Metsähallitus korvaa pitkospuita teräksellä ja kivimurskalla - retkeilijä kaipaa puuta jalkojensa alle

Pitkospuiden asentaminen retkeilyalueelle maksaa Metsähallituksen luontopalveluille 20 000 euroa kilometriltä. Pitkospuut pitää uusia 10 - 15 vuoden välein ja Metsähallitus onkin kokeillut niin harjaterästä, kivimurskaa kuin muovikomposiittia puun korvikkeena. Harjateräs sai tyrmäyksen retkeilijöiltä.

Kotimaa
teräsristikko portaat Auttiköngäs retkeilyalue Metsähallitus
Jarmo Honkanen / Yle

Hellepäivänä Auttikönkään putouksella Rovaniemen rajamailla retkeilevä Juha Parpala asteli köysikaiteilla rajatulla sorapolulla ja kiipesi harjateräksestä tehtyjä portaita, mutta mieluiten hän olisi kävellyt luonnontilaisella polulla tai puisilla pitkoksilla.

– Tällaiset jämerät rakenteet ehkä sopivat paikkoihin, joissa on enemmän kulkijoita, mutta erämaaoloissa tunnelma kyllä kärsii ylirakentamisesta, Parpala pohtii.

Metsähallituksen luontopalvelut on rakentanut uusista materiaaleista helppokulkuisia reittejä, jotta retkeilijät pysyisivät reiteillä ja välttäisivät kuluttamasta luontoa muualla. Puistonjohtaja Hely Juntunen Metsähallituksen Lapin luontopalveluista kertoo, että Pallastunturilla eroosio on syönyt pahasti maisemaa, jossa moni on kulkenut omia polkujaan.

Teräs kestää 10 kertaa kauemmin

Hankalien ja vetisten paikkojen yli auttavat pitkospuut ovat retkeilijöiden mieleen, mutta Metsähallitukselle niiden uusiminen alkaa olla liian kallista ja aikaa vievää. Osia retkeilyreiteistä on jouduttu Auttikönkäälläkin sulkemaan, koska lahot pitkospuut kävivät vaaralliseksi. Nyt kurun yli johtaa teräsristikosta rakennettu silta.

– Jos vaihtoehtona on materiaali, joka kestää kymmenen vuotta ja materiaali, joka kestää jopa sata vuotta, niin kyllä pitää miettiä kannattaisiko käyttää pitkäikäisempää ja pidemmän päälle edullisempaa materiaalia, Juntunen toteaa.

Puuta vain Suomen ja Viron retkeilyreiteillä

Kaikilla Lapin retkeilyalueilla on jotain kivimurskasta, sorasta tai teräksestä tehtyä. Kriittistä palautetta on tullut eniten muiden muassa Levillä ja Pallas-Ylläksellä käytetyn harjateräksen ulkonäöstä, joka ei kävijöiden mukaan luontoon sovi. Juntunen puolustaa terästä sanomalla, että se ei ole sateella liukas puun tapaan ja lumikin putoilee ristikon läpi, eikä paakkuunnu kuten puupitkoksen päälle.

Kallioon pultattu teräsristikko ei myöskään liiku roudan tai lumen vaikutuksesta. Maailmalla retkeilyalueita kierrellyt Juntunen kertoo, että puu on tuiki harvinainen materiaali retkeilyaluerakentamisessa.

– Puu on hyvä vetisiin paikkoihin, siellä se pysyy pinnalla, Juntunen sanoo. Suoalueilla puupitkokset siis uusitaan sitä mukaa kun rahaa on. Kuivalla maalla mietitään jatkuvasti muiden materiaalien sopivuutta. Lapissa pitkospuita on yli 130 kilometriä.

Koiran tassuille teräsristikko ei sovi

Useita vuosia jatkuneet kokeilut ovat Juntusen mukaan osoittaneet, että kaikki testatut materiaalit ovat käyttökelpoisia ja kivi esimerkiksi erinomainen materiaali porrasrakenteissa.

Auttikönkään rotkomaisemissa miehensä ja koiransa kanssa retkeillyt hollantilainen Arianne Oostra palaa parkkipaikalle intoa puhkuen ja maisemista vaikuttuneena.

– Terässiltaa pitkin oli helppo kävellä, mutta kyllä puu tietysti näyttää kauniimmalta. Meidän pienelle koiralle kävely oli kyllä vähän hankalaa ja sitä piti välillä kantaa.

Se, mitä jalkojen alla oli, on kuitenkin sivuseikka. Rauha, hiljaisuus ja jylhät maisemat ovat jotain, minkä vuoksi pariskunta ajelee Hollannista Lappiin harva se vuosi.