Onnellisia ovat he, jotka elävät hetkessä – ja espoolaiset!

Sun juttu -sarjassa selvitimme tällä kertaa, missä asuvat pääkaupunkiseudun onnellisimmat ihmiset. He löytyvät Espoosta, mutta kokonaisuudessaan suomalaiset ovat muutenkin onnellista porukkaa. Onnellisuusprofessori ei usko Einon Leinon onnen kätkemiseen.

Kotimaa
Elina Ryhänen, Noora Ollikainen, 7, ja Milla Oksa, 7. Espoon Mellstenin uimarannalla.
Elina Ryhänen, tyttärensä Noora Ollikainen, 7, ja Milla Oksa, 7 viettivät aurinkoista tiistaita Espoon Mellstenin uimarannalla. Espoolaiset ovat THL:n tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun onnellisimpia ihmisiä.Yle / Markus Heikkilä

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan.

Siinäpä ohjeistus suomalaiseen sielunmaisemaan. Kun ulkomaalaisille yrittää selittää sanonnaksi jäänyttä Eino Leinon runon pätkää, heidät valtaa epäusko.

– Ei voi olla. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Mikä teitä vaivaa, hämmästeli eräs brittiläinen sanonnan kuullessaan muutama vuosi sitten.

sun juttu

Miksi juuri tämä elämänohje on jäänyt kaikumaan suomalaisten mieliin? Kai se Leino joskus sanoi jotain iloistakin? Mitä järkeä tuossa sanonnassa yleensäkään on?

– Ei mitään järkeä. Se kertoo tietystikin Eino Leinon sen hetkisestä tunnetilasta, joka oli hyvin vaihteleva. Eino Leinolla on myös hyvin onnellisia pätkiä, opastaa "onnellisuusprofessori" Markku Ojanen.

Ojanen on Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori ja hän toimi myös yliopiston psykologian laitoksen johtajana ennen eläkkeelle jääntiään. Hän on tutkinut paljon ihmisten onnellisuutta.

- Ihmissuhteet luovat onnellisuutta myös työelämässä, totesi Markku Ojanen Pohjolan lääkäripäivillä Oulussa.
Onnellisuusprofessori Markku Ojanen.Erno Serkosalmi / Yle

– Itse sanon ”kellä onni on, se onnen näyttäköön ja olkoon onnellinen onnestaan". Taiteilijalla on kuitenkin oikeus kuvata omia tuntojaan. Ja varmaan osin sellaisia suomalaisiakin tuntoja, että meillä on tämmöinen outo suomalaisuuskuva vähän rasitteena, joka tulee usein vastaan, Ojanen selventää.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten. Kell’ onni on, se käyköön korpehen ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan ja hiljaa iloitkohon onnestaan, Leino jatkaa runossaan Laulu onnesta.

Espoolaiset ovat pääkaupunkiseudun onnellisimpia

Tämä ohjeistus näyttää unohtuneen espoolaisilta. Nuo pirulaiset kun ilakoivat Mellstenin uimarannalla, Westendin nurkilla täysin vailla häpeää onnestaan. Täällähän nauretaan ja hymyillään!

Espoo Mellstenin uimaranta.
Espoon Mellstenin uimarannalla jumpattiin musiikin tahtiin ja kaikilla oli niin mukavaa.Yle / Markus Heikkilä

Aurinko hellii vihdoinkin heinäkuun lopun lomailijoita tiistaisena iltapäivänä. Rannassa rakennetaan hiekkakakkuja, jumppaohjaajat hyppyyttävät niin lapsia kuin aikuisia ja iloinen musiikki soi. Kahvilan terassilla nautitaan jäätelöä ja limpparia.

Kyllä espoolaisten nyt kelpaa. No, sinilevä sentään kiusaa myös Espoossa, eikä veteen menemistä suositella.

THL:n Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan viime vuonna espoolaiset olivat pääkaupunkiseudun onnellisinta porukkaa. Kun heiltä tutkimusta tehtäessä kysyttiin kuluneista neljästä viikosta, 51,7 prosenttia koki olleensa onnellisia suurimman osan ajasta.

Pääkaupunkiseudun onnellisuusmestaruus tuli toki melko marginaalisella erolla, koska hyvänä kakkosena tulivat vantaalaiset 50,3 prosentin osuudella. Helsinkiläisistä 47,3 prosenttia oli suurimman osan ajastaan onnellisia.

Suomalaiset eivät kärsi häpeästä ja alakulosta

Tiistaina Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi oman onnellisuustutkimuksensa (siirryt toiseen palveluun). Sen mukaan 80 prosenttia uusmaalaisista koki oman elämänsä joko hyvin tai melko onnellisiksi. Se vastasi koko Suomen kansan keskimääräistä onnellisuutta.

Parin vuoden takaisessa onnellisuustutkimuksessa Suomi oli EU-maista viidenneksi onnellisin. Tutkimuksia ja onnellisuuden indikaattoreita on paljon, mutta pääviesti on, että suomalaiset ovat olleet verrattain onnellisia jo vuosikausia.

– Mantra jota hoetaan on, että suomalaiset ovat sulkeutuneita, melankolisia, kateellisia. Tällaista saa paljon kuulla. Esimerkiksi siitä suomalaisten heikosta itsetunnosta, joka on täyttä humpuukia. Miten voidaan olla sellaisia, jos ollaan aina onnellisimpien joukossa, kun kansakuntia verrataan, tuhahtaa onnellisuusprofessori Ojanen.

– Ihan mahdotonta, että kärsisimme jatkuvasta häpeästä ja alakulosta. Sitä on vaikea jotenkin ymmärtää. Kokisin, että siinä on kyse suomalaisuuskuvasta, jota me on haluttu helliä. Tällaista negatiivista kuvaa, joka on maailmalla aika ainutlaatuista. Kun yleensä kansat maailmalla aina kehua retostaa itseään, niin suomalaiset tekevät tässä ehkä japanilaisten kanssa poikkeuksen. Että me ollaan tällaista vähän surkeeta joukkoa. Me kärsimme milloin mistäkin ja sitten kun tehdään nimettömiä kyselyjä, niin ei tule sinne päinkään mitään vastaan.

Mitä tämä nyt sitten kertoo? Ovatko ihmiset aivan pihalla, kun onnellisuutta kysytään?

– Ei ne voi olla pihalla, kun Suomi on hyvinvointivaltio. Kyllä se aina näkyy jossain, Ojanen paaluttaa.

Espoo Mellstenin uimaranta.
Mellstenin uimarannalla on helppoa olla onnellinen.Yle / Markus Heikkilä

Kuinka olla onnellinen?

Mutta se tilastoista. Palataan takaisin Espooseen, Westendin nurkille. Miksi täällä ollaan niin onnellisia?

Elina Ryhänen on tullut rannalle nauttimaan aurinkoisesta päivästä tyttärensä, ystävänsä ja tämän tyttären kanssa. Kerro meille, Elina, miksi täällä ollaan onnellisia?

– Kyllä täällä kelpaa asustella, kaikin puolin. Meillä on täällä Suomen upeimmat rannat. Tai ainakin upeimpia. Palvelut pelaa ja luonto on kaunista.

Ja yhteisöllisyyttä, sitä löytyy myös?

– Kyllähän me paljon vietetään yhdessä aikaa. Tavataan tuttuja ja tuntemattomia. Varsinkin näin kesällä kaikki nousee tuolta koloistaan ja lähtee ulos tapaamaan naapureita, Ryhänen kertoo.

Niinkö helppoa on olla onnellinen?

– Saada itsensä onnelliseksi: Siihen tarvitaan ennen kaikkea hyvää tahtoa ja yritystä toimia sillein, että tulee toimeen ihmisten kanssa. Oma onnellisuus riippuu hyvin paljon siitä, että kyetäänkö me tekemään myöskin lähellä olevia ihmisiä onnellisiksi. Kyse on hyvin paljonnäistä ihan jo kauan sitten ymmärretyistä hyveistä, että kun muistetaan tällaiset arvokkaat asiat kuin ystävällisyys, kiitollisuus, anteeksianto ja tämän tyyppiset asiat ja ollaan oikeudenmukaisia. Niin kyllä se sitten tulee takaisin mitä suuirimmassa määrin, kun tämä muistetaan. Niin paljon on yhteisestä onnesta on kysymys, onnellisuusprofessori Ojanen ohjeistaa.

Espoo Mellstenin uimaranta sinileväkyltti.
Edes espoolaiset eivät säästy sinilevältä.Yle / Markus Heikkilä

Hän kuitenkin muistuttaa, että toki omastakin onnesta on pidettävä huoli. Esimerkiksi on syytä olla aktiivinen ja huolehtia terveydestään. Omaan onneen takertuminen ei kuitenkaan tuota hyvää tulosta. Ojanen korostaa, että ihmisten on syytä pitää toisistaan huolta ja koittaa välttää itsekkyyttä siellä, missä se suinkin on mahdollista.

Onnellisuus on sellainen tila, jossa ei ole tarpeen miettiä menneisyyden hyviä  asioita, eikä ajatella toisiko tulevaisuus jotain parempaa.

Markku Ojanen, onnellisuusprofessori

Entä mikä on asiantuntijan selitys sille, että Espoossa ollaan onnellisia?

– Kun hyvinvointijutut kasautuvat – kuten koulutus, varakkuus ynnä muut – niin kyllä sillä oma merkityksensä on. Ei se varmaan sen kummempi juttu sitten ole. Näillä tekijöilläkin on merkitystä, kun ne alkavat kasautua. Ne tuottavat onnellisuuslisää. Tämmöset tekijät tuottavat optimismia ja elämänhallinnan kokemusta ja sitä kautta sitten sitä onnellisuuttakin. Näin ajattelisin katsomatta tilastoja, Ojanen analysoi.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole koulutettuja tai varakkaita. Jokainen meistä ei ole hyvissä asemissa. Tietääkö harmaassa arjessa katuja tallaava olevansa onnellinen, vai onko hän edes? Mitä se onnellisuus oikein on, häh?

– Itse määrittelen niin, että onnellisuus on sellainen tila, jossa ei ole tarpeen miettiä menneisyyden hyviä asioita, eikä ajatella toisiko tulevaisuus jotain parempaa. Vaan juuri se, mitä nyt on, tuntuu hyvältä ja tyydyttävältä. Ja jopa kiitollisuutta voi liittyä siihen. Tila, jossa haluaisi olla ja pysyä, onnellisuusprofessori linjaa.

– Kyllä voisin yhtyä tähän kommenttiin. Aika hyvin sanottu, kehaisee Elina Ryhänen professorin sanomisia, siellä espoolaisella rannalla.

Siinäkö se on myös Espoon taika?

– Niin, miksi ei. Siinähän se tuli!

Näin siis onnellisuudesta. Nyt voit äänestää seuraavaa Sun juttua alla olevalla lomakkeella!

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.