Lepakon näkee varmimmin iltahämärissä – bongauksella kerätään tietoja levinneisyydestä

Lepakot lähtevät liikkeelle päiväpiiloistaan hieman auringonlaskun jälkeen. Silloin niitä voi nähdä paljain silmin vaaleaa taivasta vasten.

Kotimaa
Lepakko (vesisiippa) puun rungolla.

Kolopuut ja vanhat rakennukset tarjoavat päiväpiiloja lepakoille. Pyhtäältä pienen Kärsäjärven rannoilta löytyy molempia. Lepakkotutkija Veronika Laine kertoo, että hän on useana vuonna käynyt järven tuntumassa kuuntelemassa ja katselemassa lepakoita, mutta myöskin pyydystämässä ja rengastamassa.

– Alueena tämä on hyvin lepakkomainen. Täällä on vettä, metsää ja aukioita, eli saalistuspaikkoja ja kolopuita lepakoille, Laine kuvailee.

Kärsäjärvellä on Laineen mukaan ainakin vesisiippoja ja pohjanlepakoita. Siltä löytyy myös viiksisiippoja ja isoviiksisiippoja.

Lepakon voi tunnistaa lentotyylistä

Päivisin lepakot nukkuvat esimerkiksi puiden koloissa, vanhoissa linnunpöntöissä, piharakennuksissa tai ullakoilla.

Lepakot lähtevät saalistamaan, kun hämärä laskeutuu. Laine kertoo, että silloin niitä voi nähdä paljain silmin vaaleaa taivasta vasten. Esimerkiksi vesisiipan tunnistaa siitä, että se saalistaa hyönteisiä aivan veden pintaa hipoen. Tosin vesistöjen yllä saalistava lepakko voi olla myös harvinaisempi lampisiippa, josta on tehty muutamia havaintoja Kaakkois-Suomessa.

Lepakkobongaus lisää tietoa lepakkojen levinnäisyydestä

Viikonloppuna, 29.—31. heinäkuuta Suomen lepakkotieteellinen yhdistys järjestää lepakkobongaustapahtuman, jossa ihmiset voivat havainnoida lepakoita. Havaintopaikan voi valita itse, mutta tarkoitus on, että havaintoja kerätään tunnin ajan. Liikkeelle kannattaa lähteä iltahämärissä, jolloin lepakot lähtevät liikkeelle. Laine kertoo, että lepakot pitävät taukoa keskemmällä yötä ja lähtevät uudelleen lentoon aamuhämärissä.

Lepakko lentää pimeässä.
Toni Pitkänen / Yle

Lepakkohavainnot voi ilmoittaa sähköisellä kaavakkeella yhdistyksen sivujen kautta (siirryt toiseen palveluun). Tavoitteena on saada tietoa siitä, missä kaikkialla lepakoita on ja miten eri lajit ovat levinneet. Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Yleisimmät lepakkolajit ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö.

Havaintoja kaivataan erityisesti Pohjois-Suomesta

Viime vuonna havaintoja lepakoita tuli yhteensä 133 kaikkiaan 101 eri havaintopaikalta. Laine kertoo, että havaintoja kaivataan erityisesti Pohjois-Suomesta, josta havaintoja on kertynyt vähemmän.

Lepakkolajia voi yrittää päätellä lentotyylistä ja paikassa, jossa lepakko saalistaa. Parhaiten lajitunnistus onnistuu kuitenkin ultraäänidetektorilla, joka muuttaa lepakoiden ääntelyn ihmiskorvin kuultavaksi. Laineen mukaan harjaantunut korva voi tunnistaa pohjanlepakon ja vesisiipan suoraan detektorin kaiuttimesta. Varminta on kuitenkin siirtää äänet tietokoneelle, jossa niitä voi analysoida tarkemmin lajin varmistamiseksi.