Miesmalleilla on edelleen naisia vähemmän ulkonäkövaatimuksia: "Saa olla karvainen ja harmaantunut"

Miesten ulkonäköpaineet ovat kasvaneet, mutta muotisuunnittelija, mallitoimiston buukkaaja ja miesmalli ovat yksimielisiä: naisten vartaloita syynätään mallimaailmassa yhä miehiä tarkemmin.

Miesmallit
22-vuotias Niklas Chambers on Paparazzi-mallitoimiston listoilla.
Niklas Chambers.Heli Roosmäe

Muutaman viime vuoden aikana on puhuttu paljon siitä, että miesten kehot ovat tulleet uudella tavalla katseen ja arvioinnin kohteiksi.

Muotimaailmassa naiset kuitenkin joutuvat edelleen miehiä tiukempien vaatimusten eteen. Tätä mieltä ovat ainakin Helsinki Fashion Weekin Body Positivity -paneelikeskusteluun osallistunut eteläafrikkalainen muotisuunnittelija Jenevieve Lyons, Paparazzi-mallitoimiston buukkaaja Claudia Snellman sekä miesmalli Niklas Chambers.

– Naismalleille on miehiä tarkemmat rajat siitä, minkä kokoinen saa olla, Jenevieve Lyons sanoo.

– Olen nähnyt, kuinka naismalli laihduttaa itsensä sairaalakuntoon. Ei miesmallien kohdalla tavoitella yhtä sairaalloista laihuutta.

Malleja Paparazzin listoille valikoiva Claudia Snellman vahvistaa, ettei ole koskaan kuullut suomalaisen miesmallin laihduttaneen liikaa tai sairastuneen anoreksiaan, naismallin kylläkin.

Paparazzilla työskentelevä miesmalli Niklas Chambers, 22, ei hänkään muista yhtäkään tapausta, jossa miesmalli olisi laihtunut liikaa. Hän ei ole myöskään ollut koskaan ollut dieetillä tai muutenkaan juuri miettinyt painoaan, eikä tiedä muidenkaan miesmallien tehneen niin.

– Kun olen jutellut naispuolisten kollegojen kanssa, olen ymmärtänyt, että naisilla on mallipiireissä enemmän paineita olla tietyn kokoinen, Chambers sanoo.

Miesmalli saa olla harmaantunut

Trendit vaihtelevat ja ulkonäkövaatimukset niiden mukana. Claudia Snellmanin mukaan kymmenen vuotta sitten miehillä muotia oli karvattomuus: silloin kaikki miesmallit ajelivat rinta- ja säärikarvansa. Nyt niin ei tee juuri kukaan.

– Nyt ihanteena on olla aikuinen ja miehekäs. Saa olla parta ja pitkät hiukset. On hyvä näyttää persoonalliselta, ja tatuointejakin saa olla.

Eniten töitä riittää Snellmanin mukaan tällä hetkellä yli 30-vuotiaille miesmalleille. Hiuksissa saa olla harmaata, sillä George Clooney-tyyppinen ulkonäkö myy hyvin. Paparazzin listoilla onkin jopa 40–50-vuotiaita miesmalleja, kun naismallien ura on ohi viimeistään 30-vuotiaana.

Snellman myöntää, että tilanne on naisia kohtaan epäreilu, mutta siihen vaikuttaa hänen mukaansa trendien lisäksi biologia.

– Miehet kehittyvät niin myöhään. Moni 28-vuotias mies näyttää 18-vuotiaalta. Ja moni 18-vuotias näyttää vielä ihan pikkupojalta.

Niklas Chambersinkin mallintyöt ovat lisääntyneet sitä mukaa kun ikää on tullut lisää. Nykyään häntä työllistävät muun muassa Stockmann, Sokos ja Intersport.

Ulkomailla kriteerit tiukempia

Olisi väärin sanoa, etteivät miesmallit joutuisi täyttämään tiukkoja kriteerejä. Koska miesmalleille on töitä vähemmän kuin naismalleille, alalle on vaikea päästä. Erityisesti pituusrajat ovat tarkat: miesmallin pitää olla 184–189-senttinen, ei senttiäkään pidempi tai lyhyempi. 189-senttinen Chambers on skaalan yläpäässä.

– Tuota pidemmillä miehillä kädet ja jalat alkavat olla niin pitkät, etteivät he mahdu esiteltäviin vaatteisiin, Claudia Snellman selittää.

Miesten pituusrajat ovat samat niin Suomen kuin muunkin maailman mallimarkkinoilla. Vaatekokojen suhteen Suomessa ollaan kuitenkin hieman kansainvälisiä huippumuotimarkkinoita joustavampia.

– High fashion-markkinoilla esimerkiksi Milanossa miesten vaatekoko on yleensä korkeintaan 48, aivan maksimissaan 50, Suomessa taas suurin osa miesmalleista on vaatekooltaan 50–52, Claudia Snellman kertoo.

Kansainvälisillä markkinoilla miesmallit ovat myös selkeästi nuorempia kuin Suomessa, ja Paparazzin miesmalleista parhaat mahdollisuudet maailmanvalloitukseen ovatkin Snellmanin mukaan eräällä juuri 18 vuotta täyttäneellä mallilla.

Niklas Chambers on tyytyväinen työtilanteeseensa Suomessa eikä haaveile maailmanvalloituksesta. 18-vuotiaana hän kävi Milanossa castingeissa ja huomasi, että siellä oli tiukemmat vaatimukset ja enemmän kilpailua kuin Suomessa.

– Se on ainoa kerta tällä uralla, kun aloin vertailla ulkonäköäni muihin.

Suomessakin mallikollegat kilpailevat, mutta Chambersin mukaan suurin osa on samalla myös kavereita keskenään.

– Meitä aasialaisen näköisiä malleja ei esimerkiksi ole Suomessa paljon. Kilpailemme aina samoista töistä. Mutta jos keikka menee kollegalle, en ole kateellinen.

Malli ei saa urheilla liikaa

Miksi huippumuodin maailmassa ihaillaan yhä langanlaihuutta, vaikka koko muu maailma tuntuu nyt tavoittelevan urheilullisuutta? Eikö fitness-trendi ole vaikuttanut catwalk- tai valokuvamallien ulkonäkövaatimuksiin?

Claudia Snellmanin mukaan trendi näkyy siinä, että sekä nais- että miesmallit ovat alkaneet käydä kuntosalilla aiempaa enemmän. Muodin kannalta se on kuitenkin ongelmallista.

– Siinä on vaarana, että kasvaa liian isoksi. Asiakkaat eivät halua kuviinsa liian lihaksikkaita malleja.

Aloitteleville malleille tehdään Paparazzilla selväksi, ettei salilla pidä viettää liikaa aikaa. Niklas Chamberskin joutui vähentämään treenaamista aloittaessaan mallin työt viisi vuotta sitten.

– Se oli ihan ok. Sain edelleen urheilla, en vain saanut kasvattaa massaa, Chambers kertoo.

Onko sitten mallivaatteiden pakko olla nollakokoa? Jenevieve Lyons kertoo miettineensä asiaa paljon.

– Toistaiseksi on niin, että mallimaailmassa vaatteet ovat tiettyä kokoa ja samojen vaatekappaleiden pitää mahtua kaikille malleille. Nämä ovat kansainvälisiä sopimuksia eikä yksittäinen muotisuunnittelija voi niitä muuttaa, jos haluaa tehdä huippumuotia, hän sanoo.

– Toivoisin kyllä, että vaatimukset muuttuisivat terveempään suuntaan.