Lapsuuden sankareita ja rallikuskihaaveita – Tuomas Rajalan ralliblogi

Omaan loppumattoman kiinnostuksen polttomoottoreihin. Tai oikeastaan liikkuviin laitteisiin, joissa on voimanlähteenä sähkö- diesel- tai bensiinimoottori ja kahdesta kuuteen pyörää. Vaikka nautin kovasti polttomoottorin tuottamasta äänimaailmasta, olen kokenut vahvoja elämyksiä mm. Teslan Model S P85D:n ohjaimissa. Nelivetoinen sähkösuperauto jättää kiihtyvyyden tunteessa Ferrarit ja Lambot nuolemaan näppejään.

Ralliradio
Tuomas Rajala omaa lapsenomaisen innostuksen autoiluun.

En ole niinkään kiinnostunut moottorin sisäisistä tapahtumista, vaikka tiedän polttomoottorin toimintaperiaatteen. Minulle tärkeintä on se mitä moottorin sisällä käynnissä oleva tapahtumareaktio aiheuttaa ratin tai ohjaustangon takana. Voisinkin sanoa rakastavani ajamista autoilla, moottoripyörillä ja mönkkäreillä.

Alén on edelleen pelimies vailla vertaansa.

Tuomas Rajala

Rakkauteni nopeisiin autoihin on syntynyt pikkupoikana Jyväskylän Suurajoissa. Lapsuuden sankareitani olivat Juha Kankkunen, Ari Vatanen ja Markku Alén. Heistä viimeisimmän – Maximum Attackin – olen saanut kunnian tavata muutamaan otteeseen aikuisiälläni. Viimeisin kohtaaminen tapahtui naapurimaa Virossa, jossa pääsin nautiskelemaan Herra Alénin kyydistä Autoring24 -moottoriradalla.

Reipas kuusikymppinen Alén on edelleen pelimies vailla vertaansa, eikä lapsenomainen innostus nopeisiin autoihin ole kadonnut mihinkään. Saati kyky viedä autoa todella kovaa. Lapsenomaisen innostuksen autoiluun omaan itsekin, mutta ajotaidot eivät ole valitettavasti päässeet kehittymään lähellekään rallilegendan vastaavia.

Tuomas Rajala omaa lapsenomaisen innostuksen autoiluun.
Tuomas Rajala debytoi Ralliradion reportterina.

En silti suostu vieläkään hautaamaan haaveita rallikuskin urasta. Elättelen toivoa lottovoitosta jonka turvin minulle avautuisi paikka omasta tallista MM-sarjan kahlaamiseen. Projektia varmaankin helpottaisi se, että muistaisin aika-ajoin tuupata lottokupongin sisään peliluukulla.

Kyllähän miehellä pitää leikkikaluja olla.

Tuomas Rajala

Järeän Veikkausvoiton uupuminen ei ole kuitenkaan estänyt moottoriurheilun harrastamista. Autoja tutumpia kulkineita ovat moottoripyörät, joita löytyy tallista tällä hetkellä neljä. Se on minimilukumäärä, sillä sopiva prätkä pitää löytyä niin asfalttiradalle, enduropolulle kuin nakkikioskilla käymiseen. Yhdelle pyörälle en tosin ole vielä keksinyt perustetta, mutta kyllähän miehellä pitää leikkikaluja olla. Ralliiauto siintää edelleen haaveissa. Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Toyota Celica tai Lancia Delta.

Ralliradion tiimin jäsenyys on minulle suuri kunnia. Vaikka viime vuosina Jyväskylän Suurajojen (en oikein vieläkään ole sisäistänyt Neste Ralli –nimeä) on jäänytkin hieman vähemmälle, on tapahtuma vailla vertaansa. En olisi uskonut pikkupoikana pätkän varrella nopeita ja kovaäänisiä autoja ihastellessani, että jonain päivänä olisin osa tiimiä, joka toteuttaa rallilähetykset moottoriurheilevalle kansalle.

Seuraa kuinka suosikkisi pärjäävät MM-rallissa! Lataa Uutisvahti tästä: http://yle.fi/uutisvahti/