Suuri tanssilava hehkui suurten ikäluokkien nuoruutta – vilkkaimpina vuosina putkakin täyttyi nuorisosta

Rengon Sotkalinnan lava valmistui vuonna 1965 varsin otolliseen aikaan. Sodanjälkeiset lapset olivat nuoria aikuisia ja kaipasivat menoa viikonloppuihinsa. Sotkalinnan tanssit vetivät tuhatpäiset yleisöt ja isot starat saapuivat keikalle jopa helikoptereilla. Suuret ikäluokat kuitenkin kasvoivat, ja Etelä-Suomen suurin tanssilava hiljeni. Tänä vuonna lavalla on järjestetty talkoovoimin vain yhdet tanssit.

kulttuuri
Sotkalinnan putka
Timo Leponiemi / Yle

Pieniä tanssilavoja löytyi liki joka kylältä, kun Rengossa päätettiin rakentaa todellinen suurlava. Tanssilavan rakensi paikallinen urheiluseura Länsi-Rengon Esa. Sotkalinnan lava valmistui talkoovoimin ja lahjoituksin keväällä 1965. Lavan suosio hämmensi jopa järjestäjät.

– Meno oli silloin hämmästyttävän vilkasta. Avajaistansseihin myytiin 2000 lippua ja seuraavinakin lauantaina yli tuhat lippua joka lauantai. Huippu oli yksi juhannusaatto, kun täällä oli 4500 henkeä. Tuolloin täällä oli kolme tanssipaikkaa, vanha työväenyhdistyksen lava, nuorille pop-lava tuossa nurmikolla ja tämä iso lava, kertoo Rauni Salo, joka oli tuolloin urheiluseura Länsi-Rengon Esan puheenjohtaja.

Sotkalinnan lava
Sotkalinnan lava veti juhannusjuhlille jopa 4500 henkeä. Isot artistit lensivät paikalle helikopterilla.Timo Leponiemi / Yle

Lava syntyi urheiluseuran aloitteesta, kun nuoret halusivat seudulle lisää toimintaa. Sotkalinnan lavaa on kutsuttu renkolaisten Finlandia-taloksi, sillä se muistuttaa ulkomuodoltaan kuusi vuotta myöhemmin rakennettua Alvar Aallon Finlandia-taloa. Linja-autot kuljettivat ihmisiä tanssilavalle maakunnan joka kolkasta.

– Kyllä se oli varmaan tämä erikoisuus, joka kiinnosti yleisöä. Samoin hyvä mainostus. Kun yleisö näki, millainen paikka tämä on, niin se lisäsi mainetta ja uteliaisuutta.

Suuria staroja helikopterilla

Suurimpia tähtiä Sotkalinnassa olivat Irwin Goodman ja Eino Grön. Molemmat tulivat keikalle jopa helikopterilla.

– Goodman tuli juhannuskeikalle helikopterilla. Se laskeutui Sotkan risteykseen pellolle ja sieltä hänet haettiin autolla tänne. Keikalta Irwin poistui takaovesta, kun hänet olisi revitty muuten kappaleiksi, Rauni Salo muistelee.

Juhannusjuhlat olivat päätapahtuma, johon hankittiin tähtiä isolla rahalla.

– Sotkalinnan lava taisi toimia esikuvana tuleville juhannusjuhlille. Esiintyjiä oli paljon ja ne olivat tosi arvokkaita, mutta yleisöäkin oli paljon ja riski kannatti.

Rauni Salo ja Anne Laulajainen
Sotkalinnan lavaa on kutsuttu myös Finlandia-taloksi sen ulkomuodon perusteella. Rauni Salo ja Anne Laulajainen pitävät huolta jo 51 vuotta toimineesta suurlavasta.Timo Leponiemi / Yle

Tanssilavalla oli myös oma putka, johon rähinöitsijät pääsivät selvittelemään itseään. Putkaan oli välillä ruuhkaa.

– Nuoriso oli aika irstasta. Niitä oli pakko laittaa telkien taakse. Äänekkäitä ja riehuvia pikkuhumalaisia ei voinut yleisön joukossa sietää ja pitää, sanoo Rauni Salo.

Kerralla putkassa huilasi pari kolme ihmistä. Vilkkaimpina iltoina sekä miesten että naisten puolet olivat täynnä.

Sotkalinnan kulta-aikaa kesti reilut kymmenen vuotta. Samoin kuin muiden suurten lavojen, niiden suosio hiipui pikkuhiljaa.

Urheiluseuralta säätiölle

Kulta-ajan jälkeen Sotkalinna eli vaihtelevia vaiheita. Lavaa vuokrasi useampikin yrittäjä. Osalta vuokrat jäivät maksamatta ja tanssilavan omistaja jäi nuolemaan näppejään.

Vuonna 1994 tanssilavasta huolehtimaan perustettiin Sotkalinna-säätiö. Nykyisin se vastaa lavan toiminnasta. Säätiön hallituksen puheenjohtaja Anne Laulajainen tietää, että värikkäiden vaiheiden vuoksi säätiön piti alkuvuosina maksaa artisteille suoraan käteisellä. Nyt luottoa on sen verran, että keikkapalkkiot saa taas maksettua laskullakin.

Alusta saakka Sotkalinnan lavaa on rakennettu ja ylläpidetty talkoovoimin. Iso rakennus vaatii jatkuvaa kunnossapitoa. Viimeisimpänä lavalla on kunnostettu keittiötiloja.

Tänä kesänä vain yhdet lavatanssit

Takavuosien suursuosioon ei ole enää paluuta, pohtii Rauni Salo.

– Tänä päivänä ei saa sellaista yleisömäärää liikkeelle millään. Ennen kaikkea orkesterit ovat niin arvokkaita. Jos väkeä tulee pari-kolmesataa henkeä, homma menee vekselivetoiseksi ja tanssien pito loppuu äkkiä.

Tällä vuosikymmenellä Sotkalinnan tansseissa on käynyt 300-500 henkeä. Tänä kesänä lavalla järjestetään vain yhdet lavatanssit Rengon markkinoiden yhteydessä. Sen lisäksi lavalla järjestetään häitä ja muita tapahtumia, joita pyritään saamaan lisää, sanoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Anne Laulajainen.

Laulajainen vastaanottaa artistit, huolehtii lipunmyynnistä ja lavan puffetista. Hän muistaa isoista lavasuosikeista muun muassa Dannyn isot showt. Hyviä muistoja hänellä on myös Paula Koivuniemestä, Janne Tulkista ja Kari Vepsästä.

– Symppiksiä kaikki, sanoo Anne Laulajainen.