. Tämä oli saanut vaimoltaan kaksi Jokapoikaa. Hän päätti lahjoittaa ne suomalaiselle ystävälleen, eikä tämä oikein voinut sanoa, ettei hän halua sellaisia käyttää. Lahjoituspaidoista tuli ison kokoelman alku ja sukellus niiden kulttuurihistoriaan.

Piccolosta paidaksi

Jokapoika on leikattu Piccolo-kankaasta, joka syntyi vuonna 1953. Pari vuotta myöhemmin Vuokko Nurmesniemi teki raitakankaasta paidat miehelleen ja perheystävälleen Tapio Wirkkalalle. Paita syntyi 1956.

Jokapoika-paitoja esillä Pietarsaaren museossa.
Kalle Niskala / Yle

– Paita oli graafinen ja kaunis. Sen omivat nopeasti visuaalisen alan työntekijät eri puolilla maailmaa, taiteilijat, arkkitehdit ja toimittajat, Leif Jakobsson kertoo.

Parhaimmillaan väriyhdistelmiä oli yli neljäsataa, tällä hetkellä vain neljä.Vanhimmissa paidoissa kaksi väriä yhdistyi vielä kolmanneksi väriksi painoteknisistä syistä. Elokuussa on merkkivuoden kunniaksi luvassa taas jotain uutta.

Metallinapit ja raitaralli

Jokapojassa on muutama kiinnostava yksityiskohta. Metallinapit suunnittelija Vuokko Eskolin -Nurmesniemi löysi 50-luvulla nuutajärveläisestä maaseutukaupasta. Ne jäljittelivät saksalaisen sotilaan paidannappeja. Sittemmin Armi Ratia joutui metsästämään nappeja jopa Bundeswehristä, mutta eipä niitä Saksastakaan saatu. Vihdoin löydettiin suomalainen valmistaja, ja nyt metallinapit tehdään Italiassa.

Sen omivat nopeasti visuaalisen alan työntekijät eri puolilla maailmaa, taiteilijat, arkkitehdit ja toimittajat.

Leif Jakobsson

Jokapojan kauluskin poikkeaa tavanomaisesta. Miesten paidoissa kaulusraita kulkee yleensä pituussuuntaan, mutta Jokapojassa poikkisuuntaan. Sama koskee kalvosinten raidoitusta. Eräs englantilainen paidanvalmistaja yritti omissa paidoissaan samaa, mutta luopui sittemmin ideasta.

Jokapojan kangasta ei voi ostaa erikseen. Sitä saa vain valmiina paitana. Laatukin on kestävä. Paitoja - ja värikirjoa - löytää helposti kirpputoreilta. Jossakin vaiheessa paitoja hiukan modernisoitiin. Yksi naisten paita sai rusetin, toisen leikkausta naisellistettiin, tasku katosi, ja raitojen kulkusuunta kalvosimissa muuttui. Jakobsson on löytänyt kirpparilta sellaisenkin paidan, johon käyttäjä - kampaaja kenties - oli ommellut paikkataskut eteen ja taakse.

Näyttelyssä paitoja on aseteltu väriympyrän mukaan, niitä on henkareissa ja julkkismalleilla.

– Vanhimpien paitojen kangas on selvästi miellyttävämpi ja laadukkaampi kuin nykyisten, arvioi museon tekstiilikonservaattori Ann-Marie Knif-Sandelin.

Mistä kokoelmalle koti?

Leif Jakobssonista ei ole vieläkään tullut paitojen käyttäjää. No, joskus hän saattaa vieraita kestitessään kietaista paidan ylleen, mutta siinä kaikki.

– Vaatemakuni on vähän erilainen, hän summaa.

Museolle näyttely on ensimmäinen pop up-näyttely. Se oli helppo rakentaa Malmin kartanon saliin. Pitkäaikaisia näyttelyitä sinne ei voisi pystyttääkään. Museon kokoelmissa on entisestään jokunen Jokapoika. Muutama hankittiin henkilökunnalle lapsille tarkoitetun tapahtuman yhteydessä.

Jokapoika-paitoja esillä Pietarsaaren museossa.
Kalle Niskala / Yle

Kun museon näyttely päättyy, paidat viikataan muuttolaatikoihin, mutta Leif Jakobsson on avoin ideoille.

– Joskus olen ajatellut,että paidat voisi myydä hyväntekeväisyyshuutokaupassa tai jakaa jonkin juhlan päätteeksi vieraille.

Kokoelman kohtalo on toistaiseksi avoin. Muutama voi jäädä museon kokoelmiin, arvioi museon johtaja Carola Sundqvist. Toisaalta yksi mahdollisuus olisi säilyttää niitä vitriineissä muun muassa kulttuuri- ja koulutustiloja käsittävässä Pietarsaaren Campus Allegrossa.

– Mahdollisesti, sanoo kokoelman kerännyt Leif Jakobson.