Yksityinen puisto on haukannut tekijältään puoli vuosisataa – "Tykkään kauheasti katsella kauneutta"

Anjan puisto täynnä lampia, erikoisia puita, eläimiä, patsaita ja kukkaistutuksia. Puisto on valloittanut koko tekijänsä elämän: Anja Laaksonen saa pääsymaksuista elantonsa, asuu puistossa, eikä juurikaan matkusta muualle. Työtä riittää jokaiselle valveillaolotunnille.

Kotimaa
Anja Rihanna-koiransa
Anja Laaksonen on rakentanut puistoaan lähes puoli vuosisataa.

Kuuden kilometrin päässä Mikkelin keskustasta löytyy seitsemän hehtaarin kokoinen Anjan puisto. Yksityinen, yhden ihmisen perustama ja ylläpitämä puisto on harvinainen. Muuten Suomen puistot ovat joko valtion omistamia kansallispuistoja tai kaupunkien puistoja. Lisäksi on muutamia erilaisten säätiöiden ylläpitämiä puistoja.

Anjan puistoon tulijoita tervehtivät ensimmäiseksi hanhet.
Mari Lukkari / Yle

Vielä harvinaisemmaksi Anjan puiston tekee sen koko ja sisältö: seitsemän hehtaarin alueella on laskematon määrä erilaisia puulajeja, eläimiä, kukkaistutuksia, patsaita, kiviä ja itse kaivettuja lampia.

– Ajattelin et ruokkoon tuosta pienen pihan, mutta tulikin vähän suurempi. Ei ollut tarkoitus. Mutta kun sai pläntin reeraan, ni viereinen pläntti näytti kahta kauheammalta. Oli pakko tehdä. Ja vielä on niitä kauheita plänttei tuolla kauempana, Anja Laaksonen kertoo.

Pupu loikkii lammelta pihan poikki.
Mari Lukkari / Yle

Vuonna 1968 Laaksonen istutti pihalleen ensimmäisen tammen. Hän muistaa vuosiluvun tarkkaan, sillä tytär syntyi sinä vuonna.

Nyt tammi on kasvanut jo valtavaksi. Samoin kuin muutkin puut.

On makedonianmäntyjä, punalehtisiä punakoivuja, kynttilän mallisia surukuusia, kyynelkoivuja, kartiokuusia, kaksi kuukautta vuodessa kultaisia olevia kultakuusia ja jättimäisiä terijoensalavia.

Ei tässä ole koskaan ollut vierasta, ei miehiä ole koskaan ollut. 

– Joo ne ovat mielettömän isoja, sillä maaperä tuossa lammen ympärillä on hyvää. Kaupungin puutarhalta toin ne traktorilla ja pudotin kuoppaan 38 vuotta sitten, muistan sen jämptisti. Niissä on vain kamala työ, että saa ne nättinä pysymään. Täytyy jatkuvasti niitä sahailla, Laaksonen kertoo.

Hän sahaa itse.

– Itse tietenkin. Ei tässä ole koskaan ollut vierasta, ei miehiä ole koskaan ollut. Kaiken olen itse istuttanut.

Nyttemmin Laaksosen tytär, hän, jolle puiston ensimmäinen tammi istutettiin, auttaa äitiään.

– Tytär on oikein innostunut. Onneksi on, sillä hänestä puisto saa jatkajan.

Terijoen salavat
Mari Lukkari / Yle

Laaksonen elää puistosta – ja puistossa

Anjan puisto on Laaksosen elämäntyö, jonka pääsee näkemään pääsymaksua vastaan. Näin Laaksonen pystyy myös elättämään itsensä.

– Saa leipää ja vähän voitakin leivän päälle, mutta ei tällä rikastumaan pääse, Laaksonen nauraa.

Penispatsas
Mari Lukkari / Yle

Puistolla eläminen tarkoittaa myös sitä, että Laaksonen käyttää lähes kaiken valveillaoloaikansa puiston hoitoon. Se sopii tekijän luonteeseen, sillä Laaksonen ei viihdy paikallaan. Puistossaan hän viihtyy.

– Tykkään kauheasti katsella kaunista, luontoa.

Laaksosen aika puistossa ei rajoitu vain valveillaoloaikaan, sillä hän myös asuu puistossa. Hänen kotinsa on puistossa, suoraan sinne johtavan koivukujan päässä.

Varjopuolena on se, ettei puistosta kovin helposti pääse pois.

– En minä juuri matkustele, mutta kaupoille pääsen tarvittaessa tietenkin, Laaksonen miettii.

Puput, riikinkukot, porsas ja kanat sulassa sovussa

Lapset juoksevat kaikkialla vilistävien pupujen perässä. Aluksi pupuja oli yksi, jolle tuotiin toinen kaveriksi. Sitten niitä tuli lisää. Laaksonen päätti antaa pupun vieraalle, jos tämä sai sen kiinni.

Riikinkukko Anjan puistossa
Mari Lukkari / Yle

– Mutta sitten niitä tuotiin takaisin, eivätkä ne enää sopeutuneet muiden pupujen joukkoon. Ne tappelivat sitten ja repivät toisiaan, Laaksonen kertoo.

Jos mato tulee, kun minä lapiolla kaivan, pistän sen piiloon, ettei se kuolisi.

Anja Laaksonen

Enää hän ei anna pupuja pois. Puput jakavat puiston yhdessä riikinkukkojen, possun, brahma-kanojen ja -kukkojen sekä hanhien kanssa. Lisäksi ovat vakiovieraina puiston ruokintapaikoilla vierailevat oravat, sinisorsat, kulta- ja keltasirkut.

– Kyllä minä tykkään eläimistä. En minä pystyisi ikinä mitään tappamaan. Jos mato tulee, kun minä lapiolla kaivan, pistän sen piiloon, ettei se kuolisi, kertoo Anja Rihanna-koira sylissään.

Nyt tosin yksi riikinkukko on pistetty häpeämään pieneen mökkiin, jossa on aidattu piha.

– Se hyökkäili ihmisten kimppuun. Pistin sen mökkiin miettimään tekosiaan, Laaksonen virnistää.

Riikinkukon ei onneksi tarvitse olla yksin, sillä samassa mökkiin hyppää yksi pupuista.

– Kyllä siellä ovat myös pikkukana ja kukko pitämässä seuraa.

Pupu. light brahma -kanat ja kukot.
Mari Lukkari / Yle