Näkökulma: Maailma muuttuu, mutta Yhdysvaltain puoluekokoukset pitävät kiinni perinteistä

Yhdysvalloissa on jälleen pidetty kahden pääpuolueen kokoukset ja nimetty presidenttiehdokkaat marraskuun vaaleihin. Puoluekokoukset ovat viehättävä kurkistus vanhaan maailmaan suuren mediamyllerryksen keskellä, arvioi puoluekokouksia pitkään seurannut Ylen erikoistoimittaja Reijo Lindroos.

USA:n presidentinvaali
Tim Kaine ja Hillary Clinton Philadelphian puoluekokouksen loppuhuipennuksessa 28. heinäkuuta.
Tim Kaine ja Hillary Clinton Philadelphian puoluekokouksen loppuhuipennuksessa 28. heinäkuuta.Shawn Thew / EPA

PhiladelphiaKoen vahvan déjà vun astellessamme Philadelphian helteessä kohti Salaisen palvelun ensimmäisiä turvatarkastajia.

Tässä on jotakin hyvin tuttua 16 vuoden takaa.

Valkoiset mediateltat näyttävät samoilta, niiden takana häämöttävä urheiluareena on juuri se sama Philadelphia Flyersin kotihalli.

Vain nimi areenan seinässä on vaihtunut. Vuonna 2000 se oli melkeinpä uudenkarhea First Union Center, nyt sponsori on vaihtunut ja julkisivussa lukee Wells Fargo Center.

Ainoa iso muutos on turvajärjestelyt. Lentokentiltä tutut läpivalaisukoneet tutkivat tarkalla silmällä reppujen sisällön. Viikkoa aiemmin republikaanien kokouksessa tarkastus oli vielä tiukempaa, nyt päästään helpommalla.

Kahden pääpuolueen puoluekokoukset ovat hämmästyttävällä tavalla säilyttäneet vanhan kaavansa, vaikka mediaympäristö on muuttunut rajusti.

Kaikki julkinen tapahtuu edelleen television prime timessa, parhaaseen katseluaikaan klo 19–23.

Suuret tv-yhtiöt ABC, CBS ja NBC näyttävät kokouksista pääkanavillaan suoraan kansalle vain illan huipentuman, viimeisen tunnin, jolloin lavalla ovat pääpuhujat.

Kaapelikanavat CNN ja MSNBC pyörittävät puoluekokoustapahtumia aamusta iltaan, neljä päivää yhtä soittoa kummankin puolueen kohdalla.

Katsojaluvut ovat olleet lievässä laskussa 2000-luvulla, mutta yllättävän hyvin puoluekokousten puhemylly, lyhyillä musiikkiesityksillä höystettynä, yhä katsojia vetää.

Demokraattien Philadelphian kokouksella tv-katsojia on ollut joka ilta noin 25 miljoonaa. Republikaanien kokousta seurasi päivittäin tv:n välityksellä pari miljoonaa vähemmän.

*Sosiaalinen media on myllertänyt *puoluekokousten tiedonvälityksen.

Aiemmin puoluekokousten raportoijat olivat pääosin vakavia politiikan toimittajia, nyt areenan kerrosten käytävät pursuvat pienten paikallisradioiden toimittajia, bloggareita ja twiittaajia.

Onnistuin republikaanien Clevelandin kokouksessa sattumalta törmäämään delawarelaiseen liikemieheen, joka oli lähellä päästä Yhdysvaltain senaattiin viime vaaleissa.

Haastateltava oli amerikkalaiseen tapaan huipputaitava analysoija.

Mutta ilmaisia haastatteluja ei ole…

Matkatessamme yhdessä puoluekokouspaikalle haastateltavani sanoi, että minä voin varmaan puolestani antaa amerikkalaiselle radioasemalle haastattelun eurooppalaisten suhtautumisesta Yhdysvaltain vaaleihin.

Quicken Loans Arenan meluisaan mediatilaan saavuttuamme minut esiteltiin mikrofonin takana istuvalle toimittajalle, ja hetken päästä oltiin jo suorassa lähetyksessä.

Revolverikysymykset yrittivät saada minut vahvistamaan, että Barack Obama on ulkopolitiikassa päättämätön nahjus ja Eurooppa on tästä huolestunut…

Kymmenen minuutin suorassa lähetyksessä hikoilun jälkeen katsoin seinältä, mihin radioasemaan minut oli istutettu, ja siinä luki "Conservative Commandos Radio Show". Että sellainen tapaus.

Puoluekokouksista jää mieleen aina joku kohta, joka säilyy kovalevyllä.

Demokraattien kokouksesta Los Angelesissa vuonna 2000 elävä muisto on presidenttiehdokas Al Goren intohimoinen suudelma vaimonsa kanssa linjapuheen jälkeen. Se tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka tv-yhtiöt mittasivat jälkikäteen keston olleen kolme sekuntia.

Media naureskeli heti seuraavana päivänä Goren tempulle. Suudelmaa pidettiin laskelmoituna, jäykän miehen maineessa oleva Gore halusi pehmentää kuvaansa ja osoittaa, että huikentelevasta esimiehestään Bill Clintonista poiketen hän on yhden naisen mies.

Gore ei Clintonia vaalikampanjaansa huolinut, ja huonostihan siinä lopulta Gorelle kävi.

Barack Obama tervehti kannattajiaan Denverissä 28. elokuuta 2008.
Barack Obama tervehti kannattajiaan Denverissä 28. elokuuta 2008.Chuck Kennedy / EPA

Denverin puoluekokous vuonna 2008 oli monessa mielessä poikkeuksellinen.

Nuori ensimmäisen kauden senaattori Barack Obama oli kaikkien yllätykseksi nujertanut puoluekoneiston suosikin Hillary Clintonin esivaaleissa.

Obama otti nimityksen vastaan ja piti linjapuheen sisäareenan sijasta Denverin jalkapallostadionilla. Puhetta kuunteli paikan päällä Denverin yössä ennätysyleisö, 84 000 katsojaa.

Seuraavassa puoluekokouksessa Charlottessa Obama oli välivaalien tappion murtama mies ja entinen terä oli poissa.

Avuksi tuli Bill Clinton, joka voimakkaalla puheellaan sai puoluekokouksen heräämään horroksesta.

Tämän Philadelphian puoluekokouksen loppuarvio tehdään historiankirjoittajien toimesta aikanaan, mutta minulla on tästä kokouksesta yksi huippukohta mielessä.

Michelle Obama puhui demokraattien puoluekokouksessa Philadelphiassa heinäkuussa 2016
Michelle Obama puhui demokraattien puoluekokouksessa Philadelphiassa 25.7.2016.Shawn Thew / EPA

Se on maan ensimmäisen naisen Michelle Obaman tunteikas ja elegantti puhe buuausten sävyttämän ensimmäisen kokouspäivän päätteeksi.

Michelle Obaman puhe upposi niin sandersilaisiin kuin clintonilaisiinkin yhtä tehokkaasti.

Vihapuhe ja vastustajan mollaaminen osataan kummassakin puolueessa.

Michelle Obama asetti Donald Trumpin edustamat arvot kyseenalaisiksi kylmänviileästi, mainitsematta Trumpin nimeä kertaakaan puheessaan.

Huippusuoritus.