1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Louhos on ei-toivottu naapuri – tontinostajalle se voi tulla ikävänä yllätyksenä

Asukkaat vastustavat kiihkeästi louhoshankkeita Uudellamaalla, jossa rakennetaan kiivaaseen tahtiin. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan louhokset pitäisi merkitä yleiskaavaan, jotta asukkaiden, rakennusyhtiöiden ja luontoarvojen välisiltä ristiriidoilta vältyttäisiin. Nykytilanteessa asunnon ostaja voi kokea ikävän yllätyksen, kun naapuritontille perustetaan louhos.

Kotimaan uutiset
Minna Vikström pelkää, että naapuritontille suunniteltu louhinta- ja maankaatopaikka rikkoo pihapiirin luonnonrauhan.
Minna Vikström pelkää, että naapuritontille suunniteltu louhinta- ja maankaatopaikka rikkoo pihapiirin luonnonrauhan.Meira Valtonen / Yle

Minna Vikström rakensi miehensä kanssa unelmiensa hirsitalon Nurmijärven Nukariin kolme vuotta sitten. Pariskunta kaipasi luonnonrauhaan, pois kaupungin pölystä ja metelistä.

Jylhän kuusimetsän keskellä pölyallergioista kärsivän naisen on helppo hengittää raikasta ilmaa.

– Rakkaudella on rakennettu omaa kotia tänne luonnonhelmaan ja tarkoitus olisi tässä viihtyä koko loppuelämä.

Vasta talon valmistuessa vuonna 2013 pari sai tietää, että infrarakennusyhtiö Kreate hakee ympäristölupaa kallion louhinnalle, murskaukselle ja maankaatopaikalle, joka sijaitsee noin kolmen sadan metrin päässä Vikströmien tontilta.

– Metelin ja pölyn määrä tulee olemaan järkyttävä. Jännittää, voiko täällä omalla pihalla enää ollenkaan olla. Rekkaliikenne tuhoaa tämän luonnonrauhan, Minna Vikström sanoo.

Kreaten yksikönjohtaja Mika Kari vakuuttaa, että läjitettävä maa-aines on puhdasta ja yhtiö pyrkii minimoimaan ympäristövaikutukset. Desibelit pysyvät hänen mukaansa sallitulla tasolla. Haastatteluhetkellä Kari ei tosin muista, mikä sallittu taso on.

Vikströmien talo sijaitsee jylhän metsän siimeksessä.
Vikströmien talo sijaitsee jylhän metsän siimeksessä.Meira Valtonen / Yle

Viitasammakko, merilohi ja vuollejokisimpukka viihtyvät lähialueilla

Kreaten Uudenmaan ely-keskukselle tekemän selvityksen mukaan yhtiön varsinaiselta toiminta-alueelta ei löytynyt uhanalaisia lajeja. Lähellä sijaitsevassa lammessa on kuitenkin havaittu viitasammakko, jonka pesimis- ja levähdyspaikat pitäisi pyrkiä säilyttämään luonnonsuojelulain mukaan.

Kun tiellä menee kymmeniä kuorma-autoja, niin kouluun kulkevat lapset ovat vaarassa.

Minna Vikström

– Viitasammakkoselvitys on tehty ja sen perusteella on muutettu suunnitelmaa, että ei häiritä niiden elinympäristöä, Kari sanoo.

Hulevedet yhtiö aikoo suunnata Vantaanjokeen, jota on kunnostettu uhanalaisen meritaimenen kutupaikaksi. Samoissa vesissä viihtyy myös uhanalainen vuollejokisimpukka. Vantaanjoen Natura 2000 -alue sijaitsee noin 4,5 kilomertin päässä vesien laskupaikasta.

– Hulevedet menevät selkiytysaltaiden läpi ja päästövesistä otetaan näytteitä, että niissä ei ole epäpuhtauksia, Kari toteaa.

Tässä lammikossa on havaittu viitasammakko.
Tässä lammikossa on havaittu viitasammakko.Meira Valtonen / Yle

Koululaiset, rekat ja pyöräilijät samalle reitille

Minna Vikström ei ole vakuuttunut Karin puheista. Hän pelkää lähellä sijaitsevan, paikallishistoriallisesti arvokkaan Rantalan tilan peltomaiseman säilymisen sekä Rantakulmantiellä liikkuvien lasten puolesta.

– Kun tiellä menee kymmeniä kuorma-autoja, niin kouluun kulkevat lapset ovat vaarassa. Pyöräreiteillä ei voi pyöräillä sen jälkeen, kun rekat ajelevat. Nytkään ei meinaa mahtua henkilöautolla ohi, jos isompi auto tulee vastaan.

Keski-Uudenmaan ympäristökeskus päättää alkusyksyllä, saako yhtiö ympäristöluvan maankäsittelytoiminnalleen.

Vantaalla kiistaa louhoksesta: "On savupiipun sortumaa, halkeamia perustuksisssa ja tiiliseinissä"

Asukkaiden vastustusta on herättänyt myös Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydessä sijaitseva louhinta-alue, jossa Lemminkäinen on tehnyt räjäytyksiä ja pumpannut pohjavesiä. Vantaan kaupungin omistama alue on laajentunut vuosien saatossa, ja nyt Lemminkäinen hakee uutta lupaa kallionmurskaukselle.

Korjaukset ovat maksaneet kymmeniä tuhansia euroja.

Ari Häkkinen

Puolen kilometrin päässä Seutulassa asuvan Ari Häkkisen talon louhoksen puoleista seinää peittää paksu pölykerros, vaikka talon ja louhoksen välissä kasvaa metsää.

Häkkisen mukaan hänen kaksi taloaan ja naapuruston kiinteistöt ovat vaurioituneet Lemminkäisen toiminnan vuoksi.

Häkkinen ja hänen neljä naapuriaan ovat valittaneet Lemminkäiselle rakennusten kärsimistä vaurioista. Asukkaiden mukaan vauriot ovat tulleet samanaikaisesti rajujen räjäytysten jälkeen, pääasiallisesti vuonna 2013.

– On savupiipun sortumaa, halkeamia perustuksisssa ja tiiliseinissä. Savut tulevat sisälle, kun savumuurit ovat hajonneet eikä tulisijoja voi käyttää. Toisesta talostani ehtyi vesi ja kumpaankin taloon on tullut halkeamia. Korjaukset ovat maksaneet kymmeniä tuhansia euroja, Häkkinen sanoo.

Lemminkäinen on teettänyt asiasta oman selvityksensä, jonka perusteella yhtiö on kiistänyt korvausvaatimukset perusteettomina. Yhtiöstä ei haluttu kommentoida asiaa Ylelle.

Poliisi on tutkinut asiaa räjähdesäännösten rikkomisena, mutta sen mukaan Lemminkäinen ei ole rikkonut lakia. Yhtiön korvausvelvollisuuteen poliisi ei ottanut kantaa. Häkkinen harkitsee asian viemistä oikeuteen.

Ari Häkkisen mukaan muun muassa tämä halkeama on aiheutunut Lemminkäisen räjäytyksistä.
Ari Häkkisen mukaan muun muassa tämä halkeama on aiheutunut Lemminkäisen räjäytyksistä puolen kilometrin päässä sijiatsevalla louhintapaikalla.Lauri Pönni / Yle

SLL: Louhokset yleiskaavaan, betoni kierrätykseen ja maa-aines verolle

Nurmijärven ja Seutulan lisäksi Uudellamaalla on vireillä kymmenkunta louhoshanketta, joiden ympäristövaikutuksia Ely-keskus on arvioinut.

Siinä haaskataan luonnon resursseja, kun eri yhtiöt kilpailevat erilaisilla hankkeilla keskenään.

Tapani Veistola, erityisasiantuntija, SLL

Suomen luonnonsuojeluliiton SLL:n erityisasinatuntijan Tapani Veistolan mielestä asukkaiden, luonnon ja rakennusyhtiöiden väliset ristiriidat voitaisiin välttää, jos louhintapaikat merkittäisiin etukäteen yleiskaavaan ja muut alueet jätettäisiin rauhaan.

– Myös yhtiöt hyötyvät siitä, jos heille kaavassa varataan tällainen louhimoalue. Sen jälkeen paikan lähelle ei annettaisi enää rakennuslupia asutukselle, joka joissakin tapauksissa voi johtaa louhimon sulkemiseen ennen aikojaan. Samalla voitaisiin suunnitella louhimoalueen jälkikäyttö vaikka rakentamista varten.

Suomen luonnonsuojelulliton mukaan muun muassa nämä louhokset ovat ristiriidassa luontoarvojen kanssa.
SLL:n mukaan muun muassa Inkoon Joddböleen, Kirkkonumen Vuohimäkeen, Vantaan Riipilään sekä Helsingin Östersundomiin suunnittellut hankkeet ovat räikeästi ristiriidassa luontoarvojen kanssa.Yle Uutisgrafiikka

Kun louhintapaikat olisivat isompia ja harvemmassa kuin nykyään, metsät eivät pirstoutuisi.

– Siinä haaskataan luonnon resursseja, kun eri yhtiöt kilpailevat erilaisilla hankkeilla keskenään, Veistola sanoo.

Entä mitä Veistolan ideasta ajattelee infrarakennusyhtiö Kreaten yksikönjohtaja Mika Kari?

– Onhan se ideana ihan hyvä, mutta valitettava tosiasia on, että se aiheuttaa valtavan kustannuspaineen, jos kaikki kiviaines tulee yhdestä isosta kohteesta kaupunkitaajamissa. Se ei ole kuljetuksellisesti tehokasta ja sitä kautta liikennepäästöt ovat huomattavasti isompia. Myös hintataso nousee sitä myöten.

Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin asiantuntijalle Jyri Mikkolalle Karin perustelut eivät riitä.

– Kokonaiskuvassa se hiilidioksidipäästöjen määrä, joka tulee siitä, että ajetaanko kiviainekset tietyllä alueella vähän lähempää tai kauempaa, on mitätön. On silkkaa jeesustelua perustella yhdenkään arvokkaan luontokohteen tuhoamista kivilouhoksen alle siihen vedoten.

Mikkola ja Veistola kuitenkin arvostavat joidenkin isojen yhtiöiden, kuten Ruduksen, toiminnassa sitä, että nämä ovat ryhtyneet kierrättämään purettujen rakennusten kiviainesta. He toivovat, että useammat yhtiöt aktivoituvat kierrätyksessä, jotta uusia louhimoita ei tarvittaisi niin paljon.

– Esimerkiksi Tanskassa on maa-ainesvero, jolla yritetään ohjata toimintaa siten, että säästettäisiin luonnon kallioita ja siirryttäisiin kierrätykseen, Veistola kertoo.

Lue seuraavaksi