Syy kuninkaan kuolemaan 82 vuotta sitten ratkesi puiden lehdistä nykytekniikalla

DNA-tutkimus osoitti, että Belgian kuningas Albert I todella kuoli vuorikiipeilyonnettomuudessa. Paikalliset asukkaat olivat säilyttäneet todistetta kehyksissä.

Ulkomaat
Ajan hapristamina lehtiä kehyksissä; toisen kehyksen alalaidassa käsinkirjoitettu etiketti.
Turmapaikalta 82 vuotta sitten kerättyjen lehtien oheen oli kirjoitettu, että veri kuului kuningas Albert I:lle. Se osoittautui todeksi. Maarten Larmuseau / Leuvenin katolinen yliopisto

Kun Belgian kuningas Albert I kuoli vuonna 1934, moni epäili hänen joutuneen poliittisen salajuonen tai kenties intohimorikoksen uhriksi. Kesti tähän päivään ja vaati nykyajan DNA-tekniikkaa osoittaa, että innokkaana vuorikiipeilijänä tunnetun kuninkaan kuolema todella oli onnettomuus.

Yksinään liikkuneen Albertin turmalle Marche-les-Damesin jyrkillä kallioilla Ardennien vuoristoalueella ei ollut silminnäkijöitä. Se antoi tilaa sitkeille salaliittoteorioille, joiden mukaan hänet oli todellisuudessa murhattu ja oikea kuolinpaikka oli jossakin aivan muualla.

Albert oli kuollessaan 58-vuotias. Hän oli ollut valtaistuimella nelljännesvuosisadan. Se, miten hän oli puolustanut maataan ensimmäisen maailmansodan alla Saksaa vastaan ja henkilökohtaisesti rintamalla, oli tehnyt vaiteliaasta miehestä hyvin suositun hallitsijan. Soturikuninkaaksi kutsutun Albertin hautajaiset olivat suuri surujuhla.

Soturikuninkaan maineeseen perustui muun muassa brittiupseeri Graham Seton Hutchinsonin salaliittoteoria. LiveScience (siirryt toiseen palveluun)-sivusto kertoo, että Saksan kannalle ensimmäisen maailmansodan jälkeen kallistunut ja Hitleriä ihaillut Hutchinson syytti Ranskaa, koska se hänen mukaansa lietsoi Albertin salamurhalla sotaa puolustuskyvyttömiä saksalaisia vastaan.

Makaaberi muistoesine myytiin huutokaupassa

Turman jälkeen aikalaiset keräsivät veren tahrimia puunlehtiä kallion juurelta muistoksi kuninkaan kuolemasta. Into lehtiin, oksiin, kiviin ja muihin makaabereihin muistoesineisiin oli niin kiivas, että alueen ympärille oli vedettävä piikkilanka-aita, jotta tuhannet uteliaat saatiin pysymään loitolla.

Hoviin erikoistunut belgialaistoimittaja osti joitakin vuosia sitten huutokaupasta alueelta poimittuja, kehyksissä säilytettyjä puunlehtiä ja toimitti ne tutkittaviksi.

Gentin yliopistossa vahvistettiin, että tahrat olivat ihmisen verta. Kun Leuvenin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkijat äskettäin vertasivat tahrojen DNA:ta Albertin sukulaisten DNA:han, he totesivat, että veri oli kuin olikin Albertin.

Vertailuaineisto saatiin kahdelta kaukaiselta sukulaiselta sekä äidin että isän puolelta: Saksasta paronitar Anna Maria von Haxthausenilta ja Bulgariasta Simeon Borisov Sakskoburggotskilta, joka pikkupoikana 1940-luvulla oli maansa viimeinen tsaari ja 2000-luvun alussa pääministeri.

Tutkimus keskittyy etiikkaan

Vaikka kuolinpaikka varmistui, tutkimusta johtanut Maarten Larmuseau myöntää, että salaliittoteorioita on vaikea kumota lopullisesti.

Nykyaikaista rikospaikkatutkimusta on mahdoton jäljitellä, katosihan suurin osa todisteista ihmisten taskuun heti turman jälkeen. 80 vuoden jälkeen ketään ei myöskään ole enää kertomassa, miltä turmapaikalla näytti tuona talvipäivänä vuonna 1934.

Forensic Science International: Genetics -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ei keskitytäkään Albertin kuolemaan, vaan ennen muuta yksityisyyttä koskeviin eettisiin kysymyksiin historiallisten DNA-näytteiden tutkimuksessa.

– Tällaisessa tutkimuksessa on otettava huomioon seuraukset elossa oleville sukulaisille. Geneettinen profilointi voi paljastaa paljon herkkää tietoa esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista. Kuollut ei myöskään voi antaa lupaa geneettiseen profilointiin, sanoo bioeetikko Pascal Borry tutkimuksesta julkaistussa lehdistötiedotteessa.