Näkökulma: Veikkaan, ettet jaa tätä kirjoitusta

Mies kaatui keskelle suojatietä ja jäi niille sijoilleen. Elielinaukio Helsingin keskustassa oli täynnä ihmisiä kuten aina keskellä päivää. Arvaatkin varmaan jo, mitä seuraavaksi tapahtui.

Kotimaa
Eero Mäntymaa, toimittaja, Yle Uutiset.
Eero Mäntymaa, toimittaja, Yle Uutiset.Yle

*Mies oli tolkuttomassa humalassa tai muissa aineissa. *Näky ei houkutellut rientämään apuun.

Hän kuitenkin makasi keskellä tietä. Ja vaikka autoilijat huomasivat tuupertuneen, seuraavalla kerralla hän ei olisi välttämättä niin onnekas. Enkä halunnut olla yksi niistä nimettömistä ohikulkijoista, jotka somessa kiertävissä tarinoissa seuraavat ikäviä asioita sivusta.

*En kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään. *Mies makasi asvaltilla noin kymmenen sekuntia kun kaksi keski-ikäistä rouvaa tarttuivat tätä tomerasti käsistä, kiskoivat tolpilleen ja taluttivat pois kadulta. Liityin seuraan. Kohta totesimme, että huonostihan tuossa ennen pitkää käy. Emme miettineet tilannetta sen pidemmälle kun paikalle saapui kaksi järjestyksenvalvojaa, jotka ottivat miehen hellään huomaansa (ei sarkasmia).

Stevareiden asiallisuus ja ripeys, jolla ohikulkijat kirjaimellisesti tarttuivat tuntemattomaan tätä auttaakseen, jätti hyvän mielen, vaikka miestä tekikin pahaa katsella.

Oma uutissyötteeni on täynnä toisenlaisia tarinoita. Niissä ohikulkijat kävelevät maassa makaavan ohi, antavat harhailevan dementiapotilaan harhailla, tuijottavat älypuhelimiinsa kun rasisti ahdistelee bussissa istuvaa. Ja jos järjestyksenvalvoja jossain tarinassa esiintyy, se käyttää tarpeetonta väkivaltaa.

En ihan tunnista ympäröivää yhteiskuntaa näistä tarinoista. En kiellä, etteikö välinpitämättömyyttä, avuttomuutta ja rasismia Suomessa olisi. Tiedostan, etten valkoihoisena miehenä törmää ongelmiin joihin huivipäinen ja tummaihoinen maahanmuuttajanainen törmää. Enkä pyydä, että ihmiset kertoisivat vähemmän näkemistään ikävistä asioista.

*Voisimme silloin tällöin kuitenkin jakaa myös hyviä asioita, joita tapahtuu arjessa koko ajan. *Pelkään, että ne jäävät meiltä huomaamatta, koska kansalaisraportointi toimii samalla logiikalla kuin uutiset – se keskittyy kielteiseen.

Haluan uskoa sen johtuvan siitä, että kyse on poikkeuksista tavanomaisessa. Tavanomaista on se, että suomalaiset ovat edelleen mukavaa sakkia, jotka tarpeen vaatiessa auttavat toisiaan. Sisäsyntyinen tarve tulla toimeen on yksi niistä syistä miksi ihminen ajoittaisesta typeryydestään huolimatta on niin menestyksekäs laumaeläin.

Mutta miksi kukaan kokisi tarpeelliseksi kertoa muille siitä, kun asiat sujuvat niin kuin pitää? Ei sellainen ole kiinnostavaa. Ei sellaisen tarinan äärelle voi kokoontua päivittelemään.

Siksi uskonkin, ettei kovin moni tule lukemaan tai jakamaan tätäkään kirjoitusta.

Toivon olevani väärässä.