Intiaanihaudat kumoavat vanhoja käsityksiä miesten yksinvallasta

Pohjois-Perusta löydetyt muinaisen moche-kulttuurin naiset saivat mahtihautajaiset, koska he olivat eläissään olleet yhteisönsä merkkihenkilöitä, papittaria ja mahdollisesti myös hallitsijoita, uskovat tutkijat.

papittaret
Ylhäältäpäin otettu kuva haudan kammioista ja niiden luurangoista.
San José de Moron papittaren haudassa oli muitakin vainajia. Luis Castillo

Vielä pari vuosikymmentä sitten vallinneet käsitykset siitä, kuka muinaisten intiaanien joukossa oli mahtava ja ketä kunnioitettiin, ovat heittäneet kuperkeikkaa, sanoo yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston vieraileva professori, perulainen arkeologi Luis Castillo Harvard Gazette (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

– Kun aloitin opinnot, luulimme, että moche-kulttuuri oli voimakkaiden kuninkaiden, soturien tai pappien kulttuuri, Castillo muistelee neljännesvuosisadan takaisia käsityksiä Pohjois-Perun rannikon intiaanien elämästä.

Kolme vuotta sitten San José de Morosta löytyi suuri hauta, jossa lepäsi niin näyttävin menoin tuonpuoleiseen saatettu nainen, että hänen oli täytynyt olla papitar tai kuningatar tai molempia.

Pronssilaatoin koristellussa arkussa haudatun naisen lisäksi haudassa oli arvokkaita keramiikkaruukkuja, seremoniaalinen veitsi ja hopeapikari. Kaikki viittasivat siihen, että 1 200 vuotta sitten eläneellä naisella oli ollut valtaa.

Hautojen hopeamaljat oli tarkoitettu ihmisverelle

Löytö ei ollut ensimmäinen. 25 vuodessa se on jo kahdeksas. Kaikilla vainajilla oli komeat päähineet ja helmikäädyt, ja jokaista ympäröivät arvokkaat hautalahjat. Kullakin oli haudassaan myös hopeapikari.

– Nämä naiset kuuluivat yhteisönsä tärkeimpiin jäseniin. Mahtihautajaiset kertovat heidän elämästään, ja hauta-aarteen korkeasta asemasta, Castillo sanoo.

Aiemmat haudat ja niiden vainajat esitellään kaivauksista vastaavan San José de Moron arkeologiaohjelman (siirryt toiseen palveluun) sivulla. Joukossa ovat muun muassa tyttöpapittareksi nimetty 5–7 vuoden ikäinen lapsi, joka iästään huolimatta oli saanut yhä upeat hautajaiset kuin aikuiset papittaret.

Arkeologit ovat päätelleet naiset papittariksi mochien rituaaleista kertovien kuvien perusteella. Kirjakieli heiltä puuttui, mutta tuhansissa säilyneissä keramiikka-astioissa on yksityiskohtaista kuvitusta sekä arkielämästä että uskomuksista. Kuvien joukossa on papittaria, joilla on hopeapikari täynnä ihmisuhrin verta.

Mochien kulttuuri kukoisti Perun pohjoisrannikolla ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla, ennen inkoja. Mochet ottivat omakseen autiomaita monimutkaisilla kastelujärjestelmillä ja rakensivat pyramideja. Samaan aikaan Meksikossa ja Keski-Amerikassa elettiin mayojen vallan aikaa.

Uskonnollista ja poliittista valtaa

Naisten vahvalle asemalle saatiin pitävä näyttö viimeistään kymmenen vuotta sitten, kun Caosta löytyi hyvin säilynyt hallitsijan muumio, soturikuningatar 1 700 vuoden takaa. Hänen hauta-aarteidensa joukossa oli kaksi seremoniaalista sotanuijaa.

Uusimpien löytöjen perusteella tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, ettei vanha ja vakiintunut käsitys yhden hallitsijan alaisesta laajasta moche-valtakunnasta ei pidäkään paikkaansa.

Pieniä valtakuntia oli paljon, eivätkä ne koskaan päässeet poliittiseen yksimielisyyteen. Joitakin johtivat miehet, toisia naiset, Castillo arvelee.

– Löytämämme naiset eivät olleet jonkun mahtimiehen vaimoja, äitejä tai sisaria. He olivat papittaria ja mahdollisesti myös hallitsijoita. Muinaisissa kulttuureissa poliittinen ja uskonnollinen valta sulautuivat toisiinsa.