Kotimainen jazz pesii saariston sydämessä – Korppoo on huippumuusikoiden turvasatama

Korpo Sea Jazzista et löydä metrilakua tai oluttelttaa. Saaristoon levittäytyvä jazztapahtuma on omintakeinen yhdistelmä huippumuusikoita ja kotoisaa yhteishenkeä. Jazzin ydin löytyy yksityiskohdista.

kulttuuri
Muusikko.
Jamien isäntä, kitaristi Teemu Viinikainen ja trumpetisti, ensi kesän taiteellinen johtaja Mikko "Gunu" Karjalainen.Henrietta Hassinen / Yle

Lokki nauraa vierasvenesataman ravintolan katolla, kun harmaat pilvet matelevat taivaalla. Jazzia ei näy eikä kuulu, vaikka ollaan Korppoossa heinäkuun viimeisenä torstaina. Tämän piti olla Korpo Sea Jazzin pääpäivä.

Meneillään olevasta tapahtumasta muistuttaa muutama mainoskyltti teiden varsilla. Aamupäivällä festivaalin housebändi sentään viihdytti väkeä Korppoon torilla ja Nauvon satamassa. Tällaisten iltapäivän suvantovaiheiden vuoksi Korpo Sea Jazz tosin välttää sanaa festivaali aina, kun se on mahdollista.

– Meillä ei ole festivaalialuetta, oluttelttoja, bajamajoja eikä lakritsimyyntiä, Korppoon Jazz -yhdistyksen puheenjohtaja Bosse Mellberg kehaisee.

Lasse Mellbergin eli Redraman isä Bosse on saariston jazzpomo, joka kutsuu Suomen parhaat jazzmuusikot vuosittain esiintymään luonnon keskelle. Korpo Sea Jazz on pikemminkin konserttisarja kuin festivaali, ja juuri siksi pomo on siitä niin ylpeä.

Bosse Mellberg.
Bosse Mellberg on saariston jazzpomo.Henrietta Hassinen / Yle

Korpo Sea Jazzin konsertit levittäytyvät ympäri Turun eteläpuolista saaristoa. Tänä vuonna soitetaan Korppoossa, Nauvossa ja Houtskarissa. Joskus on jazzattu myös Utössä ja Nötössä. Konserteissa vierailee yhteensä noin 2 500 kävijää.

– Emme yritä kosiskella yleisöä rockilla tai tanssi-illoilla, vaan tämä on kovatasoinen taidetapahtuma, Mellberg määrittelee.

Aamiaista muusikoiden kanssa

Kun mielikuva verkkaista saaristolaiselämää tauotta säestävästä jazzista karisi, oli siirryttävä vierasvenesatamasta jazzin luo. Korpo Sea Jazzin pääkonsertti järjestettiin Kommunalgårdenissa, kaurismäkeläisessä kerhotalossa, jonka juhlasali on kuin koulun liikuntasali ilman seinille nojaavia puolapuita.

Soitinkotelo penkillä.
Pääkonsertti järjestettiin kaurismäkeläisessä kerhotalossa.Henrietta Hassinen / Yle

Tänä vuonna Korpo Sea Jazz järjestää konsertteja myös Houtskarin venevajassa, Korppoon kirkossa ja Nauvon vierasvenesatamassa. Viehätyksensä kussakin.

– Tässä talossa on edellisinä vuosina ollut ihan älyttömän kuuma, mutta tänä vuonna selvisi, että täällä on koneellinen ilmanvaihto. Se on nyt kytketty päälle, Mellberg nauratti yleisöä pääkonsertin avajaispuheessaan.

Illansuussa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, vaikka päivällä oli saatu sadettakin. Sää on olennainen osa jazztapahtumaa. Suomalainen jazzidylli tarvitsee valoa.

– Muusikot nukkuvat aamupäivän ja istuvat iltapäivällä terasseilla luoden uusia proggiksia. Illalla esiinnytään ja aurinko paistaa. Mikäs sen parempaa, Mellberg toteaa.

Kirsti Holmberg.
Kaj ja Kirsti Holmberg vierailivat festivaalilla ensimmäistä kertaa vuonna 1990.Henrietta Hassinen / Yle

Lossiaikataulut antavat yleisölle mahdollisuuden päivävierailuille, mutta jazzidylliin pääsee parhaiten sisään viettämällä illat pitkät saariston maisemissa.

– Saattaa joutua syömään aamiasta samassa pöydässä muusikoiden kanssa. Siitä tulee intiimi tunnelma, Mellberg huomauttaa.

Jazzin merkitys laajeni pääkonsertissa

Mellbergin työtä saariston jazzpomona avittaa vuosittain vaihtuva taiteellinen johtaja. Tänä vuonna pestiin oli valittu säveltäjä-basisti Mikko Pellinen, jonka yhtye Unio Ensemble esiintyi itseoikeutetusti pääkonsertissa.

Mikko Pellinen.
Henrietta Hassinen / Yle

Ohjelmassa oli Pellisen kirjoittamia jazzsovituksia Sibeliuksen ja muiden taidemusiikin säveltäjien teoksista. Yhtye muun muassa taivutti saksofonille (Manuel Dunkel), kitaralle (Jere Haakana), pianolle (Aki Rissanen), rummuille (Ville Pynssi) ja kontrabassolle (Mikko Pellinen) Sibeliuksen uruille kirjoittaman Surusoiton (1931).

Aikanaan Surusoitto soi Akseli Gallen-Kallelan hautajaisissa, Korppoossa se soi keskiviikkona menehtyneen Einojuhani Rautavaaran muistolle.

– Rautavaaran musiikki on ollut minulle tärkeää, ja hänen sävellyksiinsä tuli tutustuttua varsinkin nuorempana. Rautavaaran kontrabassokonsertto on erittäin hieno teos ja yksi harvoista kontrabassokonsertoista, joita oikeasti soitetaan, Pellinen kertoi konsertin jälkeen.

Unio Ensemblen lisäksi pääkonsertissa esiintyi pasunisti Kasperi Sarikosken Nuance, jossa hänen rinnallaan soittavat kitaristi Jere Haakana, pianisti Artturi Rönkä, basisti Vesa Ojaniemi ja rumpali Joonatan Sarikoski.

Muusikko.
Nuancen jazzissa on elektronisia soundeja.Henrietta Hassinen / Yle

Heidän jazzinsa on saanut vaikutteita popmusiikista. Akustisia soundeja täydensivät elektroniset efektit.

– Pidin tärkeänä, että festarille pääsee myös nousevia nuoria muusikkoja. Soitin täällä itse aika nuorena, ja mieleeni jäi, kuinka hieno tilaisuus se silloin oli, Pellinen totesi.

Saaristojazzin takana Långbackat

Korppoo Jazz sai lähtölaukauksen jo vuonna 1989, ja ensimmäistä festivaalia vietettiin 1990, kun ohjaaja Ralf Långbacka, hänen veljensä Kurt-Erik eli Kurre ja Kurren poika Micke Långbacka pistivät musisoiden.

– He soittivat 1989 suunnilleen saunassa ja päättivät seuraavana kesänä mennä paikalliseen kapakkaan soittamaan yhden illan. Micke oli roudannut tänne opiskelukavereitaan. Siitä se lähti, vuodesta 2006 tapahtumaa isännöinyt Bosse Mellberg kertoo.

Henki on säilynyt näihin päiviin saakka. Muusikko toisensa jälkeen kehuu Korppoo Jazzin välitöntä tunnelmaa.

Kitara.
Henrietta Hassinen / Yle

Kotona tehdyn tuntua

Jamit ovat jazztapahtuman suola, ja niin myös torstaina levittäydyttiin lopulta vierasvenesataman liepeille. Talkoolaiset roudasivat laitteistoa Bosse Mellbergin johdolla kiireen vilkkaa Kommunalgårdenista ravintolan terassille. Intiimin tapahtuman järjestelyt sujuvat mallikkaasti, mutta kotisivuista lähtien kaikessa on kotona tehdyn tuntua.

Muusikko.
Pasunisti Kasperi Sarikoski.Henrietta Hassinen / Yle

– Tuntuu siltä, että mainostajien saaminen on ollut vaikeampaa siitä lähtien, kun taantuma alkoi 2009.

Toisaalta tapahtumalla on vakiokävijänsä ja -tukijansa. Aina silloin tällöin joku innostuu Korpo Sea Jazzista niin, että Suomen jazzyhteisö on taas yhtä avustajaa rikkaampi.

– Kerrankin joku nyki lauantaina hihasta, että anna tilinumero, niin laitan tonnin. Sanoin, että juu, katsotaan ensi kesänä, niin hän jankkasi, että kyse oli siitä vuodesta. Se oli festivaalin viimeinen ilta, Mellberg ihmettelee.

Nauvon vierasvenesatama.
Päivällä jazzattiin Nauvon satamassa. Rummuissa Bosse Mellberg, kontrabassossa Mikko Pellinen ja trumpetissa Matias Långbacka.Henrietta Hassinen / Yle

Gunu suunnittelee ensi vuoden ohjelman

Jamien isännäksi nimetty kitaristi Teemu Viinikainen ja trumpetisti Mikko "Gunu" Karjalainen odottivat session alkua ravintolan terassilla. Karjalainen julistettiin pääkonsertin väliajalla tulevan vuoden taiteelliseksi johtajaksi, ja nyt soitin oli valmiina rajojen testailuun kollegoiden kanssa.

Jameissa nähdään kokoonpanoja, jotka eivät välttämättä koskaan toistu tai joista syntyy myöhemmin uusi yhtye. Valokuvaa varten lavastettua tilannetta tuskin nähdään samanlaisena uudestaan: Viinikainen napsutteli sormillaan rytmiä, kun Karjalainen loihti trumpetistaan hiljaista sooloa.

Oltiin jazzin ytimessä.

Korpo Sea Jazz 30. heinäkuuta saakka.