Suojarinki kirveellä, loitsuja ja itkuvirsiä – näin neidosta tuli vaimo karjalaisissa häissä

Karjalaisissa lauluhäissä oli laulun ja tanssin lisäksi loitsuja, ja morsiamen tyttöajan perään itkettiin aidosti. Taipaleen Valistustalon kulttuuriyhdistyksen mielestä perinteet ovat kuin lähde, josta ammentaa.

Kotimaa
Ote Kruuga - Karjalaiset lauluhäät -musiikkinäytelmästä.
Krista Holappa / Yle

Lauluhääperinteiden juuret ulottuvat muinaiseen, esikristilliseen aikaan, kertoo Emilia Kallonen Taipaleen Valistustalon kulttuuriyhdistyksestä. Hän lisää, että Pohjois-Karjalassa on elänyt kanta-karjalainen heimo, jonka jälkeläiset ylläpitivät häärituaaleja vielä 1900-luvun alulle asti.

– Täältä Liperistä lähti paljon karjalaisia 1600-luvulla Venäjän puolelle, kun savolaiset, niin sanotut "ruotsit", tulivat enemmän asuttamaan tätä Pohjois-Karjalan aluetta, Kallonen täsmentää.

Osa karjalaisista kuitenkin jäi.

– Seudulle on jäänyt huomattava väestökeskittymä ortodoksi-kristittyjä karjalaisia. Se on ollut heille vahva oman identiteetin ilmentymä, Kallonen hymyilee.

Ote Kruuga - Karjalaiset lauluhäät -musiikkinaytelmästä.
Emilia Kallonen pukeutuneena karjalaiseen kansanpukuun musiikkinäytelmässä Kruuga - Karjalaiset lauluhäät.Krista Holappa / Yle

Karjalaiset lauluhäät olivat siirtymäriitti, jossa tytöstä tuli nainen, vaimo. Vielä tyttöaikana hänen hiuksensa hulmusivat vapaina, mutta naimisiin menon jälkeen hiukset pysyivät kiinni, ja pää peitettynä. Elämäntapa- ja kulttuurikarjalainen ja Taipaleen Valistutalon kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Timoi Munne selventää karjalaisillekin tuntemattomia, omia ja unohdettujakin hääperinteitä.

Häälaulut

Karjalaisissa lauluhäissä veisattiin itkuvirsiä. Itkuvirsissä asioista puhutaan metaforien, eli kielikuvien, avulla. Esimerkiksi virren kohta "lensi kotka koillisesta" tarkoittaa, että sulhanen on piirittänyt talon tytärtä jo jonkin aikaa.

Itkuvirsien aikana niin sanotusti haudattiin tyttöaika, mikä oli surullista. Samaan aikaan naimisiin meno oli tytön elämän tärkein siirtymä.

Häälaulut käsittelivätkin pääasiassa siirtymää ja muutosta.

Ote Kruuga - Karjalaiset lauluhäät -musiikkinäytelmästä.
Esimerkkejä ajan puvuista, ja lauluhäiden riemukkaasta tanssista.Krista Holappa / Yle

Häätavat

Lauluhäiden vetäjänä toimi tietäjä, patvaska, joka suojasi hääparia. Eniten suojaa tarvitsi morsian.

Tyttö oli alttiina pahalle siirtymänsä aikana, jolloin hän ei enää kuulunut kotiinsa, muttei ollut vielä ehtinyt sulhasenkaan kotiin. Hän oli ikään kuin irti omalta paikaltaan.

Tietäjä auttaa morsianta niin sanotulla juohtomatkallaan, ja vetää esimerkiksi kirveellä suojaringin hääparin ympärille maahan.

Loitsut olivat myös kiinteä osa perinteisiä lauluhäitä. Loitsuja ei laulettu, vaan tietäjä lausui ne monotonisella äänensävyllä, kuin sisäänpäin.

Ote Kruuga - Karjalaiset lauluhäät -musiikkinäytelmästä.
Tietäjä johdattaa hääseuruetta.Krista Holappa / Yle

Pukuloisto

Naiset pukeutuivat perinteisissä lauluhäissä kansanpukuun, joka oli kansallispukua vapaamuotoisempi.

Morsiamelle tehtiin oma häämekkonsa. Siihen aikaan, kun lauluhäät olivat suosiossa, tehtiin muutenkin kaikki asut itse, omista kankaista, joten kaikki vaatetus oli uniikkia arkena ja pyhänä.

Miehellä oli häissä yllään rituaalivaate, pitkä kahtia taitettu suikaleliina, jossa oli yksilölliset kirjailut. Sitä kutsuttiin, että on "käspaikat vyöllä", jos mies ripusti sen vuötäisilleen. Kyseisen liinan sai laittaa myös olalleen.

Ote Kruuga - Karjalaiset lauluhäät -musiikkinäytelmästä.
Morsiamen hiukset laitetaan symbolisesti kiinni.Krista Holappa / Yle

Lauluissa, tavoissa ja vaatetuksessa on huomattava määrä muutakin merkityksellistä symboliikkaa.

Lauluhäitä vietettiin Pohjois-Karjalassakin vielä aikaan, kun avioliittoja solmittiin sekä sopimuksesta, että rakkaudesta. Tätä ajan murrosta käsittelee Liperissä tällä hetkellä näytettävä musiikkinäytelmä Kruuga - Karjalaiset lauluhäät.

Kirjoittaja on Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelija, joka on harjoittelussa Yle Joensuulla.