Jarrut pohjaan ja pyöräilijä takalasista läpi – mitä pyörii raivokuskin päässä?

Autoilijan epäillään teloneen viikonloppuna pyöräilijän tahallisesti Haaparannalla. Liikenneturvan viimevuotisen kyselyn mukaan liikenneraivon kohtaaminen on Suomessa yleistä.

Kotimaa
Kädet tiukasti puristettuna rattiin.
Richard Sheppard / AOP

Poliisit tutkivat viikonloppuna Haaparannalla tapahtunutta onnettomuutta, jossa autoilijan epäilleen teloneen pyöräilijän sairaalakuntoon tahallisella äkkijarrutuksella. Liikennepsykologian professori Heikki Summala Helsingin yliopistosta näkee uutisissa olleiden tietojen perusteella tapauksessa tyypillisiä piirteitä liikenneraivosta.

– Kuljettaja kokee, että omaa liikkumista häiritään tavalla tai toisella. Tiellä edellä kulkevat esimerkiksi ajavat hitaammin kuin itse haluaisi. Siinä ikään kuin muut tulevat omalle reviirille ja aggressiot syntyvät siitä, että oma tila ja turvallinen olo häiriintyy, Summala sanoo.

Aggressiivisuus purkautuu lievimmillään heristelemällä nyrkkiä tai soittamalla torvea. Pahimmillaan lopputulos on kuitenkin traaginen. Viime vuoden elokuussa pyöräilijä kuoli Helsingissä, kun autoilija kiilasi pyörän eteen ja jarrutti tahallisesti.

– Voi vain kysyä, minkä verran näitä tapauksia on. Pyöräilijät pitävät oikeuksistaan nykyään enemmän kiinni ja varaavat tilaa riittävästi itselleen niin, etteivät väistä liian pitkälle reunaan. Silloin joillekin autoilijoille voi syntyä vaikutelma, että he ikään kuin tahallaan haittaisivat liikennettä, Summala arvioi.

Neljä viidestä suomalaisesta liikenneraivon kohteena

Liikenneraivosta johtuvien onnettomuuksien tilastointi on hankalaa, mutta Liikenneturva on selvittänyt kokemusten yleisyyttä kyselytutkimuksilla. Viime vuonna tehdyssä kyselytutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) neljä viidestä suomalaisesta kertoi joutuneensa liikenneraivon kohteeksi.

Useimmiten liikenneraivo ilmeni tööttäilynä, keskisormen heristämisenä, perässä roikkumisena ja kiilailuna. Kuusi kymmenestä kyselyyn vastanneesta myönsi itse ärsyyntyneensä liikenteessä.

Liikenneraivosta johtuvien onnettomuuksien ehkäiseminen ei ole helppoa, mutta Summala uskoo teknologian kehittymisen ja autojen muutumisen älykkäämmiksi olevan osa ratkaisua. Teknologiakaan ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, sillä pohjimmiltaan kyse on ihmisten välisistä konflikteista, joiden täydellinen karsiminen on vaikeaa millä tahansa elämän alueella.

– Liikenteessä se on vielä hankalampaa, sillä auton suojakuori tuo tiettyä anonymiteettiä, Summala sanoo.

Suojakuoren puuttumisesta huolimatta Summala näkee, että myös pyöräilijät voivat syyllistyä tieraivoon. Pyöräilijöiden tapauksessa aggressio siitä, että muu liikenne hidastaa omaa vauhtia, voi Summalan mukaan korostua.

– Pyöräilijöillä vaikutusta lisää se, että vauhti tuotetaan omin voimin. Jos edessä on tie tukossa ja jos on vaikka yhteinen väylä jalankulkijoiden kanssa, niin silloin syntyy helposti aggressiivinen reaktio. Se voi olla sitä, että mennään jalankulkijoiden välistä turhan kovalla vauhdilla, mistä syntyy taas molemminpuolista aggressiota ja vaaratilanteita.