Kiina käy pyhää sotaa "terrorismia" vastaan

Kiinan tavoitteena Xinjiangissa ei ole väitetyn kansainvälisen islamilaisen terrorismin torjunta, vaan uiguurien elämäntavan tuhoaminen. Näin sanoo tutkija – mutta Kiinan ilmapiirissä toimittaja ei välttämättä voisi sanoa samaa, kirjoittaa Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen.

Kuva: Yle

PEKING Kiinassa törmää jatkuvasti aiheisiin, joista raportointi on tehty kansallisen turvallisuuden nimissä hyvin vaikeaksi.

Toiseksi, Kiina valvoo pikkutarkasti ulkomaisten toimittajien viattomiakin tekemisiä.

Kolmanneksi, virallinen Kiina on hyvin herkkänahkainen kaiken arvostelun suhteen. Kokemusta kritiikin hyödyllisyydestä ei kartu, koska maan oma media vain toistaa papukaijana kommunistipuolueen agendaa.

Kaikki nämä ongelmat kulminoituvat Xinjiangissa, Kiinan läntisimmässä ja suurimmassa maakunnassa. Periaatteessa pitäisi kai puhua uiguurien autonomisesta alueesta, mutta juuri siinähän ongelma on: alue ei enää ole uiguurien eikä sen autonomia näy kuin nimessä.

Ranskalainen kirjeenvaihtaja karkotettiin viime vuodenvaihteessa Kiinasta sen jälkeen kun hän rohkeni arvostella kolumnissaan Kiinan politiikkaa Xinjiangissa.

Yritän kommentoida samaa aihetta paremmalla menestyksellä, sillä haluaisin palata Pekingiin vielä kesälomien jälkeenkin.

Xinjiangista raportoiminen on periaatteessa sallittua, mutta käytännössä se on tehty vaikeaksi. Xinjiangiin lähteneitä ulkomaalaisia toimittajia on usein seurattu lähietäisyydeltä ja vuorokauden ympäri niin, että työnteko on käynyt mahdottomaksi.

Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Kukapa haluaisi antaa haastattelua, jos haastattelijan takana seisoo siviilipukuinen poliisi dokumentoimassa kaiken. Ihmisoikeusrikoksista kertominen voi sitä paitsi johtaa syytteisiin valtiosalaisuuksien paljastamisesta.

Osa toimittajista on pakotettu palaamaan Pekingiin saman tien, vaikka mikään laki ei kiellä toimittajien oleskelua Xinjiangissa.

Kävin Xinjiangissa juttumatkalla kesäkuussa. Jostain syystä minua ja kiinalaista assistenttiani ei häiritty, mikä oli myönteinen yllätys. Syitä voi olla monia. Ehkä turistin olemus auttoi asiaa. Ison televisiokameran kanniskelu on vastaavissa paikoissa raportoinnin kannalta usein kohtalokasta, ja nyt sellaista ei ollut mukana.

Tai kenties viralliseen päällystakkiin ei enää ollut tarvetta. Xinjiangin uiguurit on muutenkin pelotettu hiljaisiksi ja taivutettu urkkimaan toisiaan.

Kiina käy Xinjiangissa sotaa terrorismia vastaan.

Kiinan mielestä sitä uhkaavat uskonnollinen ekstremismi eli ääri-islamilaisuus, etninen separatismi eli vähemmistökansallisuuksien halu päättää omista asioistaan ja vieläpä kansainvälinen terrorismi.

Näiden kimppuun Kiina on käynyt säälimättä.

Kiina myös haluaa, että sen toimintaa Xinjiangissa tulkitaan juuri terrorismin vastaisena sotana, koska lännessä terrorismin vastaisuus on hyväksytty syy tehdä melkein mitä tahansa: vaikkapa kiduttaa vankeja tai vaihtaa toisen valtion päämiestä.

En törmännyt Xinjiangissa terrorismiin, mutta törmäsin tilanteisiin, joissa uiguureita kohdeltiin toisen luokan kansalaisina ja joissa heistä tehtiin epäiltyjä etnisen profiloinnin perusteella. Jopa monet valtaväestöön kuuluvat han-kiinalaiset pitivät sitä vastenmielisenä.

Näin myös, miten uskonnon harjoittamista vaikeutettiin. Kuinka nöyryyttävää on kulkea valvontakameran kautta rukoilemaan? Korreloiko fanatismi tosiaan parran pituuden kanssa?

Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Kuvitellaanko Pekingissä oikeasti, että jos uiguureita simputetaan riittävästi, he ymmärtävät jättää Allahin sikseen ja alkavat sen sijaan uskoa kommunistisen puolueen kaikkivoipaisuuteen ja hyvyyteen?

Entä ovatko Xinjiangin iskut ulkomailta hiipivää ääri-islamilaista terrorismia vai kotimaista perua, alistetun kansan kapinaa? Mitä Kiina oikeasti tavoittelee "torjuessaan terrorismia" kaikin keinoin?

Xinjiangin tilannetta pitkään selvittäneen tutkijan Patrik Meyerin kesäkuussa julkistettu raportti (siirryt toiseen palveluun) tarjoaa yhden vastauksen:

Kiinan politiikan tavoitteena Xinjiangissa ei ole väitetyn kansainvälisen islamilaisen terrorismin aiheuttaman eksistentiaalisen uhan torjunta, vaan Kiina pyrkii tuhoamaan uiguurien elämäntavan ja muuttamaan heidät "kulttuurimuslimeiksi", jotka rakastavat Kiinaa yli kaiken ja alistuvat täydellisesti kommunistipuolueen johdolle.

Aika kovia sanoja.