Triathlonisti treenaa avovesiuintia mieluiten syvässä vedessä, ettei "käsi osu mihinkään"

Triathlonissa uidaan, pyöräillään ja juostaan, eikä ihan pieniä matkoja. Etenkin uinti avovesissä voi olla monelle triathlonistille alussa vaikeaa. Inhottaa, jos käsi osuu johonkin, sanoo seinäjokelainen triathlonisti Niina Mäenpää. Avovesiuintiinkin toki tottuu vähitellen.

urheilu
Seinäjokelainen triathlonisti Niina Mäenpää lähdössä aamu-uinnille.
Seinäjokelainen triathlonisti Niina Mäenpää lähdössä parin kilometrin aamu-uinnille. Elina Niemistö / Yle

Seinäjoen Tanelinlammella on lämmin ja vesikin reilusti yli 21 asteista. Useita kuntouimareita kiertää lampea tänäkin aamuna – ja ainakin yksi tositreenaaja. Hän on triathlonisti Niina Mäenpää, jonka kauden päätapahtuma siintää neljän viikon päässä: Kööpenhaminan Ironman-kilpailu, eli triathlonin täysmatka.

Mäenpää ui tänä aamuna reilun kahden kilometrin lenkin. Täyspitkässä triathlonissa uidaan melkein tuplasti enemmän eli 3,8 km. Päälle poljetaan pyörällä 180 km ja kolmanneksi juostaan vielä marathon, reilut 42 km. Siis ihan peruskuntoilijan hommaa.

– Istumatyöläiselle liikkuminen työpäivien jälkeen on tervetullutta, kuittaa Mäenpää.

Uinti monelle kynnys

Niina Mäenpää on treenannut triathlonia vasta viitisen vuotta, mutta kokemusta on jo kertynyt. Viime kesänä hän veti ensimmäisen täyden triathlonin Frankfurtissa, Saksassa, melkein neljänkymmenen asteen helteessä.

Vapaauinnin hän joutui opettelemaan lähes nollasta. Muutamasta metristä aloitettiin. Ensimmäinen talvi kului uimahallissa ja seuraavana kesänä siirryttiin ihan uuteen lajiin: avovesiuintiin. Se on monelle triathlonia aloittavalle kynnys.

– Juoksu ja pyöräily ovat luonnollisia, kaikkihan osaavat ne. Suurimmalle osalle uinti on vaikein. Mutta porukassa kun menee aluksi pieniä matkoja ja totuttelee vähitellen, rohkaisee Mäenpää.

Niina Mäenpää treenaa Kööpenhaminan Ironman-kisaan Seinäjoen Tanelinlammella.
Niina Mäenpää treenaa Kööpenhaminan Ironman-kisaan Seinäjoen Tanelinlammella. Elina Niemistö / Yle

"Järvessäkin voi olla merihirviöitä"

Avovesissä uimiseen liittyy monenlaista. Olosuhteet voivat olla kovasta aallokosta pläkkiin, vedet järvistä meriin. Niina Mäenpää tykkää uida syvissä vesissä. Tanelinlammessa on syvää, rauhallista ja kirkas vesi, eikä vastaan tule yllätyksiä.

– En mene esimerkiksi Seinäjoella Kyrkösjärveen, kun ei tiedä, mitä siellä veden alla on. Inhottaa, jos käsi osuu johonkin, Mäenpää perustelee. Kyrkösjärvessä, joka on tekojärvi, tunnetusti ajelehtii turvelauttoja ja veden alla voi piillä vaikka puita tai kantoja.

Ja joskus mielikuvitus alkaa oikein laukata.

– Järvessäkin voi olla merihirviöitä, kuollut hirvi tai haaksirikkoutunut laiva tai ihan mitä vaan, hän sitten nauraa.

– Pitää yrittää uidessa miettiä jotain ihan muuta. Mutta kyllä täälläkin joskus säikähtää, kun kalaparvi ui edestä. Vaikka ne ovat sellaisia pieniä sinttejä.

Perusuintia on hyvä treenata siis kotilammessa, mutta aallokkoharjoitusta pitää silti lisäksi saada. Sellaiset uintitreenit Mäenpää tekee mökillä Virroilla tai Vaasan edustalla meressä.

Uimarin poiju mukaan

Uimarin apuna on onneksi varusteita, jotka helpottavat. Triathlonistit uivat märkäpuku yllä ja moni pitää mukanaan myös poijua. Märkäpuvussa on kelluttava ominaisuus. Sama ominaisuus on poijulla, ja lisäksi se näkyy muille vesillä kulkijoille.

uimarin poiju
Vyötärölle kiinnitettävä uimarin poiju pitää pinnalla ja tekee avovesiuimarista näkyvän. Elina Niemistö / Yle

Uimarin poiju on noin 50x20 senttinen puhallettava pussi, johon voi laittaa vaikka auton avaimet sisälle. Se sidotaan vyötärölle ja se kelluu uimarin perässä nilkkojen kohdalla. Se on kirkas väriltään, joten se on helppo huomata kaukaakin.

– Se näkyy rantaan ja veneilijöille. Kun uit vedessä, niin ei näe eikä kuule oikein mitään. Jos moottorivene on lähellä, kuuluu vaan sellasta sirinää. Tämän avulla muut näkevät.

Järvitreeneihin Mäenpää ottaa usein myös miehensä mukaan.

– Kun yksin uin, niin kyllä välillä pelottaa. Mies menee veneellä ja kalastelee samalla. Aina välillä tulee tarkistettua, että onko se tarpeeksi lähellä.

Kilpailussa voi tapahtua vaikka mitä

Kilpailutilanteessa uiminen on toisenlaista. Silloin uidaan porukassa ja on keskityttävä pysymään linjalla. Silloin tulee osumia lähinnä kilpakumppanien kanssa.

Vierusuimari oksensi ja jouduin uimaan sen läpi.

Niina Mäenpää, triathlonisti

Kaikenlaista voi toki silloinkin sattua.

– Barcelonassa oli niin kova aallokko, että kun kisa alkoi, tulin ensimmäisen aallon mukana saman tien takaisin rantaan. Ja sitten vierusuimari oksensi ja jouduin uimaan senkin läpi, Mäenpää kertoo.

– Kyllä nää meriuinnit aina vähän hirvittää.

Kööpenhaminan Ironman-kisassa elokuussa uidaan meressä ja todennäköisesti satama-altaassa. Silloin aallokko voi ainakin olla maltillisempaa.

Triathlon on uusi marathon

Niina Mäenpää kuuluu kymmenen hengen Aqua Plus -tiimiin, joka harjoittelee Kai Söderdahlin ohjaamana. Söderdahl oli viime vuonna Hawaijin Ironman-kisassa ikäluokkansa toinen. Mäenpää ei silti haaveile Hawaijin kuuluisasta kisasta.

– 25 asteen lämpökin on melkein liikaa. Viime kesänä ei ollut Seinäjoella koko kesänä oikeastaan yli 20 asteen päiviä, kun sitten Frankfurtissa oli melkein 40 lämmintä. Tavoite oli päästä maaliin ja pitää järki päässä. Tämä on kuitenkin vain harrastus, toteaa Mäenpää.

Sama tavoite lienee siis hyvä Kööpenhaminassakin, vaikka hän toivookin alittavansa 12 tunnin ajan.

Urheilusuoritusta siis kestää täysmatkalla koko päivän, kellon ympäri. Kuulostaa hullulta. Silti triathloniin on hurahtanut yhä useampi suomalainen. Mäenpää kertoo, että joka kesä on entistä enemmän harrastajia kisoissa mukana. Kasvu on ollut huimaa viime vuodet.

– Triathlon on selvästi nyt uusi marathon, arvioi Mäenpää. – Eikä se ole hullu laji. Matkoja on erilaisia. Ja jos minä pystyn, kyllä tähän muutkin pystyvät.