Analyysi: EU:n yhä vaikeampi kantaa ilmastopolitiikan johtajan viittaa

EU-komission tänään julkistama ilmastopaketti houkuttelee maita taakseen tarjoamalla joustoja. Joustot osoittavat, kuinka vaikea EU:n on pysyä ilmastonsuojelun johtajan roolissa, arvioi ilmastoasioihin perehtynyt toimittaja Jaana Kanninen.

Analyysit (Yle Uutiset)
Poliitikkoja Pariisissa
Huippupoliitikot riemuitsivat viiime joulukuussa Pariisin ilmastosopimuksen syntymistäChristophe Petit Tesson / Epa

Komission ilmastopaketti pyrkii toteuttamaan Pariisin ilmastosopimusta, josta maailma pääsi sopuun kovan kädenväännön jälkeen viime joulukuussa. Sen tavoite on pitää maapallon keskilämpötilan nousu ”selvästi alle” 2 asteen, ja mieluummin lähempänä 1,5 astetta.

Maapallon ilmasto lämpenee kuitenkin sellaista vauhtia, että 1,5 asteen tavoite on jo melko mahdoton, eikä kaksi astettakaan näytä kovin realistiselta.

Pariisin sopimus oli siinä mielessä jo syntyessään vanhentunut.

EU on kantanut kunnialla maailman johtajan viittaa ilmastonsuojelussa jo vuosien ajan. Mutta sen kantaminen jatkossa näyttää olevan yhä vaikeampaa.

Se johtuu siitä, että yksikään EU-maa ei halua luopua lyhyen tähtäimen eduistaan tippaakaan enempää kuin on aivan välttämätöntä. Tähän kastiin on luettava myös Suomi.

EU:n ilmastopolitiikasta on tullut ennen muuta politikointia. Politikoinnin tavoite on turvata kansalliset edut, ja sitä tehdään korkeamman tason matematiikkaa hyväksikäyttäen.

Kansallisten tavoitteiden edessä itse päätavoite – ilmastonmuutoksen hidastaminen – tuppaa unohtumaan.

Näin kävi myös keskiviikkona, kun komissio antoi esityksen (siirryt toiseen palveluun) siitä, miten sen päästöjen vähennystavoitteet saavutetaan ns. päästökauppasektorin ulkopuolella eli liikenteessä, maataloudessa, rakentamisessa ja jätehuollossa.

Toinen merkittävä ehdotus koski maankäytön muutoksia ja sitä, miten ne lasketaan mukaan ilmastotavoitteisiin. Tässä kohtaa kuvaan astuu Suomelle tärkeä metsänkasvu.

Suomi sai ja ei saanut läpi tavoitteitaan

Päästökauppasektorin ulkopuoliseksi tavoitteeksi Suomi sai kovemman luvun kuin oli odotettu. Suomen on vähennettävä päästöjä mm. liikenteestä 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Muiden jäsenmaiden lukemat vaihtelevat Bulgarian nollasta prosentista Ruotsin ja Luxemburgin 40:een.

Jotta tehtävä ei kävisi liian vaikeaksi, komission pakettiin on sisällytetty mittava joukko niin sanottuja joustomahdollisuuksia.

Paperi on tehty niin houkuttelevaksi, että jäsenmaat varmasti voivat hyväksyä sen. Siinä ei siis ole kyse ilmastonsuojelusta, vaan politikoinnista.

Suomi ja muut EU:n metsäiset maat ovat ajaneet sitä (siirryt toiseen palveluun), että metsänhoidolla ja sen myötä kasvavilla metsänieluilla voisi korvata päästöjä esimerkiksi liikenteessä tai maataloudessa.

Virallisen Suomen pettymykseksi metsänhoito ei mennyt komissiossa läpi, mutta ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen sanoin joustoille kuitenkin ”avattiin ovi”.

Jos uusia alueita metsitetään, sillä voi korvata päästöjä. Komission esityksen mukaan Suomi saisi hyödyntää metsänielujaan tällä tavoin korkeintaan 4,5 miljoonan (siirryt toiseen palveluun) hiilidioksiditonnin edestä vuodessa ja siis päästää tämän verran enemmän ilmastoa lämmittäviä kaasuja ilmakehään. Suomen vuotuiset päästöt ovat olleet 55–60 miljoonan tonnin hujakoilla.

Suomi on niin metsäinen maa, että joutomaiden metsittäminen ei voi olla ylen laajaa.

Niinpä ministeriöissä lasketaankin nyt hiki hatussa, voiko maamme käyttää hyödyksi tätä joustomahdollisuutta. Ympäristöjärjestöt kutsuvat sitä EU:n ilmastopolitiikan porsaanreiäksi.

Yle on koonnut ilmastonmuutosta käsittelevät jutut yhdelle sivulle. Tästä pääset sivulle.