Pekka on Pekka – niin Paperi T:n kuin sinfoniaorkesterin rinnalla

Pekka Kuusisto antaa soundit Paperi T:lle, tuunaa Ismo Alangon kanssa Hassisen koneen hitit uuteen uskoon ja soittaa suuria viulukonserttoja ympäri maailmaa. Ennakkoluulottomuus on erottamaton osa taiteilijaa – hyvässä ja pahassa.

kulttuuri
Pekka Kuusisto.
Henrietta Hassinen / Yle

Pekka Kuusisto ei ole tavallinen viulisti. Arvostetun Sibelius-viulukilpailun toistaiseksi ainoa suomalaisvoittaja (1995) jakaa mielipiteet persoonallisuudellaan. Taiteen ja viihteen välinen raja-aita on kansainvälisesti merkittävän viulutaiteilijan maailmassa olematon.

BBC:n Proms-festivaalilla parin viikon päästä esiintyvä Kuusisto on tänään jotain ihan muuta. Hän muuttuu viuluineen ja elektronisine vempaimineen Paperi T:n sämpleriksi. Kuusiston johtaman Meidän Festivaalin avajaiskonsertissa soivat suosikkiräppärin _Malarian pelko _-läpimurtoalbumin (2015) kappaleet uusiksi sovitettuina.

– Harrastamani elektroniset soittotavat, jotka eivät olleet löytäneet kotia, löysivät turvasataman Paprun biiseistä, Kuusisto sanoo.

1,02 tahtia hyvää kappaletta

Kuusisto tutustui Paperi T:n eli Henri Pulkkisen sanataiteeseen Ruger Hauerin Ukraina-albumin (2013) yhteydessä, mutta räppärin soololevy Malarian pelko loksautteli palaset lopullisesti kohdilleen. Siinä yhdistyivät Kuusistolle tärkeän hip hop -yhtyeen Ceebrolisticsin karun elektroninen soundi ja sydäntä riipaiseva lyriikka.

– Olin odottanut, milloin Ceebrolisticsin elementtejä alkaisi tulla valtavirtaräppiin. Nyt se on pikkuhiljaa ruvennut tapahtumaan.

Kuusisto kysyi Paperi T:n halukkuutta yhteistyöhön, ja pian noustiin jo lavalle. Tänään kuultavan setin alkulähteillä oltiin keväällä Meidän Festivaalin minitapahtumassa Kansallisteatterissa.

– Huomattiin, että se on ihan hullun toimivaa. Se vapautti ja antoi motivaatiota elektroniseen työskentelyyni, Kuusisto sanoo.

Pekka Kuusist.
Henrietta Hassinen / Yle

Kolmas linkki Malarian pelko -genrefuusiossa on lyömäsoitintaiteilija Samuli Kosminen, jolla on kaiken lisäksi yhteyksiä Ceebrolistics-yhtyeeseen. Tänään Järvenpää-talossa esiintyvä Kuusiston, Paperi T:n ja Kosmisen trio nähdään myös elokuussa Flow-festivaalilla.

Kosketuksen hip hopin kanavoimiseen viulisti sai tekemällä yhteistyötä Don Johnson Big Bandin ja yhtyeen räppärin Tommy Lindgrenin kanssa.

– On tosi hauskaa käyttää räpin tai kansanlauluhomman taustana sämplerimäistä soittotyyliä, jossa otan tuntemastani biisistä tahdin, tai 1,02 tahtia, ettei mene liian hitiksi. Viululla saa annettua ne tarvittavat kakkos- ja nelosiskut, jotka räppärit tarvitsevat, Kuusisto selittää musiikin värittämää maailmaansa.

Hip hop -touhut vaihtuvat Meidän Festivaalilla sujuvasti suomalaisen sielunmaiseman tutkiskeluun, kun Kuusisto nousee tiistaina lavalle seuranaan kansantaiteilija Ismo Alanko. Tarkoitus on soittaa ainakin Hassisen koneen ja Sielun veljien hittejä.

– Ideana ei tietenkään ole, että Ismo vetää biisejä ja minä fillailen viululla. Yritämme esiintyä tasaväkisenä duona, mikä on tietysti jonkun näköinen haaste. Pyrimme siihen, että versiot taittuvat vain meiltä kahdelta, Kuusisto lupaa.

Ongelmallinen persoona

Ennakkoluulottomuus on Pekka Kuusiston siunaus ja kirous. Toisaalta syntyy mielenkiintoisia musiikillisia seikkailuja, toisaalta maine saattaa kärsiä konservatiivisessa klassisen musiikin maailmassa. Kuusiston persoonallisuus tulee esiin tulkinnoissa ja soittotavassa myös silloin, kun hän esiintyy solistina sinfoniaorkesterin edessä. Se ei aina miellytä kollegoja.

Pekka Kuusisto.
Henrietta Hassinen / Yle

– Joskus on sellaisia tilanteita. Tosin nyt, kun olen noin kaksikymmentä vuotta rundannut, niin asia rupeaa näkymään kalenterissa. Useimmiten minut pyydetään mestoihin, joissa tiedetään, ettei tule kauheaa maailmojen yhteentörmäystä.

Yksi hankalimmista alueista on jämptinä tunnettu saksankielinen Eurooppa, jossa klassikkoteosten tulkintatavat on kirjoitettu muusikoiden dna:han.

– Siellä pitäisi osata ottaa tosi hyvin huomioon orkestereiden tapa käsitellä musiikkia, jos ajattelee jotain Beethovenin, Brahmsin tai Mozartin viulukonserttoja.

Maailma on pullollaan viulisteja, jotka pystyvät soittamaan hyvällä tavalla turvallisen tulkinnan klassikkokonsertosta.

– Luulen, ettei mua edes kysytä, jos sellaista haetaan, ja myös omalla ohjelmistovalinnalla voi estää ylitsepääsemättömät ongelmat.

Kuusisto myöntää, että väkisinkin tulee ajateltua, kuinka yleisö eri puolilla maailmaa ottaa vastaan hänen tulkintansa. Silti syyskuussa viulisti on aiheuttamassa jonkinasteista skandaalia, kun hän esittää Beethovenin Viulukonserton Beethoven-juhlilla Bonnissa, Saksassa. Orkesterina on Mahler-kamariorkesteri ja johtajana kreikkalainen Teodor Currentzis, joka saa Kuusistolta ylistystä.

– Se on todella äärijäbä, rokkitähti, mutta sillä on älyttömän aukoton, improvisatoorinen tapa tehdä musaa. Festivaali tiesi ottavansa jonkunasteisen riskin, että nyt ei ole tulossa sitä Jascha Heifetzin tai David Oistrakhin levytyksen kopiota. Toisaalta en usko, että Beethoven pistäisi pahakseen.

Tuusulanjärveltä Lontooseen

BBC:n Proms-festivaali on oma lukunsa klassisen musiikin tapahtumakartalla. Se on maailman suurin musiikkifestivaali, jonka lähes sadassa konsertissa esiintyy iso liuta supertähtiä.

Kuusisto debytoi parin viikon päästä Promeilla soittamalla Tshaikovskin Viulukonserton, johon hänellä on erityinen suhde.

Henkilö soittaa viulua.
Muusikkojen liitosta muistutetaan, että ammattilaisille maksetaan työstä palkkaa.Henrietta Hassinen / Yle

– Se on ensimmäinen isoista konsertoista, jota soitin pienenä. Olin kuullut levyltä kaikkien mahdollisten maailmantähtien versiot, niin tuli fiilis, että olen aikuistumassa soittoni kanssa.

Kuusiston näkemys teoksesta poikkeaa nykyään siitä, mihin kyseiset levytykset ohjaavat. Se johtuu paitsi poltteesta pistää ranttaliksi myös tulkinnanvaraisista seikoista. Tshaikovskin kirjaamat esitysmerkinnät eivät ole aukottomia.

– Se on usein sellaista posottamista ja sulkeutunutta, että huutaa kovaa muttei kommunikoi. Kyseessä on mielestäni enemmänkin charmantti ja vekkuli biisi.

Meidän Festivaalilla on mahdollisuus päästä seuraamaan, kun Kuusisto valmistelee teosta Lontoota vaten.

– Pitkin juuri laittaa meiliä kapellimestarille, että mistäs lähdetään rakentamaan. Siinä on aika paljon knoppeja, jotka pitää ratkaista ennen kuin mennään paikan päälle.

Pekka Kuusisto.
Henrietta Hassinen / Yle

Promeille Royal Albert Halliin on tarkoitus viedä ekstrovertti versio.

– Sehän on hirveän erikoislaatuinen konserttitilanne ja mesta, johon ei voi mennä vetämään varman päälle. Luulen, että ulospäin säteilevät, kaikkiin suuntiin kommunikoivat aspektit ovat pinnassa. Aion kertoa tarinaa sadun keinoin.

Ligeti hoituu flow'ssa

Loppukesä ja alkusyksy ovat Kuusistolle kiireistä aikaa. Promien jälkeen viulisti levyttää RSO:n kanssa virolaisen nykysäveltäjän Erkki-Sven Tüürin kaksoiskonserton, ja sen jälkeen esitysvuorossa ovat Sibeliuksen ja Prokofjevin (nro 1) konsertot Minnesotan orkesterin ja kapellimestari Osmo Vänskän Euroopan-kiertueella.

Kun syyskuussa tulevat vielä Ligetin ja Beethovenin viulukonsertot, tiedossa on järkälemäinen paketti eri aikakausien musiikkia.

– Pitää olla älytön viulunsoiton yleiskondis päällä, ettei ole kuutamolla teknisen toteutuksen kanssa.

Kuusiston tuntuma musiikkiin kehittyy ja sinkoilee jatkuvasti eri suuntiin. Tällä hetkellä hänellä on tarve muuttua läpinäkyväksi, osaksi musiikin kokonaisvaltaisuutta.

– Vastapainona sille tosi aktiiviselle, ulospäin säteilevälle tyylille, jota olen yrittänyt kultivoida Tshaikovskia silmällä pitäen. Toisaalta kun tuo Ligetin konsertto taas vaanii tuolla... Siinä pitää päästää kaikkein hauskimmat ja alhaisimmat luolamiesvaistot läpi. Se on aina hyvä.

Pekka Kuusisto.
Henrietta Hassinen / Yle

Juuri Ligetin vuonna 1992 viimeistelty Viulukonsertto ilmentää osuvasti Kuusiston musiikillista persoonaa. Ensimmäisellä kerralla teos vaikuttaa omituiselta tutkimusmatkalta sävelten ja rytmin suhteisiin, mutta seuraavat kuuntelukerrat herättävät lisää ajatuksia. Lopulta korva on tottunut näennäiseen sekamelskaan ja kokonaisuus alkaa hahmottua.

– Vapaaimprovisaation flowtila on ainoa tapa, jolla teknisen puolen saa edes toteutumaan.

Kuusiston viulunsoittohaaveena on pystyä liikkumaan vapaasti tyylilajista toiseen erilaisilla soittotekniikoilla.

– Operaatio on aika pitkällä, muttei valmis. Kansanmusiikkityyli on tullut osaksi barokkisoittoa ja päinvastoin. Vapaaimprovisaatio on tullut osaksi nykymusiikin soittoa, mutta sitä pitää vielä viedä eteenpäin. Aika hyvä sillisalaatti alkaa olla – ei tarvitse erikseen ajatella, että mitäs stailia nyt vedetään.

Yle Radio 1 lähettää tunnelmia Meidän Festivaalilta pitkin tulevaa viikkoa: suorat lähetykset Yle Klassisen sivuilla 28.7. klo 20.50 ja 29.7. klo 18.50.