Kataja valtaa alaa Merenkurkun saaristossa – saaristonummia raivataan talkoovoimin lampaille

Vapaaehtoisellä talkooleirillä huhkitaan kolmen päivän ajan Björköbyn saaristossa. Leirillä raivataan saaristonummia, jotta lampaat pääsevät paremmin laiduntamaan alueilla. Lisäksi kunnostetaan alueen luontoreittejä.

luonto
Mies raivaa moottorisahalla katajikkoa.
Katajanraivauksessa käytetään välillä myös moottorisahaa. Anna Wikman / Yle

Björköbyn saariston Slåttskärillä on pitkä laidunhistoria, ja saarella on edelleen vuosittain iso, noin 300-päinen lammaskatras luonnonhoitotöissä. Siitä huolimatta kataja valtaa pikku hiljaa alaa aiemmin avoimilla nummilla, ja lisäraivausta tarvitaan.

– Niin paljon tehdään kuin aikaa ja puhtia riittää, luulen että aika loppuu ennen kuin katajat, naurahtaa suojelubiologi Carina Järvinen.

Talkoolaiset poistavat katajat sekä avoimelle nummelle kasvaneet nuoret puut, jotta lampaat viihtyisivät alueella paremmin ja pääsisivät laiduntamaan tehokkaammin. Tavoitteena on avoin ja matalakasvuinen, perinteinen saaristonummi.

– Toki kataja kuuluu tänne, mutta valtasuhteet vain kääntyy helposti päälaelleen, Järvinen kertoo.

Katajan juuren katkaisu oksasaksilla.
Oksasakset olivat kovassa käytössä raivaustöissä.Anna Wikman / Yle

Nummet pitkäksi aikaa kuntoon

Talkoolaisia oli perjantaina paikalla parisenkymmentä, ja leiri järjestetään yhteistyössä Metsähallituksen ja Suomen rangeriyhdistyksen kanssa. Rangerit työskentelevät kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla. Yksi heistä oli Olli Vainio Rovaniemeltä.

– Itse vastaan kenttätoiminnasta Peräpohjolan puistoalueella Rovaniemellä, ja tällä tavoin ei niin omatunto kolkuta teettää töitä, kun käy itsekin. Tämä on semmoinen porukka, että tietää että täällä tapahtuu, Vainio kehaisee.

– Tässä näkee konkreettisesti työnjäljen eikä tarvitse liikaa ajatella, tämä on terapeuttista touhua, hän jatkaa.

Carina Järvinen arvioi, että näiden talkoiden myötä raivaukset on tehty moneksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Katajat kerätään kasoihin ja poltetaan myöhemmin syksyllä, kun ei ole enää näin kuivaa.